Avoimen kautta luentosaliin

Tämä keväänä entistä useampi saa opiskelupaikan avoimen väylän suoritusten perusteella. Yliopistoissa avoimesta väylästä halutaan kasvattaa varteenotettava reitti tutkinto-opiskelijaksi.

[vc_row][vc_column][rev_slider alias=”avoin-yliopisto-01″ mode=”header”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Nippu tieteellisiä artikkeleita lojuu sohvapöydällä. Kunhan kirjoitan aineistoon liittyvät esseet valmiiksi, saan valmiiksi henkilöstöjohtamisen perusopintoni Jyväskylän yliopiston avoimessa yliopistossa.

Olen tyypillinen avoimen yliopiston opiskelija: keski-ikäinen nainen, joka haluaa täydentää osaamistaan ja joka valitsee opintotarjonnasta ne palaset, joista on itselle eniten hyötyä ja hupia.

Mainos - sisältö jatkuu alla

Mutta avoimesta yliopistosta on kasvanut kaikessa hiljaisuudessa myös varteenotettava reitti yliopisto-opintoihin, samalla, kun koko opiskelijavalintajärjestelmä on myllätty uuteen uskoon.

Viime vuoden heinäkuussa, tarkalleen ottaen 3. heinäkuuta klo 12.00 avautui haku Lappeenrannan-Lahden teknillisen yliopiston eli LUTin Kandidaatti Highway -väyläohjelmaan. Muutamassa minuutissa kaikki 90 tarjolla ollutta opiskelupaikkaa olivat täynnä.

Idea väyläohjelmassa on yksinkertainen. Opiskelija suorittaa kauppatieteiden tai tekniikan opintoja avoimen yliopiston puolella. Kun tarvittava määrä opintopisteitä on koossa, hän voi hakea varsinaiseksi tutkinto-opiskelijaksi.

Sisäänpääsy varsinaiseksi opiskelijaksi väylän kautta ei kuitenkaan ole mikään automaatti. Kauppatieteen opinnoista haaveileva voi hakea koulutusohjelmaan sen jälkeen, kun on saanut suoritettua 60 opintopistettä ja tekniikan väyläopinnoissa suoritettuja opintopisteitä pitää olla 30–48. Lisäksi arvosanoille on asetettu minimikeskiarvo.

Kuinka paljon opiskelijat tekevät virhevalintoja ja vaihtavat oppiainetta?

Väylävaihetta suorittavat opiskelijat eivät ole tutkinto-opiskelijoita, vaan he ovat kirjoilla avoimen yliopiston puolella. Tämä tarkoittaa, että väyläopiskelijoilla ei ole tutkinto-opiskelijan oikeuksia eikä opiskelijoiden etuja. He eivät saa opintotukea, opiskelijakorttia eivätkä opiskelijoiden terveyspalveluita.

Opiskelu väylällä on myös maksullista. Lappeenrannan ”pikatien” pakettihinta on tutkinto-oikeutta tavoittelevalle opiskelijalle 200 euroa lukuvuodelta. Normaalisti yksi opintopiste maksaa avoimessa yliopistossa maksimissaan 15 euroa.

Kevään yhteishaku korkeakouluihin on parhaillaan käynnissä. Moni hakija laskee kuumeisesti, mihin ylioppilastodistuksen pisteet riittävät, sillä yli puolet uusista opiskelijoista valitaan tänä keväänä ensi kertaa pelkän ylioppilastodistuksen perusteella. Jopa lääketieteellisen tiedekunnan ovet avautuvat osalle tulevista lääkäreistä pelkillä papereilla.

Nappionnistuminen ylioppilaskirjoituksissa ei kuitenkaan ole ainoa tie yliopistoon. Myös perinteinen pääsykoe säilyttää paikkansa sisäänpääsyreittinä. Tällä pyritään varmistamaan se, ettei esimerkiksi epäonnistuminen ylioppilaskirjoituksissa nosta tietä pystyyn.

Ja sitten on vielä se kolmas, tuntemattomampi avoimen väylä.

Ex-opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) aloitti vuonna 2016 vuoropuhelun yliopistojen kanssa opiskelijavalintojen tehostamiseksi. Muun muassa Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT oli ehdottanut jo aiemmin, että raskaasta pääsykoerumbasta tulisi päästä eroon. Tavoitteena oli, että valmistautumista vaativista pääsykokeista luovuttaisiin kokonaan ja tilalle tulisivat uudenlaiset kokeet, joihin ei juuri voi etukäteen päntätä opettelemalla ulkoa kirjoja.

