[vc_row][vc_column][rev_slider alias=”binga-01″ mode=”header”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Kun Binga Tupamäki menee Helsingissä kahvilaan tai ostoskeskukseen, hänelle puhutaan usein englantia. Siksi, koska hän ei näytä suomalaiselta. Se on fakta. Vaikka hän on ja kokee olevansa täysin suomalainen. Tämäkin on fakta.
Viime itsenäisyyspäivänä Tupamäki julkaisi Facebook-sivuillaan videon, jossa hän pohdiskeli tähän liittyvää ristiriitaa, analysoi omia tuntemuksiaan ja kuvasi, miten hän on oppinut tulemaan asian kanssa toimeen ja ymmärtämään ihmisten reaktioita. Vaikka toki arki rullaisi sujuvammin ja monilta kiusallisilta tilanteilta vältyttäisiin, jos häneen suhtauduttaisiin kuten ”kehen tahansa suomalaiseen”.
– Nykypäivänä korostetaan paljon sitä, että oma identiteetti riippuisi jotenkin muiden hyväksynnästä, vaikka eihän se näin ole. Nykyisin jos joku puhuu minulle englantia tai kysyy taustastani, en koe sitä loukkaavana tai niin, että oma suomalaisuuteni siitä jotenkin vähenisi, sanoo Tupamäki keittiön pöydän ääressä kotonaan Kauniaisissa.
On ymmärrettävää, että ihmiset tekevät oletuksia, koska hän ei näytä suomalaiselta. Ja kysymykset, mistä hän on oikeasti kotoisin – ovat usein hyväntahtoista uteliaisuutta.
Eikä tilanne välttämättä muuttuisi, vaikka Suomen katukuva olisi jatkossa entistä värikkäämpi esimerkiksi kasvavan maahanmuuton johdosta. Tupamäki on oleskellut opintoihinsa liittyen monikulttuurisessa Lontoossa ja tietää, miten siellä pikemminkin omien taustojen merkitys ja erilaiset alakulttuurit korostuvat. Lontoossa et ole pelkästään britti, vaan ”intialainen, mutta britti”. Tai ”aasialainen, mutta britti”. Tai ”afrikkalainen, mutta britti”.
– Tykkään Suomesta siinä, että tämä on sinänsä aika yhtenäinen maa. Ihmisiä ei lähdetä niin helposti lokeroimaan.
Binga Tupamäen tausta ei ole ihan tavanomainen. Hänet löydettiin vain muutaman päivän ikäisenä vauvana korista sillan kupeesta Sichuanin maakunnassa Kiinassa. Joku – kenties äiti – oli hänet sinne asettanut. Jotta joku löytäisi ja pelastaisi. Ehkä hänet hylättiin, koska hän ei ollut poikalapsi. Kaikki tämä on kuitenkin spekulaatiota. Varmaa tietoa ei ole. Ja Bingan syntypäivä – 2.10.1998 – on sekin vain arvio.
Viranomaiset veivät tuolloin lokakuussa 1998 pienen tyttövauvan orpokotiin, josta suomalaisvanhemmat adoptoivat hänet hänen ollessaan alle kolmen vuoden ikäinen.
Toinen kysymys, joka Bingalle usein esitetään, liittyy hänen juuriinsa. Moni olettaa, että adoptoiduilla lapsilla on kova tarve päästä niistä perille ja saada selville biologiset vanhempansa. Tässäkin haastattelussa Bingalta kysytään, onko hän käynyt sittemmin Kiinassa – katsomassa kyseistä paikkaa?
– En ole, eikä minua oikeasti kiinnostakaan. Ei se ole niin iso osa minun identiteettiäni.
Tupamäki korostaa, että hän on pienestä pitäen hyväksynyt sen, että hänet on adoptoitu. Hänellä on jo olemassa kaksi vanhempaa ja hyvä elämä täällä. Mitä muuta tähän enää tarvittaisi?
Sukunimi Tupamäki saattaa kuulostaa politiikkaa seuranneille tutulta. Bingan isä on Olavi Tupamäki, entinen SMP:n 1970-luvun ”hippikansanedustaja”, joka sittemmin liittyi kokoomukseen, jonka eurovaaliehdokaskin hän oli 1999. ”Puskien kautta Brysselin sfääreihin”, otsikoi Nykypäivä tähän liittyneen juttunsa 9.2.1999.
Vaikka Binga ei isänsä aktiivipoliitikon aikoina ollut syntynytkään, on isällä ollut iso vaikutus siihen, miten tytär kiinnostui politiikasta. Jo alakouluikäisenä Binga muistaa, kuinka perheessä katsottiin televisiosta uutisia, joissa käsiteltiin usein politiikkaa.
– Saatoin kysyä, kuka tuo henkilö (poliitikko) on tai miksi tässä tapahtui näin ja näin. Olin jo pienenä kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja oli onni, että isä pystyi aina vastaamaan kaikkiin kysymyksiini.
Binga Tupamäki arvioi saaneensa politiikan teosta jo pienenä varsin realistisen kuvan. Poliitikkoja ei nostettu jalustoille mutta heidän työtään ei myöskään väheksytty.
