– Toisin kuin maamme pasifistinen vähemmistö väittää, rajaamalla puolustusvoimiemme käytön maamme rajojen sisäpuolelle emme edistä rauhan asiaa, päinvastoin. Osallistumalla Naton pohjalta Euroopan kollektiiviseen puolustukseen vahvistamme huomattavasti viidennen artiklan pelotevaikutusta Itämeren alueella ja edistämme näin rauhaa, Sammon, Nordean ja UPM-Kymmenen hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroos kirjoittaa Ulkopolitiikka-lehdessä.
Wahlroos toteaa Viron ja Naton tarvitsevan Suomea ehkä jopa enemmän kuin Suomi tarvitsee sotilaallisesti Natoa. Hän korostaa, että Naton viidennen artiklan turvatakuut ovat ennen kaikkea pelote. Mahdollinen hyökkääjä joutuu ottamaan huomioon, että hyökätessään se käytännössä julistaa sodan kohdemaan lisäksi joukolle muita maita, jotka ovat velvollisia ryhtymään sotatoimiin hyökkääjää vastaan.
– Suomen liittyminen Natoon ei siksi vahvistaisi vain Suomen omaa puolustusta. Koska Suomen puolustusvoimat ovat (vain) alueellisesti merkittävät, Nato-jäsenyytemme vahvistaisi ennen kaikkea Viron puolustusta, Wahlroos kirjoittaa.
Hänen mukaansa Suomen sitoutuminen Nato-sopimuksen viidenteen artiklaan vahvistaisi merkittävästi sen pelotevaikutusta. Tämä taas pienentäisi sodan uhkaa Itämeren alueella.
Talousvaikuttaja korostaa, että Viron puolustaminen on Suomen intressissä. Mikäli Viro miehitettäisiin, Suomen olisi hänen mukaansa lisättävä sotilasmenojaan. Myös merirahdit Suomenlahdelle nousisivat tavalla, joka heikentäisi Suomen vientiteollisuuden kilpailukykyä. Lisäksi Suomen luottoluokitus alenisi turvallisuusriskien vuoksi. Sen seurauksena velkojen hoitokulut nousisivat.
Wahlroosin mukaan Naton vaihtoehtona tarjottu pohjoismainen ja eurooppalainen puolustusyhteistyö eivät kumpikaan vahvista Viron turvallisuutta.
– Jos emme liity Natoon, Suomi ruokkii krokotiilia toivoen sen siksi syövän meidät viimeiseksi. Etumme mukaista on, että turvallisuustilanne Itämeren alueella säilyy hyvänä, hän kirjoittaa.
Mikäli Ruotsi hakeutuu Natoon, mutta Suomi ei, tarkoittaa se Björn Wahlroosin mukaan Suomen jäämistä liittoutumattomaksi ja ajautumista viime kädessä Venäjän intressipiiriin.
– Käytännössä tämä merkitsee paljon puhutun Nato-option käyttöajan umpeutumista ja liukumista kohti YYA-aikakaudelle ominaista suhdetta Venäjään. Silloin mahdollisuutta liittyä Natoon ei enää ole.