– Haluamme eroon ylimääräisistä välivuosista ja tasa-arvoa heikentävistä valmennuskursseista, vauhdittaa siirtymistä lukiosta ja ammattikoulusta korkeakouluun ja hyödyntää enemmän ylioppilastutkintoa valinnoissa, Grahn-Laasonen sanoi tuolloin Helsingin Sanomille (21.4.2016).

Yliopistoissa ryhdyttiin pohtimaan, mitä käytännössä tarkoittaa, jos valtaosa uusista opiskelijoista tulee sisään pelkillä ylioppilastodistuksen pisteillä. Ovatko papereilla sisään tulevat opiskelijat riittävän motivoituneita opiskelemaan hakemaansa alaa? Kuinka paljon opiskelijat tekevät virhevalintoja ja vaihtavat oppiainetta? Mitä jos todistusvalinta pudottaa jatkosta tulevaisuuden lupaukset, jotka kypsyvät alalle vasta myöhemmin? Millainen uudenlaisesta pääsykokeesta pitäisi tehdä, jotta se ei vaatisi niin pitkää valmistautumista? Entä voisiko olla vielä jokin muu väylä päästä korkeakouluun opiskelemaan unelmiensa alaa?

Osana opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaa opiskelijavalintojen uudistamista syntyi 11 yliopiston yhteinen kehittämishanke nimeltä Toinen reitti yliopistoon (TRY), joka aloitti kautensa elokuussa 2018. Hanketta koordinoi Jyväskylän yliopisto. Myös hankkeen ulkopuolella olevissa yliopistoissa kehitetään omia vaihtoehtoisia reittejä.

Lukiolain uudistus tiivisti yhteistyötä korkeakoulujen ja lukioiden välillä entisestään joka puolella Suomea.

Avoimen väylän kautta tutkinto-opiskelijaksi hakeminen ei ole uusi asia, mutta tähän saakka sisäänpääsymäärät ovat olleet pieniä, joillain aloilla vain yhden–kahden opiskelijan luokkaa. Tulevaisuudessa avoimen kautta tutkinto-opiskelijoiksi valittavien määrä voi olla paljon korkeampi, jopa 10–20 prosenttia vuosittain sisään otetuista opiskelijoista, mikäli se olisi Jyväskylässä TRY-hankkeen projektipäällikkönä toimivasta Paula Savelasta kiinni. Esimerkiksi Oulun yliopisto on jo ilmoittanut ottavansa tänä keväänä avoimen väylän kautta noin kymmenen prosenttia kaikista valituista niillä aloilla, joilla väylä otetaan käyttöön. Samoin tekee myös Jyväskylän yliopisto.

Viime vuonna yliopistojen avointen väylien kautta oli mahdollisuus päästä sisään jo noin 200 opinto-ohjelmaan ja tänä keväänä määrä on noussut liki 250:een. Myös aloituspaikkojen määriä on saatu monessa avoimen väylän kohteessa lisättyä.

– Tämä on ollut tärkeä tavoite, sillä vaihtoehtoisen väylän tulee olla uskottavan kokoinen. Opiskelijoiden on voitava luottaa siihen, että väyläopintojen kautta on mahdollisuus päästä tutkinto-opiskelijaksi, kun he ryhtyvät suorittamaan opintoja, Savela sanoo.

Siitä, kuinka moni nykyisistä avoimen yliopiston opiskelijoista tähtää tutkinnon suorittamiseen, ei ole tilastoja.

Hankkeen aikana olemassa olevia väyliä, valintaperusteita, ohjauspalveluita sekä opetusta on kehitetty ja samalla on rakennettu kokonaan uusia. Myös avoimen väylän tunnetuksi tekemisessä on riittänyt työtä.

