Keskuskauppakamarin johtava ekonomisti Mauri Kotamäki kirjoittaa Verkkouutisten blogissaan Suomen korkeasta verotuksesta ja siihen liittyvästä ajattelutavasta. Verotuksen olemuksesta hän huuomauttaa, että progressio on tiukka ja marginaaliveroasteet ovat korkeita pienituloisillakin.
– Esimerkiksi 2 400 euroa kuukaudessa tienaavan rajaveroaste on yli 45 prosenttia – siis 100 euron palkankorotuksesta 45 euroa menee verottajalle. Työnantaja joutuu muuten kyseisestä palkankorotuksesta pulittamaan peräti noin 130 euroa.
Tiukin verotus kohdistuu verojärjestelmän päärahoittajiin eli keskituloisiin.
– Keskimääräisen palkansaajan rajaveroaste ylittää jo 47 prosenttia ja 50 prosentin marginaaliveroasteen raja rikkoutuu alle 4 000 euron kuukausituloilla.
Kotamäki huomauttaa, että korkeaa veroastetta olisi mahdollista alentaa leikkaamalla julkisia menoja, ”mikä on päättäjille kryptoniittia”.
– Se nähdään nyt, kun edes noususuhdanteen huipussa vain harvalle tulee mieleen, että nyt jos koskaan niitä julkisia menoja kannattaisi vähentää.
Kotamäen mukaan korkean verotuksen kannattamista on tullut osa järjestelmää ja eräänlainen itseisarvo.
– Päättäjiksi pyrkiville on paljon houkuttelevampaa luvata potentiaalisille äänestäjille miljardiluokan korotuksia ynnä muuta kivaa. Tarvittavat verovarat lupausten katteeksi kerätään kasvottomilta ”muilta” tai yrityksiltä – ikään kuin niiden takana ei olisi ihmisiä, työntekijöitä, yrittäjiä ja omistajia. Ihmiset maksavat ”yritysten” verolaskun joko korkeampina hintoina tai syntymättä jääneinä työpaikkoina.
Suomessa ei ymmärretä, että verotuksella on haittavakutuksensa.
– On ehdotettu, että kestävyysvajekin hoidetaan verotusta kiristämällä. Miksi edes miettiä vaihtoehtoja?
Julkisen sektorin tehtävän hämärtymisen keskiössä on ”veroautomaattiajattelu”.
– Oli tilanne mikä tahansa, niin verotus nähdään jonkinlaisena automaattina, jonka vipua voi vetää ja tarvittava rahoitus enemmän tai vähemmän järkeviin hankkeisiin varmistuu käden käänteessä.
– Veroautomaattiajattelu ei ole pelkästään pitemmän päälle huonoa talouspolitiikkaa, mutta myös epäreilua niitä kohtaan, joihin verot kohdistuvat. Ennen pitkää järjestelmän hyväksyttävyys alkaa kärsiä äänestäjienkin silmissä, Kotamäki huomauttaa.