[vc_row][vc_column][vc_column_text][rev_slider alias=”ahtaalla” mode=”header”][/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Kauanko Juha Sipilä (kesk.) vielä johtaa keskustaa? Jo viime keväänä heikosti menneiden kunnallisvaalien jälkeen tunnettu keskustavaikuttaja, kansanedustaja Seppo Kääriäinen sanoi, että eväät on syöty. Nyt vihreät ovat ohittaneet keskustan mielipidemittauksissa. Toki kansanedustajia keskustalla on edelleen 49 ja vihreillä vain 15, mutta kannatusluvuista onkin tapana ennakoida, millainen tulevaisuus puolueita odottaa.
Ylen gallupin mukaan keskustaa kannattaa 17,3 prosenttia ja vihreitä 17,6 prosenttia. Ero mahtuu toki virhemarginaaliin, ja kyselyssä kantansa kertoi vain 59,2 prosenttia vastaajista, mutta suunta on ollut selvä jo pitemmän aikaa: vihreät nousee, keskusta laskee.
Keskusta on käynyt matalalla ennenkin. Kokemusten perusteella moni keskustalainen ajattelee, että erityisesti yhteistyö kokoomuksen kanssa on kuolemaksi. Tästäkin Kääriäinen on puhunut.
Kun keskusta vuonna 2011 kärsi vaaleissa murskatappion, takana oli neljä vuotta yhteistyötä kokoomuksen kanssa. Kääriäinen muistutti tuolloin, että sotien jälkeen puolueet ovat istuneet samassa hallituksessa kolmesti, ja aina kausi on päättynyt keskustan vaalitappioon.
Nyt puolueet tekevät yhteistyötä neljättä kertaa. Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kaikkonen ei ole yhtä pessimistinen kuin Kääriäinen aiemmin eikä pidä kumppanuutta kokoomuksen kanssa syynä keskustan alamäkeen.
– En halua sellaista tuomiota antaa. Välillä vain tuntuu, että kokoomus ehkä osaa paremmin poliittisen markkinoinnin.
Kaikkonen tarkoittaa, että toisin kuin keskusta, kokoomus on onnistunut kasvattamaan kannatustaan sen ansiosta, että talous kasvaa.
– Emme voi olla tyytyväisiä, vaikka sekin tiedetään, että välillä mennään ylöspäin ja välillä alas. Hallitusvastuu tuppaa aina rokottamaan. Sellainen kaino toive on, että kun Suomen suunta on saatu ylöspäin, kansalaiset voisivat huomioida, kelle puolueelle luottamuksen antavat, hän toteaa.
Blogissaan elokuun 11. päivänä Kaikkonen kuitenkin piikitteli juuri kokoomusta. Hän sanoi, että edellisten, kokoomusvetoisten, hallitusten aikana Suomi ajelehti, mutta keskustahallitus korjasi asian.
– Jos (Jyrki) Kataisen (kok.) ja (Alexander) Stubbin (kok.) hallitusten aikainen Suomen ajelehtiminen olisi jatkunut, olisimme nyt poikkeuksellisen vakavissa ongelmissa, Kaikkonen kirjoitti.
Hallituksella, etenkin keskustalla ja sinisellä, on siis kova tarve osoittaa, että se muuttaa Suomea paremmaksi maaksi suomalaisten asua. Keskusta ja siniset ovatkin tehneet avauksia, ja monet niistä puuttuvat ongelmiin, joihin myös kokoomus on hakenut ratkaisua jo aiemmin.
Sinisten tilanne on erityisen hankala. Se on pelkkä eduskuntaryhmä, jonka pitäisi nyt perustaa ympärilleen puolue ja hankkia sille kannattajat. Samalla pitäisi kirjoittaa puolueelle ohjelma ja siinä sivussa kansanedustajien pitää yrittää varmistaa oma poliittinen tulevaisuus.
Sinisten gallup-luvut näyttävät karmeilta. Heinäkuussa sitä kannatti 0,7–2,5 prosenttia suomalaisista Helsingin Sanomien ja Ylen mittauksissa. Tämä romahdutti koko hallituksen kannatuksen alle 40 prosentin.