– Onneksi pelko siitä, ovatko avoimen yliopiston opinnot oikeita opintoja, on laantunut. Tämä ei ole mikään oikopolku, ei kiertotie, ei porsaanreikä eikä rahalla hankittu opiskelupaikka, Savela sanoo ja muistuttaa, että avoimen väylän kautta tutkinto-opiskelijaksi hakevalla on takanaan tuhti määrä opintoihin käytettyä aikaa ja suoritettuja opintopisteitä. Se kielii ennen kaikkea motivaatiosta.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row css=”.vc_custom_1585139314429{margin-top: 20px !important;margin-bottom: 20px !important;}”][vc_column][vc_single_image image=”303095″ img_size=”full” add_caption=”yes” alignment=”center” onclick=”link_image” css_animation=”slideInUp” css=”.vc_custom_1585139073763{margin-top: 20px !important;}”][/vc_column][/vc_row][vc_row css=”.vc_custom_1585139314429{margin-top: 20px !important;margin-bottom: 20px !important;}”][vc_column][vc_single_image image=”303097″ img_size=”full” add_caption=”yes” alignment=”center” onclick=”link_image” css_animation=”slideInUp” css=”.vc_custom_1585139416220{margin-top: 20px !important;}”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Motivaatiosta on kyse myös Tampereen yliopiston ja Helsingin yliopiston yhteisessä opiskelijavalinnassa. Yliopistot loivat yhteistyössä verkossa suoritettavan MOOC -kurssin, jolla Tampere seuloo osan opiskelijoista yhteiskuntatutkimuksen tutkinto-ohjelmaan, Helsinki taas sosiaalitieteisiin.

MOOC on lyhenne sanoista massive open online course eli kyseessä on massaopintoihin soveltuva avoin verkkokurssi. Suomen tunnetuin MOOC-kurssi lienee Helsingin yliopiston avoin tekoälykurssi, jonka on suorittanut jo yli 220 000 henkilöä 110 eri maasta.

Tutkinto-ohjelmavastaava Marko Salonen Tampereen yliopistosta on ollut kehittämässä yhteistä MOOC-kurssia. Hän avasi uutta valintatapaa TRY-hankkeen webinaarissa joulukuussa.

– Olemme rakentaneet aikamoisen uudistuksen tutkinto-ohjelmaan. Ensi keväästä alkaen meillä ei ole valintakoetta ollenkaan eli koko valintakoe on pantu roskiin, Salonen kertoi.

Yhteiskuntatutkimusta opiskelemaan Tampereelle pääsee tänä vuonna neljää eri reittiä. Viisikymmentä opiskelijaa valitaan suoraan ylioppilastodistusten arvosanojen perusteella, korkeintaan 40 opiskelijaa valitaan näyttöreittinä toimivan MOOC-kurssin kautta ja loput opiskelijat kahdesta eri valintajonosta, jotka perustuvat avoimessa yliopistossa tehtyihin kurssisuorituksiin. Yliopisto on myös linjannut, että yhteiskuntatutkimuksen todistusvalinnassa sisään pääsevät vain ensimmäistä korkeakoulupaikkaansa hakevat, muut ovat muissa jonoissa.

Äkkiseltään Tampereen tapa valita voi tuntua monimutkaiselta, mutta Salosen selittämänä rakenne on looginen. Jos yksi ovi ei aukea, voi aina yrittää toisesta ovesta.

Opiskelijamäärien nostoa puoltavat myös yliopiston hyvät kokemukset avoimessa yliopistossa opiskelleista.

Salonen näkee avoimena verkkokurssina toteutettavassa näyttökokeessa paljon hyviä puolia. Suoritettuaan kurssin hakijalla on jo käsitys siitä, mitä on tulossa opiskelemaan ja hänellä on selvä motivaatio opiskeluja ja alaa kohtaan. Lisäksi takataskussa on jo valmiiksi viisi suoritettua opintopistettä, jotka voi hyödyntää osana varsinaista tutkintoa.

Toisaalta se toimii myös portinvartijana: Jos näyttökurssi jo tuntuu tervanjuonnilta, yhteiskuntatutkimuskaan ei silloin välttämättä ole opiskelijalle se oikea paikka. Näin opiskelija välttyy virhevalinnalta ja opiskelupaikat menevät alasta aidosti kiinnostuneille.

Se, kuinka moni lopulta pyrkii tutkinto-opiskelijaksi MOOC-kurssin kautta, varmistuu vasta, kun kurssi sulkeutuu. Joulukuussa Salonen arvioi, että Tampereen ja Helsingin yliopistojen yhteisen kurssin suorittaisi vähintään tuhat mutta alle 5 000 henkeä. Koska verkkokurssi korvaa pääsykokeen, siihen osallistuminen on muista avoimen yliopiston opinnoista poiketen maksutonta.