– Olemme isän kanssa arvopohjalta hyvin samanlaisia, mutta hän on todella insinöörimäinen ja jämpti, jolla kaikki yksityiskohdat ovat tärkeitä. Itse taas suhtaudun asioihin filosofisemmalta pohjalta ja pyrin löytämään syvempiä merkityksiä.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row css=”.vc_custom_1548849324779{margin-top: 20px !important;}”][vc_column][rev_slider alias=”binga-02″][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Ensi kevät tulee olemaan Binga Tupamäelle jännittävää aikaa, sillä hän on kokoomuksen eduskuntavaaliehdokas Uudeltamaalta. Ehdokasasettelu vielä elää, mutta tällä hetkellä hän näyttäisi olevan koko maan kolmanneksi nuorin kokoomusehdokas, vahvistetaan puoluetoimistolta.
”Olisin yllättynyt, jos kukaan ei epäilisi miksi noin nuori tytönkloppi haluaa mennä leikkimään isoa herraa eduskuntaan”, kirjoittaa Binga Tupamäki itsekin nettisivuillaan, joilla hän vastaa myös kysymykseen ja kertoo tarkemmin poliittisista tavoitteistaan. Hän korostaa lisäksi nettisivuillaan, ettei haluaisi, että kukaan äänestäisi häntä vain siksi, että hän on nuori.
Binga Tupamäki kuuluu Kauniaisten kaupunginvaltuustoon ja hän on ollut viisi vuotta aktiivisesti mukana kokoomusnuorten toiminnassa. Hän kirjoitti toissa keväänä ylioppilaaksi Helsingin ranskalais-suomalaisesta koulusta ja opiskelee kotoa käsin filosofiaa lontoolaisessa yliopistossa.
”Mun puolesta voit olla ja tehdä mitä vaan, kunhan et a) mun rahoilla b) väitä valetta totuudeksi”, kertoo Binga Tupamäki Twitter-tilinsä esittelytekstissä. Hän tunnustautuu poliittisessa ajattelussaan klassiseksi liberaaliksi, mutta haluaa nostaa esiin yhden seikan.
– Yhteiskunnassa korostetaan arvoja, kuten oikeudenmukaisuus, vapaus ja vastuu. Samalla usein unohtuu tosi tärkeä arvo, joka on totuus.
Binga Tupamäki uskoo tieteeseen ja siihen, että on olemassa objektiivinen totuus, jota pitää tavoitella. Häntä häiritsee esimerkiksi se, jos tiedettä yritetään kääntää oman narratiivin tukemiseksi. Niin, että totuutta pyrittäisiin laajentamaan objektiivisesta subjektiiviseksi.
Aihe on herkkä, mutta yhtenä esimerkkinä Tupamäki nostaa esiin vain kahden biologisen sukupuolen olemassa olon objektiivisena faktana, koska poikkeavuudetkin liikkuvat näiden sukupuolten rajoissa eivätkä luo uusia sukupuolia.
– Enkä tällä tarkoita myöskään sitä, että kenenkään identiteettikäsitys olisi valhe, Tupamäki korostaa.
Toinen esimerkki liittyy ympäristöystävälliseen mielikuvaan luomuviljelystä, jota Tupamäki on jo pitkään kritisoinut ja jonka haitoista ilmastonmuutoksen kannalta on viime aikoina saatu lisää tutkimustietoa.
Kolme konkreettista asiaa, joita haluaisit eduskunnassa ajaa? Ensimmäiseksi Tupamäki nostaa esiin positiivisen syrjinnän. Hänestä tasa-arvolakia pitäisi muuttaa niin, että sukupuolikiintiöistä kunnallisissa ja muissakin luottamustoimissa luovuttaisiin. Toiseksi hän ottaa esiin verotuksen oikeudenmukaisuuden.
– Jos solidaarisuusvero on pakko olla, se pitäisi asettaa yhdenmukaiseksi palkkatulojen ja eläketulojen kanssa.
Kolmas asia liittyy nuoriin.
– Tämä ei ole ehkä niin konkreettinen juttu, mutta sanoisin, että parasta nuorisopolitiikkaa on se, että julkinen kestävyysvaje taitetaan. Sen rinnalla harrastustakuut ja skeittipuistojen rakentamiset ovat – eivät edes toissijaisia, vaan hyvin pieniä asioita.
Mutta mistä nimi Binga? Kysytään asiaa lopuksi tarkemmin vielä isältä, joka antaakin kattavan selvityksen. Orpokodissa hänen nimensä oli Min Ying, josta Min oli kuullun mukaan kaikkien kodin lasten sukunimi ja viittaa Jangtsen suurimpaan sivujokeen. Sittemmin adoptiovanhempien antaman Binga-nimen tausta on ”monipiippuisempi”.
Ullan (Olavin vaimon ja Bingan äidin) äidin nimi oli Inga, minkä lisäksi Olavi mainitsee muun muassa Kiinan taannoisen sotapäällikön ja hallitsijan Li Bingin. Tämä rakensi 200 vuotta ennen ajanlaskun alkua patojärjestelmän, jonka ansiosta koko Sichuanin maakunnasta tuli ”nälkämaan sijaan ruoka-aitta”.
Niin, ja sieltä sichuanilaisen sillan kupeestahan tämä tyttökin löydettiin.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]