Parhaillaan eletään ranskalaisasiantuntija Bruno Tertrais’n mukaan vaihetta, jossa jokainen voi katsoa saavansa koronakriisistä vahvistuksen omille näkemyksilleen ja oletuksilleen.
– Tämä pätee lännessä ja idässä, vasemmalla ja oikealla. Kriisin mahdolliset seuraukset alkavat kuitenkin olla jo tulossa näkyviin, Ranskan strategisen tutkimuksen säätiön (FRS) apulaisjohtajana toimiva Tertrais sanoo saksalaislehti Der Spiegelissä.
Yksi seurauksista on hänen mukaansa globalisaation heikentyminen, joka käynnistyi jo ennen koronaviruspandemian alkamista.
– Taloudellisista, mutta myös turvallisuuspoliittisista syistä länsi on pitkään halunnut vähentää riippuvuuttaan Kiinasta. Covid-19-kriisi on nyt kiihdyttämässä tätä trendiä, ja taloudellinen keskinäisriippuvuus vähenee. Keskipitkällä aikavälillä just in time -tuotanto tulee vähenemään. Varsinkin terveydenhuoltosektorilla varastointi korostuu, Tertrais toteaa.
Keskeiseksi kysymykseksi nousee hänen mukaansa se, ratkaistaanko tilanne kansallisella tasolla vai yhteistyössä muiden maiden kanssa. Erityisen merkityksellinen kysymys tämä on hänen mielestään juuri terveydenhuollon osa-alueella.
Vapauksia karsitaan – valvonta lisääntyy
Koronakriisin toinen seuraus on Tertrais’n mukaan populismin heikentyminen ja kansallista suvereniteettia korostavan ideologian vahvistuminen.
– Niin pian kuin akuutin pandemian loppu on useimmissa maissa näköpiirissä, ihmiset näkevät, että populistiset hallitukset hallitsivat kriisiä huonommin kuin muut. Populistijohtajien enemmistö – Donald Trump etunenässä – ovat tähän mennessä osoittaneet ällistyttävää kyvyttömyyttä vastata kansalaistensa kiireellisimpiin huolenaiheisiin ja ilmaista edes jonkinasteista empatiaa, Tertrais sanoo.
– Tässä kaikessa piilee kuitenkin vaara: Ellemme onnistu kriisin jälkeen toipumaan taloudellisesti, populistit saavat uutta kannatusta. Esimerkiksi hyperinflaation paluu saattaisi johtaa yhteiskunnallisiin levottomuuksiin, hän toteaa.
Kansallisvaltiot kuuluvat Tertrais’n mukaan todennäköisesti koronakriisin suurimpiin voittajiin.
– Kansallisvaltioilla on taipumus vetäytyä itseensä ja vaatia vahvempaa turvaa ulkoisia uhkia vastaan. Se saattaa tapahtua Euroopan avoimien sisärajojen Schengen-järjestelmän kustannuksella. Kysymys jälleen kuuluu, onko tämä uusi suvereniteetti kansallista vai eurooppalaista, hän pohtii.
Kriisin jälkeen kansalaisten enemmistö eri EU-maissa on hänen mukaansa luultavasti aiempaa valmiimpia hyväksymään myös omiin oikeuksiinsa ja vapauksiinsa kohdistuvia rajoituksia, kuten tapahtui Yhdysvalloissa syyskuun 2001 terrori-iskujen jälkeen.
– Tulemme hyväksymään aiempaa enemmän kontrollia.