Pitkissä avo- ja avioliitoissa vain harvat käyttävät psyykenlääkkeitä, mutta eroprosessin aikana lääkitys yleistyy selvästi. Myös tapaturmaisen, väkivaltaisen tai alkoholiperäisen kuoleman riski on voimakkaasti koholla heti avioeron jälkeen, varsinkin miehillä, ilmenee Helsingin yliopiston väitöstutkimuksesta.
Helsingin yliopiston väitöstutkija Niina Metsä-Simolan mukaan eroa harkitsevien ja eroprosessia läpi käyvien parien tukemiseen olisikin hyvä löytää uusia keinoja.
Väitöstutkimuksessa tarkasteltiin avioeron, mielenterveyden ja kuolleisuuden välisiä yhteyksiä työikäisillä suomalaisilla. Tutkimuksessa havaittiin lääkityksen yleisyyden lisääntyvän voimakkaasti jo ennen avioeroa.
Eniten psyykenlääkkeitä käytettiin ennen virallista avioeropäivää. Tällöin lääkkeitä ostaneiden osuus oli yli kaksinkertainen verrattuna naimisissa pysyneisiin.
– Tämän jälkeen lääkitystä käyttävien osuus pieneni, mutta vakiintui kuitenkin vuosi avioeron jälkeen pysyvästi korkeammalle tasolle verrattuna pitkässä liitossa eläviin, Niina Metsä-Simola toteaa tiedotteessa.
Euroopan aikuisväestöstä yli 10 prosenttia käyttää vuosittain psyykenlääkkeitä.
– Erityisesti mielialalääkitys on yleistynyt voimakkaasti, ja avioeron yhteydessä havaitut muutokset psyykenlääkityksen yleisyydessä olivatkin suurimpia mielialalääkkeiden käytössä, Metsä-Simola kertoo.
Huono mielenterveys
Jatkuvasti avo- tai avioliitossa elävät käyttivät psyykenlääkkeitä vain harvoin. Pitkistä avoliitoista ja avioliitoista eroavilla lääkitys oli jonkin verran liitossa jatkavia yleisempää jo viisi vuotta ennen eroa.
Vielä tavallisempaa lääkitys oli niiden keskuudessa, jotka päätyivät eroon jo lyhyen avoliiton jälkeen.
– Huono mielenterveys näyttää rajoittavan mahdollisuuksia pitkän liiton muodostamiseen. Mielenterveysongelmien hoidossa olisikin tärkeää huomioida läheiset ihmissuhteet entistä paremmin, Metsä-Simola toteaa.
Väitöstutkimuksessa ilmeni, että yli kymmenen vuoden seuranta-aikana eronneiden miesten kuolleisuusriski oli yli kaksinkertainen ja naisillakin yli puolitoistakertainen naimisissa pysyviin verrattuna.
Vaikka psyykenlääkityksen ja avioeron yhteys oli pitkälti riippumaton sosiaalisista ja taloudellisista resursseista, sosioekonominen huono-osaisuus selitti noin puolet avioeron jälkeen koholla olevasta kuolleisuusriskistä.
– Tämän kuolleisuuseron kaventamiseksi sosioekonomisen huono-osaisuuden pitkittymistä avioeron jälkeen olisi syytä pyrkiä estämään, Metsä-Simola tuumaa.
Tutkimus perustuu koko väestöä edustaviin rekisteriaineistoihin, joissa on yhdistelty Tilastokeskuksen, Kelan ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen keräämiä tietoja.
Niina Metsä-Simola väittelee 17.8.2018 kello 12 Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa aiheesta ”Divorce, mental health and mortality – A longitudinal register study”.