Heikki Vento
Kirjoittaja on politiikan toimittaja.
SDP:n häirintäsotku viritti keskustelun vaalijärjestelmän uudistamisesta, vaalirahoituksesta ja journalismin lähdesuojasta.
Suomen laki ja USA:n presidentti ovat työntäneet pääministerin ulkopolitiikan eturiviin, välillä tasavallan presidentti Alexander Stubbin edelle.
Jokainen hallitus tekee nimityksiä, joita oppositio kauhistelee seuraaviin vaaleihin saakka.
Yrittäjäeläkkeiden uudistaminen on vaikea hanke kaikille porvaripuolueille. Varsinkin kokoomukselle, joka vastaa asian valmistelusta hallituksessa.
Perussuomalaiset järjestivät tapahtumaketjun, jota myös osa mediasta jatkoi innokkaasti.
Miten MTK:sta tulisi uskottava asiantuntija esimerkiksi metsäkeskusteluun ja ruokadebattiin, Heikki Vento pohtii näkökulmassaan.
Pääministerin kohtalona on kärsiä omista ja hallituskumppaneidensa epäonnistumisista ja virheistä. Petteri Orpolle on kaivattu haastajaa, mutta hänen historiansa kirjoitetaan vasta vuosien päästä.
Tiedotusvälineet varovat kajoamasta toistensa virheisiin. Yleisradio on kuitenkin poikkeus, joka joutuu helposti myös poliitikkojen puruluuksi.
Kokoomusveteraani ryhtyi hahmottelemaan seuraavan hallituksen kokoonpanoa.
SDP:n entinen pääministeri valitsi glamourin ja julkisuuden, jota hän voi paremmin hallita.
Petteri Orpo jatkanee pääministerinä niin kauan kuin hallitus pysyy koossa, todennäköisesti 2027 vaaleihin, Heikki Vento sanoo näkökulmassaan.
Annika Saarikko ei liene ainoa, joka äänestäjien pelossa jätti tekemättä sen, mitä olisi pitänyt tehdä, Heikki Vento sanoo näkökulmassaan.
Poliitikot ja media käyttävät vapaasti ilmaisuja, jotka yhdistetään Venäjän vallankumoukseen ja Suomen sisällissotaan, Heikki Vento sanoo näkökulmassaan.
Palestiinan tunnustamisen käsittely eduskunnassa olisi selvästi epävarmempaa kuin Suomen Nato-jäsenyyden hyväksyminen.
Perussuomalaisissa puhutaan keskustaa rohkeammin puolueen kannatusvaikeuksista ja puheenjohtajan asemasta.
Oikea kohde moittia päätöstä voisi olla eduskunta, kirjoittaa Heikki Vento Näkökulmassaan.
Muuttuisiko Venäjän linja, jos maan nykyinen hallinto kaatuisi, kysyy kirjoittaja.
Yhden asian puolueille on tapana käydä kehnosti niiden päästessä valtaan, mutta vihreiden kannatus mataa myös oppositiossa.
Perussuomalaiset on ajautunut samanlaiseen ahdinkoon kuin se oli kesäkuussa 2017, mutta puheenjohtaja Riikka Purralle ei käyne niin huonosti kuin Timo Soinille.
Oikeuskansleri Tuomas Pöystin esitys tarkoittaisi kajoamista vaaleilla valitun eduskunnan toimivaltaan, Heikki Vento kirjoittaa näkökulmassaan.
SDP ja kokoomus ottavat yhteen seuraavan kerran eduskuntavaaleissa. Siinä ottelussa pääministeri ei voi turvautua valtiovarainministeri Riikka Purran tukeen.
Eduskunta ja hallitus tekevät poliittisia päätöksiä, myös nimitykset ovat usein poliittisia. Kokoomukselle kävi hyvin, vaikka työministeri Arto Satoselta potkaistiin kolmannen kerran jakkara alta.
Penseä suhtautuminen eduskunnan hyväksymään kansalaisaloitteeseen on takaisku parlamentarismille.
SDP:n puheenjohtaja on tehnyt eroa edeltäjänsä Sanna Marinin lisäksi myös Eero Heinäluomaan.
Nesteen hallituksen härski palkkiolinja ruokkii tyytymättömyyttä ja yhteiskunnan kahtiajakoa.
Jani Mäkelä käyttäytyy välillä kuin hallitusrintaman myyrä, kirjoittaa Heikki Vento.
Puhemies on poliitikko, jonka pitää verhota pelinsä eduskunnan puolustamiseksi. Jussi Halla-aho ei ole ensimmäinen, jota on arvosteltu.
MTV:n kymmenen uutiset yrittää koota lähetykseensä päivän tärkeimmät tapahtumat. Ylen uutiskone junnaa raiteellaan aamusta iltapimeään, mutta sen ulkomaantuotanto on loistavaa.
