Britannian EU-eroa kannattava Vote Leave -ryhmittymä sanoo, että eron ansiosta Britannian voi keventää veroja. Se lupaa, että talojen energiamaksuista voidaan poistaa viiden prosentin arvonlisävero.
Vote Leaven mukaan Britannian terveydenhuollon menoja voidaan kasvattaa 100 miljoonalla punnalla (126 miljoonaa euroa) viikossa.
Molemmat parannukset rahoitettaisiin säästöillä, joita Britannia saa kun sen ei tarvitse enää maksaa EU-jäsenmaksua, kampanjakoneisto lupaa.
Britannian valtiovarainministeri George Osborne sanoo, että Britanniaa odottaa päinvastoin 30 miljardin euron budjettileikkaus, jos se eroaa EU:sta. Brexit eli EU-ero aiheuttaisi ”taloudellisen shokin” ja johtaisi pitkään epävarmuuteen, hän sanoo BBC:llä.
Yksi epävarmuutta aiheuttava seikka on, että kukaan ei tarkkaan tiedä, miten mahdollinen EU-ero tapahtuu.
Helpoimmalla EU pääseekin, jos Britannian kansa päättää jäädä unioniin. Silloin EU alkaa panna toimeen sopimusta, jonka se teki Britannian pääministeri David Cameronin kanssa helmikuussa. Sopimus sisältää linjauksia sosiaalietuuksista, euro–punta-suhteesta ja Britannia–EU-suhteesta.
Jos Britannia taas äänestää eron puolesta, vaihtoehtoja on useita. Cameron, joka kannattaa pysymistä EU:sta saattaa erota pääministerin paikalta saman tien, mistä seuraisi uusien parlamenttivaalien järjestäminen Britannia.
Cameron saattaa myös ilmoittaa varsin pian tuloksen selvittyä, että Britannia eroaa pikavauhtia EU:sta. Silloin Brysselissä aletaan odottaa muodollista eroilmoitusta.
EU:sta eroamista varten EU:n perussopimuksessa on olemassa toimintaohje. Siinä todetaan, että kaksi vuotta muodollisen eroilmoituksen jälkeen jäsenyys päättyy. Määräaikaa voidaan pidentää, jos jäsenmaat yksimielisesti niin päättävät.
Tuon kahden vuoden aikana Britannia ja EU neuvottelevat siitä, millainen niiden välinen suhde on eron jälkeen. Britannia osallistuu sinä aikana EU:n toimintaan normaalisti. Poikkeus ovat ne neuvottelut, joissa EU:n 27 muuta jäsenmaata pohtii EU:n Britannia-suhdetta.
Suurin muutos tapahtuisi, jos Britannia eroaisi ”kokonaan”. Siitä tulisi EU:lle kuin mikä tahansa unionin ulkopuolinen maa. Osapuolet noudattaisivat esimerkiksi keskinäisessä kaupassa WTO-sääntöjä. Jos säännöistä haluttaisiin poiketa vaikkapa vapaampaan suuntaan, Britannian ja yksittäisen jäsenmaan olisi neuvoteltava uusi sopimus.
Täydellisen eron tapauksessa Britannia menettää kaikki EU:n neuvottelemat kauppasopimukset. Jos britit silloin haluavat kauppasopimuksen vaikkapa Ecuadorin tai Kazakstanin kanssa, osapuolten on käytävä uudet neuvottelut.
”Lievempi” ero voisi olla esimerkiksi Sveitsin-mallin soveltaminen brittien jäsenyyteen. Se tarkoittaisi, että osapuolet sopivat erikseen, mitkä EU-säännöt sitovat Britanniaa.
Tästä askel pitemmälle olisi ETA-jäsenyys, joka takaisi Britannialle pääsyn EU:n sisämarkkinoille. Toisaalta ETA edellyttäisi, että Britannia osallistuu EU-budjettiin ja hyväksyy työvoiman vapaan liikkuvuuden. Juuri näitä seikkoja Vote Leave -leiri vastustaa.
Brysselissä on myös harkittu ”puolijäsenyyttä”, jonka nojalla Britannia voisi osallistua vain sellaiseen EU-säännöstöön, johon se itse haluaa osallistua. Mallin heikkous on, että se vaatii EU:n perussopimuksen muutoksen, mitä muut jäsenmaat vastustavat.
Avoinna myös on, miten yhtenäisenä muu EU pysyy Britannia erotessa. Osa on valmis antamaan Britannialle lähtöpassit, osa haluaa säilyttää mahdollisimman läheiset suhteet tähän tärkeään kauppakumppaniin.
Britannia äänestää torstaina 23. kesäkuuta. Äänestystuloksen odotetaan olevan selvillä perjantaiaamuna.