Jos yliopistot pannaan järjestykseen avoimessa yliopistossa suoritettujen opintopisteiden perusteella, kärkeä pitävät Jyväskylän, Itä-Suomen ja Helsingin yliopistot. Akateeminen rehtori Tapio Määttä Itä-Suomen yliopistosta kertoo, että avoimen väylän kehittäminen on ollut heille strateginen valinta. Tänä keväänä Itä-Suomen yliopistossa on haettavana 29 avoimen väylän kohdetta.

– Avoimen yliopiston suosio näyttää kasvavan. Osaltaan tätä ruokkii ajatus jatkuvasta oppimisesta ja avoimesta yliopistosta yhtenä jatkuvan oppimisen muotona, mutta avoimen väylä tulee entistä tarpeellisemmaksi myös opiskelijavalintauudistuksen myötä. On erittäin tärkeää, ettei koulutuspolkuihin synny mitään umpiperiä, Määttä sanoo.

Määttä pitää tärkeänä, että avoimen väylä avaa oven korkeakouluopintoihin myös niille, joilla ei ole ylioppilastodistusta tai muuta toisen asteen tutkintotodistusta. Taas ne, jotka ovat esimerkiksi työelämässä ja haluavat täydentää opintojaan, pääsevät korkeakouluopintoihin joustavasti kiinni töiden ohella ja voivat halutessaan hakea tutkinto-opiskelijaksi.

Jos yksi ovi ei aukea, voi aina yrittää toisesta ovesta.

Itä-Suomen yliopistoon valittiin viime vuonna avoimen väylän kautta kaikkiaan 174 opiskelijaa. Heistä suurin osa, 88 valittiin julkisoikeuden tutkinto-opiskelijoiksi suoritettujen opintopisteiden perusteella. Itä-Suomen yliopiston avoimen väylä julkisoikeuden opintoihin onkin Määtän tietojen mukaan Suomen laajin yksittäinen avoimen yliopiston väylä.

Tulevaisuudessa avoimen väylän kautta otettavien määrää on tarkoitus kasvattaa entisestään noin kolmeensataan opiskelijaan. Tätä puoltavat myös yliopiston hyvät kokemukset avoimessa yliopistossa opiskelleista.

– Julkisoikeuden väylä on ollut käytössämme nyt yli kymmenen vuotta. Olemme systemaattisesti seuranneet tämän kautta sisään otettujen opintomenestystä ja se on aivan erinomaista, Määttä sanoo.

Itä-Suomen yliopistossa on määrätietoisesti integroitu avoimen yliopiston sekä tutkinto-opetuksen opetusmuotoja ja sisältöjä. Tämä on Määtän mukaan keskeistä, jotta saadaan ”laadunvarmistus” siitä, että avoimen yliopisto-opinnot ovat yhtä vankalla pohjalla kuin yliopistojen tutkinto-opiskelijoidenkin opinnot.

Toistaiseksi jokaisella yliopistolla ja jokaisella oppiaineella on erilaiset valintaperusteet, millaisilla suorituksilla ne hyväksyvät avoimen väylän kautta tulevia opiskelijoita tutkinto-ohjelmiinsa. Itä-Suomessakaan niitä ei kiirehditä yhtenäistämään, sillä uusien väylien kehittämisessä on yhä menossa pilotointivaihe.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row css=”.vc_custom_1585139314429{margin-top: 20px !important;margin-bottom: 20px !important;}”][vc_column][vc_single_image image=”303096″ img_size=”full” add_caption=”yes” alignment=”center” onclick=”link_image” css_animation=”slideInUp” css=”.vc_custom_1585139430842{margin-top: 20px !important;}”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Moni kansanopisto on löytänyt avointen yliopistojen opinnoista itselleen markkinaraon ja houkuttelevan yhteistyökumppanin. Esimerkiksi Suomen suurimmassa vapaan sivistystyön koulutuksiin erikoistuneessa kansanopistossa, Helsingin evankelisessa opistossa HEOssa voi suorittaa Helsingin, Itä-Suomen, Jyväskylän, Lapin, Turun ja Vaasan yliopistojen avointen yliopistojen kursseja.

Ammattikorkeakouluopintoja HEOssa tarjoaa Haaga-Helia.