Sosiaalidemokraatit todennäköisesti ratkaisevat, voiko seuraavan hallituksen koota ilman perussuomalaisia.
Valtionhoitajatkin ovat vastuussa politiikan vastakkainasettelusta. Pääministeripuolueiden valinnat edistivät blokkiutumista.
Joukko kansanedustajia juhlisti itsenäisyyttä ja joulun rauhaa voimistamalla vastakkainasettelua ja tärvelemällä eduskunnan uskottavuutta.
SDP päättää, voiko Kimmo Kiljunen johtaa eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaa. Ero pelastaisi monen uskottavuuden.
Henna Virkkusesta on tulossa vaikutusvaltaisin kokoomuslainen naispoliitikko, joka tekee särön puolueen lasikattoon.
Vahva lähdesuoja on tärkeä osa sananvapautta ja oikeusvaltiota.
Hallituksessa vaihtuu ainakin kaksi kokoomusministeriä, ja pääministeri joutuu tekemään uuden jaon.
Kinastelussa ulkopolitiikasta sekoittuvat avoimuus, vaatimukset yksituumaisuudesta ja politikointi.
Pääministeriä ärsytetään arvoista, mutta hallitusohjelmaan perussuomalaiset varoo kajoamasta.
Liikennehankkeista tehdään usein politiikan siltarumpuja, ja pelissä on silloin päättäjien uskottavuus. Kiistassa länsiradasta myös hankkeen kannattajat ja hallituskumppanit ovat horjuttaneet pääministeriä.
Julkisen sanan neuvostoa ei kannata puolustaa tekemällä siitä poliisin apulainen. Valtionavun lopetus olisi hallitukselta väärä viesti.
Li Anderssonin seuraajapörssin ylivoimaisen suosikin mukaan puolueen pitää olla protestiliike.
Keskustelussa Yleisradiosta sekoittuvat julkinen palvelu, journalismi, liiketoiminta ja politiikka.
SDP:n ratkaisu saattoi lähentää sosiaalidemokraatteja ja kokoomusta.
Elinkeinoministerillä on lukkopurenta Helsingin Sanomista, joka ministerin arvostelun jälkeen toistaa kuuliaisesti pari vuotta vanhan juttunsa keskeiset kohdat.
Kokoomus on ulkopolitiikan valtias. Hallituksen suosio ja yhteistyökyky testataan syksyllä ja vaaleissa.
Annika Saarikko jättää Antti Kaikkoselle keskustan yhtä kehnossa jamassa kuin otti sen Katri Kulmunilta.
Keskustan, kokoomuksen ja sosiaalidemokraattien valinnat ovat leventäneet railoa porvareiden ja vasemmiston välillä.
Jos kukaan ei arvostele, pilkkaa tai uhkaile, silloin jotain voi olla pielessä.
Poliitikkojen iva- ja vihapuheet murentavat päättäjien uskottavuutta.
Pääministeri on saanut rinnalleen näkyvän valtiovarainministerin.
Ylen päätoimittaja puolusti sepitteen käyttöä journalismissa, alaiset olivat eri mieltä.
Keskustavasemmistolaisen hallituksen johto oli paljon riitaisempi ja valtakausi lyhyempi kuin ymmärretään.
Antti Kaikkosen ja Antti Kurvisen kamppailussa olisi kyse sukunimen lisäksi myös keskustan suunnasta ja strategiasta.
Europarlamentaarikko Henna Virkkunen on tällä hetkellä vahva ehdokas - kokoomuksen ministeriryhmään vaalit tuskin vaikuttavat, Heikki Vento kirjoittaa.
Maanpuolustuksessa edetään turhan hitaasti kohti tasa-arvoa.
Jos virkamiehet ovat uhka ulkopolitiikalle, sitä on myös ministeri Sari Essayah, Heikki Vento kirjoittaa.
Presidentin toive parlamentaarisesta yhteistyöstä on vaarassa kutistua hallituksen ja opposition peliksi. Pallo on kuitenkin pääministerillä.
Kokoomus johtaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. SAK haastaa hallitusta enemmän kuin eduskunnan oppositio.
SDP:n kansanedustaja on ristiriitainen poliitikko, johon myös omat suhtautuvat varauksellisesti.
Toimittajien etujärjestö unohti journalismin yhden peruspilarin, kun se ryhtyi vähättelemään päätoimittajan tekijänoikeusrikettä.
Ay-liike ei ole päässyt millään kiinni työministeri Arto Satoseen.
Sisäisen raportin mukaan puolue on pudonnut pysyvästi suurten joukosta korkeintaan politiikan keskisarjaan.
Mika Aaltolan väite ilmoitusmyynnin ja journalismin kytköksestä voisi olla populismin oppikirjasta.
Politiikka ja keskeisten tehtävien määräaikaisuudet ovat haaste ministeriöiden työn jatkuvuudelle. Avustajien karenssijärjestelmä on silkkaa rahastusta.
