SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne sanoi puolueen alkaneen ”reivata kurssia” hallituksessa kesällä 2014, kun Rinne oli valittu puheenjohtajaksi. Puheenjohtajuudesta haastettu Rinne piti tänään poliittisen tilannekatsauksensa SDP:n puoluekokouksen alussa Lahdessa.
– Jo loppukesän budjettiriihessä esitimme muutamia välttämättömiä korjausliikkeitä, joilla parannettiin muun muassa eläkkeensaajien ja lapsiperheiden elämää. Enemmänkin olisimme halunneet tehdä, esimerkiksi korottaa takuueläkettä, mutta tämä kaatui hallituskumppani kokoomuksen vastustukseen, Rinne sanoi.
Lähes miljardin euron väyläinvestoinneilla vahvistettiin työllisyyskehitystä julkisen talouden tasapainoa vaarantamatta, kun pääkaupunkiseudun kuntien kanssa tehtiin sopimus, jossa valtio sitoutui rahoittamaan seudun suuria väylähankkeita. Kunnat sitoutuivat vastaavasti lisäämään asuntokaavoitusta.
– Talous- ja työllisyyslinjamme hedelmät näkyvät yhä. Päättämämme investoinnit ja niihin kytkeytyvä asuntorakentaminen ovat osaltaan vaikuttaneet siihen, että talouskasvu on vihdoin käynnistynyt. Perusta talouskehityksen paranemiselle luotiin siis ennen nykyhallituksen aloittamista, Rinne sanoi.
Hänen mukaansa luottamuksen palauttaminen ei tullut kuitenkaan ilmaiseksi.
– Pääministeripuolue kokoomusta uusi, vahvempi SDP närästi. Viimeinen ranta tuli lopulta eteen talven 2015 lisäbudjettineuvotteluiden jälkeen, kun pääministeri (Alexander) Stubb petti useaan kertaan antamansa lupauksen Pisara-radan rakentamisen käynnistämisestä. Sovitusta ei pidetty kiinni, eikä hallitus saanut enää esityksiään eteenpäin.
Rinteen mukaan pääministeripuolueen vaikeudet tarttuivat lopulta myös demareihin.
– Tämä seisautti syksyllä alkaneen loivan kannatusnousumme, ja huhtikuun eduskuntavaaleissa jäimme neljänsiksi.
Rinne kertoi jälkiviisaasti ajatelleensa, että vaikka SDP oli vaalitappiosta huolimatta valmis hallitukseen, olisi hallitusyhteistyö todennäköisesti käynyt hankalaksi – varsinkin pienimmän hallituspuolueen asemasta.
– Sosialidemokratia on avoin, suvaitsevainen ja kansainvälinen liike, jonka peruseetos pohjautuu jakamattomaan ihmisarvoon ja vapauteen. Näiden arvojemme yhteensovittaminen esimerkiksi perussuomalaisten kanssa olisi ollut äärimmäiseen vaikeaa.
Sote-uudistus ”kaikkien lehmänkauppojen äiti”
Puheessaan Rinne moitti muun muassa Sipilän hallituksen arvomaailman, talouspolitiikan ja koulutuspolitiikan.
Rinteen mukaan viime kuukausien uutiset lasten eriarvoistumisesta ovat olleet riipaisevia.
– Päivähoito-oikeuden rajaus katkoo lasten ystävyyssuhteita ja suhteita turvallisiin aikuisiin. Seurauksena on ollut leikkien ulkopuolelle jäämistä, yksinäisyyttä, turvattomuutta. Kun kauhistelemme populismin nousua maailmalla, niin mitä voimme odottaa omalta tulevaisuudeltamme, jos kohtelemme omia lapsiamme näin?
SDP:n päämääränä pitää Rinteen mukaan olla subjektiivisen päivähoito-oikeuden palauttaminen koko maahan.
– Olemme myös esittäneet, että päivähoidon varhaiskasvatuksen asiakasmaksut poistetaan kokonaan. Näin takaisimme jokaiselle lapselle yhdenvertaiset lähtökohdat oman sivistyspolun rakentamiseen.
Rinteen mielestä perheiden valinnanvapautta perhevapaiden sijoittelussa ja isien mahdollisuutta osallistua lastensa hoitoon on lisättävä.
– SAK:n perusteellinen malli perhevapaiden uudistamiseksi tarjoaa tälle työlle hyvän lähtökohdan. Tämän rinnalla päivähoitojärjestelmää on kehitettävä vastaamaan perheiden muuttuvia tarpeita.
Sote-uudistuksen osalta SDP haluaa, että palveluiden järjestämisestä ja tuottamisesta vastaa jatkossakin pääasiassa julkinen sektori, jota yksityinen ja kolmas sektori täydentävät.
– Sote-uudistuksessa jouduimme syksyllä 2015 seuraamaan omalaatuista näytelmää. Yön pimeinä tunteina valtioneuvoston linnassa sovittiin kaikkien lehmänkauppojen äidistä, kun alkiolainen kansanliike taipui vallanhimossaan avaamaan hanat ylikansallisten terveysjättien rahastukselle.
Rinteen mukaan verovarat on tarkoitettu kokonaan ihmisten tarvitsemiin palveluihin, ei yksityisten yritysten voittoihin tai veroparatiiseihin.
Paikallinen sopiminen ”työnantajavallan lisäämistä”
Rinne muistutti hallituksen olleen horjuttamassa suomalaisen sopimusyhteiskunnan perusteita.
– Muistamme hyvin, miten hallituksen kaavailemat perustuslain ja EU-oikeuden vastaiset pakkolait uhkasivat ajaa maan kriisiin syksyllä 2015. Palkansaajajärjestöjen esittämät järkevät vaihtoehdot, yhteinen voimannäyttö Rautatientorilla ja muualla Suomessa, sosialidemokraattien työ eduskunnassa ja akateemisen maailman kritiikki saivat lopulta hallituksen pään kääntymään.
Vaikka kilpailukykysopimuksella lopulta pelastettiinkin paljon suomalaisesta sopimisen kulttuurista, on sen taakka Rinteen mielestä kohtuuttoman raskas palkansaajille.
– Työajan pidennys, maksujen siirrot ja julkisen sektorin työntekijöiden lomarahaleikkaus olivat suoraa tulonsiirtoa työntekijöiltä työnantajille. Ja näiden lisäksi hallitus oli jo vienyt eteenpäin ajamiaan heikennyksiä työttömyysturvaan ja työlainsäädäntöön. Nyt talouspolitiikan arviointineuvosto pitää sopimusta jo vahingollisena Suomen taloudelle.
Rinteen mukaan työmarkkinaturbulenssi ei välttämättä ole edes ohi.
– Vaikka hallitus osana kilpailukykysopimusta lupasi pidättäytyä muun muassa työttömyysturvan lisäleikkauksista, löi hallitus pöytään vain pari kuukautta sopimuksen hyväksymisen jälkeen uudet työttömyysturvan heikennyssuunnitelmat. Ikään kuin kutsu julkisen talouden pelastustalkoisiin olisi edelleen osoitettu vain työntekijöille.
Rinteen mukaan toinenkin uhka leijuu työntekijöiden yllä.
– Erityisesti kokoomus osoittaa jälleen halua avata keskustelu paikallisen sopimisen lainsäädännöstä. Sopimisen viittaan puettu työnantajavallan lisääminen romuttaisi suomalaisten välisen luottamuksen työpaikoilla, Rinne sanoi.