Kokoomuksen varapuheenjohtaja, kansanedustaja Antti Häkkäsen mukaan ravintolayrittäjät ovat Suomessa tällä hetkellä epätasa-arvoisessa asemassa muihin elinkeinonharjoittajiin nähden.
Häkkänen kirjoittaa asiasta kokoomuksen sivuilla julkaistussa blogissaan.
– Yrityksiä ja sitä kautta työntekijöitä tulisi kohdella lähtökohtaisesti yhdenvertaisesti, ellei kunnollisia perusteita toisin toimimiselle ole olemassa. Hieman hämmennystä herättää, miksi ravintolarajoitukset ovat edelleen erilaisen päätöksentekomenettelyn piirissä kuin muut elinkeinoharjoittajat, Häkkänen kirjoittaa.
Marinin hallitus on pitänyt ravintolarajoitukset omassa päätösvallassaan, vaikka alueet päättävät itse muista yritystoiminnan rajoituksista. Tämä eroavaisuus aiheuttaa Häkkäsen mukaan ongelmia elinkeinovapauden ja ravintola-alan työntekijöiden kannalta.
Häkkänen huomauttaa, että valtioneuvoston ravintolarajoituksista ei voi valittaa tuomioistuimeen, kun taas aluehallintovirastojen tekemille päätöksille niin voi tehdä
– Oikeusvaltioon kuuluu, että erityisesti perusoikeusrajoitusten perusteet ja laillisuus voidaan saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi. Toki valtioneuvoston ravintolarajoituksiin kohdistuu oikeuskanslerin ennakollinen laillisuusvalvonta, mutta kyse on täysin erilaisesta oikeusturvasta, Häkkänen sanoo.
Aluehallintovirastot tekevät päätöksensä paikallisen tilannekuvan ja sairaanhoitopiirien arvioiden pohjalta. Valtioneuvoston päätökset taas tehdään sosiaali- ja terveysministeriön yleisarvion perusteella.
– Ongelma on se, että Marinin hallitus ja STM ovat pyrkineet pandemian ajan suosimaan massamaisia koko valtakuntaa koskevia rajoituksia. Vasta kun perustuslakivaliokunta vaati alueellista ja tarkempaa kohdentamista, asiaan tuli pieni parannus. Tappiot yritystoiminnalle ja työllisyyteen vähenivät edes hieman.
Häkkänen toteaa, että painavia ja välttämättömiä perusteita ravintolayrityksien erilaiselle kohtelulle ei ole esitetty.
– Näyttää siltä, että ravintolarajoitukset halutaan poliittisista syistä pitää ministerien työkaluna ja se johtaa kerta toisensa jälkeen ylisuuriin tai epätarkoituksenmukaisiin poliittisiin ratkaisuihin, joiden epidemiologiset perustelut ontuvat.