Kolmesta hallituspuolueesta vain kokoomuksella menee hyvin, jos mittarina käyttää hyviä lukemia mielipidemittauksissa. Kokoomuksen kannatus on noussut Petteri Orpon puheenjohtajakauden aikana, ja tänä vuonna sen näyttää vakiintuneen 20 prosentin paremmalle puolelle.
Hallituksen kannatuksen lasku näkyy budjettiriihessä.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text][rev_slider alias=”ahtaalla-hero-simon”][/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Viime vuoden lokakuussa perussuomalaisten silloinen puheenjohtaja Timo Soini sanoi, että Suomessa ”rehottaa kotiäitiviha”. Lastaan kotona hoitava äiti nähdään suurena uhkana suomalaiselle hyvinvoinnille, hän arvosteli.
Keväällä, tarkemmin huhtikuun 25. päivänä hallitus päätti, että perhevapaita ei uudisteta. Asiaa ei edes aleta selvittää.
– Kotihoidon tukea ei romuteta. Valtio ei puutu perheiden itsemääräämisoikeuteen, Soini sanoi.
Tuli kesäkuu, ja tuli kahtia haljennut perussuomalainen puolue. Heinäkuussa Antti Kaikkonen sanoi, että perhevapaiden uudistamisesta pitää puhua elokuun budjettiriihessä.
Sinisen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Simon Elo tuki ehdotusta ja sanoi, että ryhmä on sittenkin valmis muuttamaan perhevapaiden mallia. Kokoomushan on toivonut uudistusta pitkään.
Nykyisten perhevapaiden arvostelijoiden mukaan malli houkuttaa vanhempia jäämään kotiin sen sijaan, että he palaisivat töihin. Lisäksi kotiin jäävä vanhempi on usein äiti, mistä seuraa, että naisten työura katkeaa pitemmäksi ajaksi kuin miesten.
Nykyinen äitiysloma kestää 4 kuukautta ja isyysloma 0–2 kuukautta. Tämän jälkeen voi pitää hoitovapaata siihen saakka, kun lapsi täyttää kolme vuotta. Äitiys- ja isyyslomalla Kela maksaa ”palkkaa”, joka on 70 prosenttia palkasta. Hoitovapaalla Kela maksaa äidille tai isälle, kumpi kotiin jääkään, 341 euroa kuussa. Kunnat maksavat tähän päälle enimmillään noin 265 euroa.
Kokoomuksen perhevapaaohjelmasta vastannut kansanedustaja Sofia Vikman sanoo, että malli ohjaa äitejä pitkiin poissaoloihin työelämästä. Tästä seuraa elämänmittaisia vahinkoja, koska uranäkymät ja palkkakehitys jäävät pysyvästi miehistä jälkeen.
– Tuloksena nuorten naisten työllisyys on Suomessa muita Pohjoismaita alhaisempi ja suomalaislasten osallistuminen varhaiskasvatukseen muita Pohjoismaita vähäisempää, muistuttaa Vikman.
Lukuisat tahot ovat esittäneet muutoksia malliin. Kokoomus tarjoaa helmikuisessa ehdotuksessaan raskauskuukautta ja sen jälkeen 3+3+6+6-mallia, jossa isä ja äiti pitävät kukin kolmen kuukauden ansiosidonnaisen loman. Tämän jälkeen seuraa kuuden kuukauden ansiosidonnainen vapaa, jonka voi pitää isä tai äiti.
Tämän vuoden pituisen vanhempainvapaan jälkeen isä tai äiti voisi vielä jäädä puoleksi vuodeksi elämään hoitorahan turvin, jota Kela maksaisi 800 euroa kuukaudessa.
SAK muuttaisi perhevapaita samalla tavalla kuin kokoomus. Elinkeinoelämän 6+6+6-malli puolestaan jakaisi ensimmäisen vuoden vapaat tasan isän ja äidin kesken. Kotihoidon tuki kutistuisi kahdesta vuodesta puoleen vuoteen.