Poimintoja videosisällöistämme

HEO markkinoi korkeakouluopinnoista haaveileville erityistä Yliopistoon -nimistä opintolinjaa. HEO kertoo seuraavansa TRY:n eli toinen reitti yliopistoon -hankkeen kehittymistä ja sen tuomia väyliä yliopistoon.

– Kansanopistot ja kesäyliopistot ovat meille erittäin tärkeitä yhteistyökumppaneita ja ne liittyvät myös oleellisesti koulutuksen saavutettavuuteen. Valmennuskurssit keskittyvät vahvasti isoille paikkakunnille, mutta kansanopistojen ja kesäyliopistojen verkostojen sekä erilaisten verkko- ja monimuotoratkaisujen ansiosta yliopisto-opinnot ovat hyvin yhdenvertaisesti saavutettavissa kaikkialla Suomessa, Tapio Määttä sanoo.

Kun kansanopistojen linjat täyttyvät lähinnä lukion jälkeen opiskelupaikka vielä etsivistä, Itä-Suomen yliopisto houkuttelee avoimen yliopiston opinnoilla myös lukioikäisiä. Yliopisto tarjoaa 35:ssä eri puolilla Suomea sijaitsevassa sopimuslukiossa opiskeleville mahdollisuuden suorittaa jo lukioaikana opintoja Itä-Suomen yliopiston oppiaineissa. Vastaavia orientoivia opintoja tarjoavat myös esimerkiksi Oulun ja Jyväskylän ylipistot.

Taustalla on viime vuonna voimaan tullut uusi lukiolaki, joka velvoittaa korkeakoulut ja lukiot tekemään yhteistyötä. Tavoite on, että jokaisella opiskelijalla on mahdollisuus tutustua korkeakouluopintoihin jo lukioaikana. Samalla halutaan kehittää lukiolaisten korkeakouluvalmiuksia sekä sujuvoittaa siirtymistä lukiosta korkeakouluun.

Lukiolain uudistus tiivisti yhteistyötä korkeakoulujen ja lukioiden välillä entisestään joka puolella Suomea. Itä-Suomen yliopistolla on tarjota lukiolaisille jopa sisäänpääsyn mahdollistava pilottiväylä tietotekniikasta kiinnostuneille. Opinto- ja uraohjaaja Leila Saramäki Itä-Suomen yliopiston avoimesta yliopistosta sanoo, että kyse on aidoista yliopisto-opinnoista, ei pienestä pintaraapaisusta. Kunnat maksavat opinnoista yliopistolle. Oppilaille kurssit ovat maksuttomia.

Mutta voiko tässä nyt käydä niin, että pääsykoeuudistuksen sekä uusien sisäänpääsyväylien myötä korkeakouluopintoja aletaan suorittaa entistä nuorempana, ja samalla lukiolaisten kuormitus kasvaa?

Saramäki rauhoittele huolestuneita.

– Nämä opinnot ovat osa lukion opintotarjontaa eli kerryttävät myös lukiokursseja. Me näemme, että tämä on lukiolaisille mahdollisuus nähdä, millaista opiskelu yliopistossa on ja mitä se vaatii, Saramäki sanoo.

Mainos - sisältö jatkuu alla

Saramäki korostaa opinto-ohjauksen merkitystä. Opintoihin ilmoittaudutaan oman lukion opinto-ohjaajan kanssa, jotta opinnot mahtuvat hyvin lukion muiden kurssien lomaan. Verkkokurssien suorittaminen vaatii aikaa, ja akateeminen teksti ja työskentelytavat voivat tuntua lukiolaisesta aluksi hankalalta, mutta opiskeluun saa tukea myös avoimesta yliopistosta. Toisaalta yliopistokurssin suorittaminen lukioaikana voi olla opiskelijalle yllättäväkin ovi itselle mieluiseen alaan.

Lataan kirjoittamani esseet verkko-oppimismisympäristö Moodlen palautuslaatikkoon. Vielä viimeinen silmäys lähdeviitteisiin ja sen jälkeen painan lähetä-nappulaa.

Tällä kertaa palauttaminen tuntuu erityisen hyvältä, sillä olen saavuttanut oman tavoitteeni. Perusopintoihin tarvittavat 27 opintopistettä ovat koossa. Tämä riittää itselleni tässä vaiheessa.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]

Mainos