Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.) sanoi eduskunnassa, että sosiaali- ja terveyspalvelujen laatu on Suomessa yleisesti hyvä, mutta ongelmia liittyy palveluiden saatavuuteen.
– Lääkärille, hoitajalle tai sosiaalialan ammattilaiselle ei aina pääse vaikka tarve olisi, tai tapaamisaikaa joutuu odottamaan kohtuuttoman kauan. Tämä johtaa ongelmien pitkittymiseen, asiakkaitten ohjautumiseen väärään paikkaan ja erikoissairaanhoidon kustannusten kasvuun, Saarikko sanoi esitellessään valinnanvapauslakia eduskunnan lähetekeskustelussa.
– Valinnanvapaus onkin väline, jolla tavoitellaan erityisesti perustason palvelujen vahvistamista. Tämä tapahtuu palvelujen saatavuutta ja laatua parantamalla, kun tuottajia ja kilpailua lisätään, Saarikko jatkoi.
Ehdotettavalla valinnanvapausmallilla lisätään asiakkaan itsemääräämisoikeutta ja mahdollisuuksia vaikuttaa omiin palveluihinsa.
– Tällä voidaan nähdä olevan myös itseisarvoa.
Sote-ammattihenkilön voi valita mahdollisuuksien mukaan
Ministerin mukaan asiakkaiden yhdenvertaisuus paranee lain myötä suhteessa nykytilaan. Erityisesti sosiaalihuollon sekä paljon palveluja käyttävien asiakkaiden, kuten vammaisten, valinnanvapaus laajenee verrattuna nykytilaan.
Valinnanvapauslain mukaan asiakas voisi jatkossa valita eri palveluissa julkisen, yksityisen tai kolmannen sektorin palveluntuottajia koko Manner-Suomen alueelta. Lisäksi asiakas voisi mahdollisuuksien mukaan valita sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilön tai moniammatillisen tiimin.
Sosiaali- ja terveyskeskuksen ja suunhoidon yksikön voisi valita koko maan alueelta. Halutessaan asiakas voisi vaihtaa palveluntuottajaa puolen vuoden välein.
– Sote-keskus olisi kuin nykyinen terveysasema, mutta täydennettynä ja vahvistettuna sosiaalialan ja erityistason ammattilaisten osaamisella.
Sote-keskuksesta saisi sosiaalihuollon ohjausta ja neuvontaa, perustason terveydenhuollon palveluja sekä lääketieteen erikoisalojen konsultaatio- ja vastaanottopalveluja. Lisäksi maakunnan liikelaitos toisi paikan päälle sote-keskuksiin sosiaalihuollon konsultaatiota sekä maakunnan mahdollisesti päättämiä muita sosiaali- ja terveyspalveluja.
Puheet huutolaiskäytännöistä tulevaisuudessa historiaa
Maakunnan ammattilaisen palvelutarpeen arvioinnin perusteella asiakkaalle voitaisiin myöntää tietyissä palveluissa asiakasseteli tai henkilökohtainen budjetti, joiden perusteella voisi halutessaan valita yksityisen palveluntuottajan. Asiakasseteliä tai henkilökohtaista budjettia ei kuitenkaan ole pakko ottaa vastaan, ja silloin maakunnan olisi vastattava palvelun tuottamisesta asiakkaalle omana toimintana tai muulla tavoin.
– Valinnanvapaus tuo palvelujen järjestämiseen aivan uuden välineen, nimittäin henkilökohtaisen budjetin. Maakunnan olisi otettava henkilökohtainen budjetti käyttöön vammaisille ja ikääntyneille henkilöille. Sen voi ottaa käyttöön myös muille asiakkaille, mikäli alueella niin nähdään hyväksi.
Henkilökohtaisella budjetilla lisätään erityisesti paljon palveluja käyttävien mahdollisuutta vaikuttaa palvelun sisältöön ja valita palvelun tuottaja.
– Nykyiset palveluntuottajien kilpailutuksiin liittyvät ongelmat ja puheet huutolaiskäytännöistä ovat tulevaisuudessa toivottavasti historiaa, kun asiakas on jatkossa se, joka valitsee.
Lisäksi asiakkaalla olisi oikeus valita maakunnan liikelaitos ja sen palveluyksiköt, joista hän saa muut sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut, kuten kaikki sosiaalipalvelut, erikoissairaanhoidon palvelut, neuvolapalvelut, kotisairaanhoitoa tai kuntoutuksen palveluja. Valinnan voisi tehdä mistä maakunnasta tahansa.
Erikoissairaanhoito ja päivystys jäävät julkisiksi palveluiksi
Uutta valinnanvapausesitystä valmisteltaessa on Saarikon mukaan otettu huomioon perustuslakivaliokunnan edellyttämät muutokset aiemmin annettuun valinnanvapauslakia koskevaan hallituksen esitykseen. Lisäksi on tehty muutoksia, joita eri sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset ja organisaatiot, kuten maakuntien muutosjohtajat, ovat peräänkuuluttaneet.
– Käsissämme on siis monilta osin varsin toisenlainen esitys kuin vuosi sitten – ja uskallan sanoa – se on edellistä parempi.
Pakkoyhtiöittäminen on poistettu laista. Maakunnan ei ole enää pakko yhtiöittää omia sote-keskuksiaan ja suunhoidon yksiköitään. Voimaantulon vaiheistusta on lisätty, jotta toimijoilla on aikaa sopeutua muutoksiin.
Laissa on seitsemän pykälää varmistamassa palvelujen integraatiota eli yhteensovittamista.
Valinnanvapauden kautta järjestettävien palvelujen arvon arvioidaan muodostavan kaikista maakuntien järjestämistä sosiaali- ja terveyspalveluista vajaan kolmanneksen. Tämä tarkoittaa noin 5,3 miljardia euroa julkisten sote-palvelujen koko 18,6 miljardin euron rahoituspotista.
Julkisen palvelun kovaan ytimeen jäävät tuotannon tasolla edelleen suurin osa erikoissairaanhoidosta ja esimerkiksi päivystyspalvelut.
– Yksityiset palveluntuottajat ovat jo nyt osa sote-palvelujen kenttää. Tarkoituksena on toteuttaa hallittu systeeminen muutos, jossa yksityiset palveluntuottajat otetaan mukaan tuottamaan julkista palvelua julkisen järjestäjän määrittämin ehdoin ja rahakukkaron nyöreistä tiukasti kiinni pitäen.
Nykytilan jatkuminen tarkoittaisi Saarikon mukaan hallitsematonta muutosta.
– Laatua ja tarjontaa tulisi lisää lähinnä niille, joilla on vakuutus tai muuten varaa maksaa. Pienten ja keskisuurten tuottajien mahdollisuudet toimia markkinoilla vähenisivät oletettavasti entisestään.