Julkinen keskustelu alkoholipolitiikasta antaa Kari Poikolaisen mukaan kuvan siitä, että vastakkain olisivat juomateollisuus ja kansanterveys. Hänen mukaansa tämä ei pidä paikkaansa, vaan vapauden puolesta puhuvat paitsi elinkeinon myös ”tavallisten kuluttajien edustajat ja kohtuuden ystävät”.
– Rajoituksia kannattavat ennen kaikkea raittiusaatteen omaksuneet kiihkoilijat. Heitä säestävät alkoholistien omaiset ja hoitajat. Väittely kiihtyy, kun uutta alkoholilakiehdotusta käsitellään. Tässä sanasodassa ei oikeasti ole paljoakaan kyse kansanterveydestä, Poikolainen toteaa ajatuspaja Liberan blogissaan.
Poikolainen on Helsingin yliopiston kansanterveystieteen dosentti ja lääketieteen ja kirurgian tohtori. Hän on aiemmin toiminut muun muassa Alkoholitutkimussäätiön tutkimusjohtajana ja maailman terveysjärjestö WHO:n asiantuntijana.
Kari Poikolaisen mukaan niin kutsuttu kokonaiskulutusteoria on ”raittiusintoilijoille” koko totuus. Teorian mukaan väestön alkoholin kulutus määrää suurkuluttajat ja haitat.
– Mitä vaikeammaksi alkoholijuomien saanti tehdään, sitä vähemmän alkoholista on haittaa. Nostetaan siis hintaa ja rajoitetaan myyntiä. Teorian mukainen lopullinen ratkaisu on kieltolaki. Sitä he eivät kuitenkaan mielellään sano, Poikolainen summaa ajatuksen.
Hänen mukaansa iskusanaksi on otettu kieltolain sijasta kansanterveys, raittiusaatteen mentyä pois muodista.
– Käytännössä halutaan että jokaisen pitää olla raitis tai käyttää alkoholia enintään sen verran kun lobbaajat katsovat meille sopivaksi. Muut voidaan leimata kansanterveyden vihollisiksi.
Kari Poikolaisen mukaan asian taakse asettuu kansainvälinen verkosto, johon kuuluu niin virkamiehiä ja aktivisteja kuin opettajia, lääkäreitä ja tutkijoitakin.
– Monet ovat muutoin ihan fiksuja ihmisiä, mutta kokonaiskulutusmalliin hurahtaneita, Poikolainen lataa.
Vastustajat leimataan hänen mukaansa juomateollisuuden agenteiksi, koska silloin ei tarvitse perehtyä omien näkemysten kanssa ristiriidassa olevaan tieteelliseen näyttöön eikä ymmärtää sitä.
Tutkija sanoo, että raittiusintoilijat ovat väärässä. Kokonaiskulutusmalli ei hänestä kestä kritiikkiä, koska siinä ei huomioida lainkaan alkoholiongelmien tärkeintä syytä eli alkoholiriippuvuutta.
Poikolaisen mukaan huomiotta jää myös se, että kohtuullinen alkoholin käyttö ”pidentää elinikää ja vähentää sairastavuutta”.
– Monet tutkimukset ovat tulleet tähän tulokseen, mutta epäuskoiset pyrkivät sitkeästi todistamaan tulokset vääriksi.
Kari Poikolainen listaa kirjoituksessaan muitakin keinoja, joita kokonaiskulutusmallin tukijat käyttävät. Hänen mukaansa tutkimuksia esimerkiksi tulkitaan haluttuun suuntaan ja vain omia ennakkoluuloja tukevat tutkimukset huolitaan mukaan tutkimuskoosteisiin.
– Valikoinnissa ei välitetä siitä että alkoholilla on sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia terveyteen, usein yhdessä ja samassa tutkimuksessa havaittuja. Johdonmukaisuus edellyttäisi että tieteellisen päättelyn säännöt ovat samat huolimatta vaikutuksien suunnasta. Muutoin voitaisiin jopa ”todistaa” alkoholin haitat olemattomiksi.