– Yrityksissä ja kolmannella sektorilla työskentelee kymmeniä tuhansia akavalaisia, joilla ei ole työehtosopimuksen turvaa. Tämä on iso epäkohta, Salla Luomanmäki toteaa tiedotteessaan.
– Kun yritysten talous tiukkenee, työehtosopimusten ulkopuolella olevat ovat se joukko, joka ainakin jää ilman palkankorotuksia. Heidän työehtonsa ovat ainoastaan lakisääteisen tason varassa eikä heillä ole tukenaan luottamusmiestä, Luomanmäki listaa.
Luomanmäki muistuttaa, että akavalaisen jäsenen kannalta paras tilanne on, että akavalainen liitto tai liittojen muodostama neuvottelujärjestö neuvottelee heitä koskevat sopimukset, koska näin koulutettujen tarpeet tulevat otetuiksi huomioon sopimuksessa.
– Emme sulje pois kuitenkaan yhteistyötä yli keskusjärjestörajojen. Mikä tahansa työehtosopimus on jäsenelle yleensä merkittävästi parempi vaihtoehto kuin olla pelkästään oman henkilökohtaisen työsopimuksen varassa, Luomanmäki sanoo.
Yrityskohtaista sopimista Luomanmäki pitää nykytilanteessa melkeinpä ansana.
– Monellakaan työpaikalla ei ole edellytyksiä tasavertaiseen paikalliseen sopimiseen, niin monelta puuttuvat kaikki työpaikkatason sopimisen rakenteet, muun muassa osaava ja sitoutunut henkilöstöedustaja.
Luomanmäki puhui perjantaina Akavan Erityisalojen Mikä on tulevaisuuTES? -seminaarissa Helsingissä.