Julkisuudessa monet työnantajatahot ovat liputtaneet paikallisen sopimisen lisäämisen puolesta.
– Kovasti on pitänyt puhetta paikallisesta sopimisesta, mutta työnantajalle tämä tarkoittaa sitä, että työehtosopimuksissa tahdotaan lisätä työnantajan saneluvaltaa eikä sopimista, sanoo Ammattiliitto Pron puheenjohtaja Jorma Malinen.
Esimerkiksi monet viime työmarkkinakierroksella paikallisesti sovittaviksi päätetyt asiat halutaan nyt muuttaa työnantajan päätettäviksi.
– Paikallisen sopimisen edistäminen on kaikkien yhteisen edun mukaista, mutta tavoitteena pitää olla nimenomaan sopimisen edistäminen ja lisääminen. Saneluvalta ei ole sopimista, Malinen korostaa.
Malisen mukaan aito sopiminen vaatii onnistuakseen nykyistä tasapuolisempaa neuvotteluasetelmaa. Kyse on tiedonsaannista, ajankäytöstä ja riittävästä suojasta toimihenkilöpuolen neuvottelijoille.
– Useimmissa yksityisen sektorin toimihenkilöiden työehtosopimuksissa paikallinen sopiminen on jo niin pitkällä, että on enää vaikea löytää sopimukseen kohtia, joihin paikallisen sopimisen mahdollisuuden voisi lisätä. Monista työehtosopimuksen määräyksistä voi jo nyt sopia toisin työpaikalla, Malinen toteaa.
Palkansaajapuolikin koordinoimaan neuvotteluja
Elinkeinoelämän keskusliitto EK kielsi itseltään keskitettyjen sopimusten eli tupojen tekemisen vuonna 2016.
– Järjestö koordinoi kuitenkin käynnissä olevia työehtosopimusneuvotteluja, joita käydään työtekijäliittojen ja työnantajaliitojen kesken. Se näkyy siinä, että eri alojen pöydissä työnantajapuolelta tarjotaan neuvotteluihin täsmälleen samoja tavoitteita, Malinen kertoo.
Ammattiliitto Pro solmii noin 60 työehtosopimusta yksityissektorilla. Neuvottelut ovat käynnissä tai käynnistymässä useilla sopimusaloilla.
– Palkansaajapuolellakin Pro kannattaa tiivistä yhteistä koordinaatiota. Ammattiliittojen keskinäinen yhteistyö varmistaa samalla myös neuvotteluvoiman, kun yksittäiset liitot joutuvat kohtaamaan yhtenäisen työnantajarintaman, Malinen toteaa.