Keskustan valtiosuhde on hämärtynyt. Soten luulisi olevan viimeinen asia, josta oppositiokeskusta nokkii hallitusta.
Pääministereiden uudet tehtävät ovat aiheuttaneet kysymyksiä poliitikon moraalista ja itsekkyydestä.
SDP on palaamassa vasemmistokeskustalaiseksi puolueeksi. Hallitus joutuu tilille talouspolitiikasta ja työelämäsäädösten muutoksista.
Kenttäväki innostui kokoomuksessa väärästä kilpailusta, kun puoluejohto haki presidenttiehdokasta.
Ministerin arvostelu kääntyi haasteeksi myös journalismille.
Sosiaalidemokraatit ja keskusta saattavat joutua vastaamaan kysymykseen, ovatko ne edelleen valtionhoitajapuolueita.
Oppositio ja perussuomalaiset säästivät hallituksen, jonka uskottavuus on kärsinyt kovia kolhuja.
Petteri Orpo vaihtoi puhetyyliä, joka saattaa vaikuttaa hallituksen tavoitteiden onnistumiseen.
Hallituksen ja sen puolueiden hermot ja yhtenäisyys joutuvat testiin, kun oppositio hiostaa taloudesta ja leikkauksista.
Propaganda on nykyisin mahdollista jakaa yleisölle ilman, että toimittajat pääsevät tärvelemään ilosanoman.
Antti Lindtman pyrkii Sanna Marinin seuraajaksi, Krista Kiuru yrittää varmistaa vahvan aseman puolueessa.
Demarivetoinen hallitus sivuutti tohtorit ja tarjosi yliasiamieheksi Tommi Laitiota, mutta porvarienemmistöinen hallintoneuvosto valitsi Atte Jääskeläisen.
Oppositiossa on hankala palvella isänmaata, mutta kannatusta siellä voi vahvistaa.
Vaalien jälkipyykistä erottuvat puheenjohtajien eroilmoitukset ja avoin, mutta puutteellinen itsekritiikki.
Asioiden lisäksi riitelevät myös ihmiset, esimerkiksi Sanna Marin ja Riikka Purra.
Juttujen perusteeton paisuttelu voi johtaa siihen, että epäolennaisuudet peittävät kokonaisuuden.
Ulkopoliittisessa keskustelussa on kaksi tyylisuuntaa ja halu tukkia tutkijoiden suut.
Jos Suomi menee ennen Ruotsia Natoon, valtiolliset oharit ovat tasan.
Vaalitulokset vaikuttavat siihen, kuinka innokkaita puolueet ovat kajoamaan valtioelinten toimivaltasuhteisiin.
SDP:n ja kokoomuksen kannanotot hallituspohjaan vahvistavat äänestäjän kuluttajansuojaa.
Journalismi ja Wille Rydman pelastivat kokoomuksen toiselta mainehaitalta. Rydman puolustautui juridiikalla, vaikka kohussa on kyse luottamuksesta, totuudesta ja moraalista.
Vasemmistojohtajat ovat pärjänneet parhaiten politiikan imagokisassa. Keskustassa ja kokoomuksessa pystytään nykyistä parempaan.
Keskustan kannattajista vain reilu kolmannes pitää puheenjohtajaansa parhaimpana vaihtoehtona pääministeriksi.
Avoimuuden periaatteet ovat koetuksella, kun lehdet tekevät juttuja vaikeuksistaan.
Jopa ilmastonmuutos on heitetty riitelevien maakuntien pelastusrenkaaksi.
Asiantuntijat ja media välttelevät arvioimasta seurauksia, jos Suomi hyväksytään Natoon ennen Ruotsia.
Oikeusjuttu herättää kysymyksiä yleisestä lainkuuliaisuudesta ja toimituksen sisäisestä vastuunjaosta.
Pääministeripuolueeksi mielivät välttelevät jyräämästä vastustajiaan. Vaihtoehtoina ovat laaja hallitus tai poliittisesti yhtenäisempi ministeristö.
Yhteinen tie päättyy eduskuntavaaleihin.
Pääministerit ovat aina juhlineet, mutta ennen media pysyi vaiti.
Urheilussakin päättäjät sysäävät vastuutaan medialle, joka on hoitanut tehtävänsä ja paljastanut epäkohtia.
Valtiovarainministerin tehtävästä on tullut puoluejohtajien surmanloukku.
Yllättävä kesäsuhde joutuu koetukselle elo-syyskuussa.
Peloton tekstisoturi ottaa kynäillessään riskejä ja on usein väärässä.
Kokoomus virittelee vaaliasetelmia, keskusta haikailee kadonneita kannattajiaan ja vasemmistoliitto purkaa Nato-miinaa.
Vihreillä on ongelma. Aate on kähvelletty ja puolueen toiminta takkuilee jatkuvasti.