Vihreät ovat esitelleet 5+5+5-mallia. Keskustan ehdotus muistuttaa nykymallia sillä erotuksella, että kotihoidon tuki pienenisi sen jälkeen, kun lapsi täyttää kaksi vuotta.
Kaikkosen heinäkuista ehdotusta tuki hallituksen jäsen, perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.), joka sanoi, että hänkin on valmis muuttamaan perhevapaan mallia.
Saarikko muuten kiinnitti huomiota siihen, että nykymalli heikentää naisten työllisyyttä – tästähän keskusta on mielellään vaiennut, ehkä siksi, että keskustan vanhoillisten kannattajien joukossa äiti jää usein lapsen syntymän jälkeen kotiin.
– Tasa-arvosta työmarkkinoilla sekä yhtäläisistä mahdollisuuksista olla vanhempi ja osallistua oman lapsen hoitoon, Saarikko totesi blogissaan.
Kokoomuksessa ilahduttiin. Perhevapaat palaisivat sittenkin hallituksen agendalle. Kokoomuksessa toivottiin, että keskusta ja siniset lähestyisivät sen linjaa.
– Hyvä puheenvuoro Antti Kaikkonen, iloitsi opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.).
Valtiovarainministeri Orpo lupasi, että perhevapaat käsitellään ”varmasti” budjettiriihessä elokuun lopussa.
– Se on keskeisiä keinoja, joilla työllisyyteen voi tehdä merkittävää hyvää.
Pian paljastui, että rajalinjat kokoomuksen ja kahden muun puolueen välillä eivät ole merkittävästi madaltuneet. Sekä keskusta että siniset haluavat edelleen pitää kiinni kolmen vuoden hoitovapaasta – sitähän kokoomus haluaisi lyhentää, jotta perheenäidit eivät putoa liian kauas työmarkkinoista.
Kansanedustaja Timo Soini, jolla lienee sananvaltaa jäljellä uudessakin ryhmässä, ei jousta.
– Kotihoidontuki ei ole kaupan.
Ainoa mitä sinisten mielestä saa tehdä, on, että kotihoidon tukea korotetaan kahden ensimmäisen vuoden aikana ja kolmantena vuonna maksetaan vanhan mallin mukaan.
Tätä malliahan keskustakin haluaa. Kaikkonen lisää, että kahden ensimmäisen vuodelta ajalta tukea pitäisi korottaa nykyisestä.
– Koska haluamme nykyistä paremman mallin perheille, se vaatii rahaa. Voi olla realistista, että osa toteutuu vasta seuraavalla hallituskaudella. Mutta jos yhteisymmärrystä löytyy, osan voi toteuttaa jo tällä kaudella.
Hallitus on käyttänyt kaksivuotisen alkutaipaleensa yrittämällä vapauttaa alkoholin myyntiä. Kysymys on ollut vaikea etenkin keskustalle ja osittain myös perussuomalaisille.
Ratkaisu näytti löytyvän, kun siniset irtaantuivat perussuomalaisista. Juhannuksen alla hallituspuolueet pääsivät sopuun siitä, että kaupat voivat alkaa myydä 5,5 prosentin vahvuisia alkoholijuomia nykyisen 4,7 prosentin sijaan.
Lisäksi hallitus sopi, että limuviinat eli maustetut juomasekoitukset tuodaan kauppoihin. Kaupat tosin myyvät jo nykyisin eräitä noin 4,7 prosentin vahvuisia limuviinoja, mutta niiden alkoholi on valmistettu käymisteitse. Kiellettyä on myydä sellaisia limuviinoja, joissa alkoholi on valmistettu tislaamalla käymistuote vahvemmaksi alkoholiksi.
Uudistus edellyttää vielä eduskunnan hyväksyntää. Ei ole lainkaan varmaa, että esitys toteutuu sellaisenaan.
Osa keskustan kansanedustajista näet vaati alkoholista omantunnonkysymystä eli he halusivat äänestää esitystä vastaan. Vielä keväällä perussuomalaiset vastustivat tätä, minkä vuoksi koko uudistus seisoi.
Kesäkuun lopussa syntyi kompromissi: keskustan kansanedustajat saavat äänestää omantuntonsa mukaan siitä, kuinka vahvaa alkoholia kaupoissa voi myydä.
Vapaus koskee kuitenkin vain lain ensimmäistä eduskuntakäsittelyä, siis sitä hetkeä, jolloin lakiin vielä voidaan tehdä muutoksia. Toisessa käsittelyssä, jolloin muutoksia ei enää tehdä, kaikkien keskustaedustajien pitää äänestää lain puolesta, olipa prosenttiluku mikä tahansa.
Toisin kuin keväinen perussuomalaiset, Sininen tulevaisuus hyväksyy, että keskustalaiset äänestävät omantuntonsa mukaan.
Kesän aikana Simon Elon ajattelu on muutenkin kypsynyt. Elokuun alussa hän ehdotti, että ravintolassa myytävän alkoholin arvonlisäveroa laskettaisiin. Tällä hetkellä viina-alvi on 24 prosenttia, mutta Elon mukaan se voitaisiin pudottaa 14 prosenttiin eli samaan, jota ravintolaruoasta maksetaan. (Ravintolaruoan alv pudotettiin 22 prosentista 13 prosenttiin vuonna 2010. Ruokien hinnat putosivat VATT:n mukaan pari prosenttia.)
Valtio menettäisi verotuloja arviolta 120 miljoonaa euroa. Elo lieventäisi valtion menetyksiä nostamalla yleistä alkoholiveroa kaksi prosenttia.
Viinaveron nostoa on aiemmin pidetty hankalana sen vuoksi, että sen seurauksena kansalaiset hakevat alkoholinsa Virosta. Heinäkuun alussa Viro kuitenkin nosti merkittävästi alkoholin verotusta, mikä avasi Suomelle mahdollisuuden tehdä samoin.
Elo laittaa ehdotukselleen kuitenkin ehdon. Hänen mukaansa ravintola-alvia voidaan laskea vain, jos alkuperäinen esitys kauppojen myynnin vapauttamisesta hyväksytään eduskunnassa, siis juuri se esitys, johon keskustalaiset saivat omantunnonvapauden.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text][rev_slider alias=”ahtaalla-hero-juha”][/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]
Ulkomaalaisiin kokoomus suhtautuu vapaamielisemmin kuin muut hallituspuolueet. Viime huhtikuussa sisäministeri Paula Risikko (kok.) ehdotti, että Suomi korottaa pakolaiskiintiötä. Suomi on ottanut vastaan kiintiöpakolaisia jo 1970-luvulta lähtien, ja vuodesta 2001 lähtien määrä on useimpina vuosina ollut 750 kappaletta.
Kiintiöpakolainen tarkoittaa eri asiaa kuin turvapaikanhakija. Kiintiöpakolaiselle YK on jo myöntänyt pakolaisen aseman, ja heitä ottaa vastaan 25 maata maailmassa.
Turvapaikanhakija tarkoittaa ihmistä, joka on lähtenyt kotimaastaan ja hakee toisesta maasta oleskeluoikeutta. Jos oleskeluoikeus myönnetään, henkilö saa usein myös pakolaisen aseman. Turvapaikanhakijoita saapuu Suomeen vuosittain muutamia tuhansia, poikkeuksena vuosi 2015, jolloin heitä saapui runsaat 32 000.
Ensi vuoden pakolaiskiintiön koko päätetään budjettiriihessä. Keskusta on antanut varovaista kannatusta Risikon ehdotukselle, mutta Sininen tulevaisuus vastustaa sitä edeltäjäpuolueensa perussuomalaisten tavoin.
Lähihistoria on melkoista numeroiden pyörittelyä.
Vuosina 2014 ja 2015 Suomi kasvatti pakolaiskiintiötään Syyrian sodan takia: vuonna 2014 Suomi otti vastaan 1 030 pakolaista ja seuraavana vuonna 1 034.
Sipilän hallituksen ohjelmaan kirjattiin kesäkuussa 2015, että kiintiöpakolaisten määrä pidetään ”ainakin viime vuosien tasolla”. Perussuomalaisten tulkinnan mukaan tämä taso tarkoitti 750:ä pakolaista, ei korkeampaa määrää.
Vuonna 2016 kiintiö pudotettiin taas 750 pakolaiseen.
Budjettiriihessä pohditaan myös, pitäisikö ulkomaalaisille työntekijöille myöntää työlupa nykyistä helpommin. Kokoomus haluaisi poistaa niin sanotun tarveharkinnan, joka venyttää luvan saantia.
Tarveharkinta tarkoittaa, että viranomaiset pohtivat ensin, löytyykö kotimaasta sopivia työntekijöitä yritysten tarpeisiin. Jos viranomainen toteaa, ettei löydy, se voi myöntää työluvan EU:n ulkopuolelta muuttavia työntekijöitä.
Juha Sipilä sanoo, että asiantuntijoiden saantia pitää helpottaa. Hänen mielestään tarveharkintaa ei tarvitse poistaa kokonaan, vaan riittää, että hakemusten käsittelyaikoja lyhennetään nykyisestä neljästä kuukaudesta.
– Kuukauden käsittelyaika luvalle olisi sopiva.
Sipilä muistuttaa, että korkean teknologian lisäksi EU:n ulkopuolisia työntekijöitä tarvitaan myös matalan tuottavuuden aloilla.
– Esimerkiksi mansikat jäisivät Suonenjoella penkkiin, jos ei EU- ja ETA-alueen ulkopuolelta tulisi työvoimaa.
Verotuksessakin kokoomus on ajautumassa eri suuntiin kuin keskusta ja siniset. Vuonna 2013 sateenkaarihallitus otti käyttöön niin sanotun solidaarisuusveron. Yli 100 000 euroa vuodessa ansaitsevat joutuivat maksamaan 2 prosentin lisäveroa. Verosta kaavailtiin määräaikaista ja sen piti loppua vuonna 2015.
Vuonna 2014 solidaarisuusveron alaraja laskettiin 90 000 euroon. Sipilän hallitus puolestaan päätti 2015, että alaraja pudotetaan 72 300 euroon. Tarkoitus oli, että alaraja nostetaan takaisin 90 000 euroon ensi vuonna, jolloin osa solidaarisuusveron maksajista vapautuisi tästä velvollisuudesta.
Kokoomus haluaisi pitää sovitusta kiinni, mutta se näyttää jäävän yksin. Sekä keskusta että siniset sanovat, että veronkevennykset pitää kohdistaa pieni- ja keskituloisiin.
– Varakkaat eivät voitelua kaipaa. Nyt on tavan kansan veronkevennysten aika, sanoo Simon Elo, joka puhuu jopa keskituloisten verokapinasta.
Sipilä puolestaan vetoaa siihen, että valtion velkaantuminen pitää saada loppumaan.
– Menopuolen liikkumavara on hyvin pieni. Sikäli kuin sitä on, se käytetään pieni- ja keskituloisten verojen keventämiseen.
Solidaarisuusveron lisäksi Sipilä on väläyttänyt, ettei kilpailukykysopimuksen maksukorotuksia tarvitse kompensoida palkansaajille veronalennuksin, koska näin on jo menetelty. Kokoomuksen laskelmat ovat toisenlaiset: kompensaatiota tarvitaan. Hallituspuolueet ratkovat verokysymyksiä erityisessä työryhmässä, jota johtaa Orpo.
Samaan aikaan, kun hallitus käy ensi viikolla budjettiriiheen, sininen eduskuntaryhmä yrittää koota Sininen tulevaisuus -puoluetta.
Puolue voidaan merkitä puoluerekisteriin, jos se saa kokoon 5 000 kannattajaa, jotka allekirjoittavat oikeusministeriön mallin mukaisen kannattajakortin. Rekisterin uusimmat puolueet ovat Kansalaispuolue (2016) ja Feministinen puolue (2017). Rekisteristä putoaa pois, jos puolue jää kaksissa peräkkäisissä vaaleissa ilman kansanedustajaa.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text][rev_slider alias=”ahtaalla-hero-petteri”][/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]