Venäjä on kiihdyttänyt siviilikohteiden pommittamista Ukrainassa presidentti Volodymyr Zelenskyin hallinnon painostamiseksi ja samalla vihjaillut neuvotteluteitse saavutettavan rauhan mahdollisuudesta.
– Tämä on johtanut yhtä lailla ennalta arvattavasti siihen, että lännessä on alettu puhua myönnytyksistä, joita Ukrainan olisi tehtävä. Tällaiset kehotukset saattavat olla hyvää tarkoittavia, mutta niissä ei ikävä kyllä ymmärretä Ukrainaa eikä Venäjää, brittiläisen Chatham House -ajatushautomon Venäjän ja Euraasian tutkimusohjelmaa johtava James Nixey kirjoittaa.
Ukrainan käymä puolustustaistelu on hänen mukaansa yllättänyt monet, vaikka ei olisi pitänyt. Jo vuonna 2014 Ukrainan armeija kykeni paljon kovempaan vastarintaan kuin Venäjä oli odottanut, ja sen jälkeen Ukrainan valtio ja sen asevoimat ovat vahvistuneet entisestään.
– Ukrainan hallitus ja 44 miljoonaa ukrainalaista eivät ole menettäneet ripaustakaan sitkeydestään. Historia on täynnä esimerkkejä rohkeista altavastaajista, jotka ovat valmiita taistelemaan ja kaatumaan isänmaansa puolesta, hän toteaa.
Mahdottomia vaatimuksia
Ukrainalaiset tietävät Nixeyn mukaan hyvin, että Venäjä pyrkii vahvistamaan omia neuvotteluasemiaan aiheuttamalla mahdollisimman paljon kärsimystä Ukrainan kansalle. Ukrainaan saattaa kuitenkin kohdistua painetta myös läntisistä pääkaupungeista, joissa ajatellaan, että myönnytykset Venäjälle ovat lopulta väistämättömiä.
Vladimir Putinille väläytellään hänen mukaansa ”ulospääsyteitä” ensisijaisesti Ukrainan kustannuksella. Jos rauha syntyisi niiden pohjalta, Ukraina ei voisi kenties koskaan liittyä Natoon eikä EU:hun. Sen olisi alistuttava tunnustamaan separatistialueiden itsenäisyys ja Krimin liittäminen Venäjään sekä torjuttava läntisten sotilastukikohtien sijoittaminen omalle maaperälleen.
Kaikki tämä tarkoittaisi olennaista tinkimistä itsemääräämisoikeudesta, eikä Ukraina aio sellaiseen alistua.
– Karu tosiasia on, että tilanteesta ei tällä hetkellä ei ole olemassa riskitöntä ulospääsyä, koska looginen seuraus ”Putinin provosoimatta jättämisestä” on suostuminen joka ainoaan Venäjän vaatimukseen suoralta kädeltä. Tässä skenaariossa mikään ei olisi Venäjän ulottumattomissa – eivät ainakaan muut entisen Neuvostoliiton alueen valtiot, kuten Baltian maat tai Varsovan liittoon kuuluneet valtiot, Nixey toteaa.
Kova hinta kannattaa maksaa
Venäjän muodostamat uhat, olivatpa ne kuinka apokalyptisiä tahansa, on Nixeyn mukaan kohdattava rauhallisesti ja arvioitava sellaisina kuin ne ovat – ei hysteerisen reaktion perusteella.
– Ennakkotapaukset osoittavat, että de-eskalaatio ja neuvotteluhalukkuus saavat Putinin entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että hän on oikealla tiellä, kun taas lepyttely rohkaisee häntä esittämään yhä uusia vaatimuksia, hän sanoo.
Ainoastaan laaja-alaisilla vastatoimilla on Nixeyn mukaan mahdollista edes jossain määrin vaikuttaa Venäjän toimintaan keskipitkällä aikavälillä.
– Tämä ei tarkoita tavanomaisia pakotteita, vaan massiivisia sanktioita: oligarkkien ajamista ahtaalle, varsinkin energiasektoriin kohdistuvien investointien purkamista, kulttuuri- ja urheilualan boikotteja, Ukrainan kriisinsietokyvyn vahvistamista sotilaallisin, taloudellisin ja humanitaarisin keinoin sekä varautumista kansainvälisiin rikosoikeudellisiin toimiin pitkällä aikavälillä, hän toteaa.
– Vaikka tällä kaikella on kova hinta, se on ymmärrettävä hinnaksi siitä, että Putin vihdoin torjutaan ja Euroopan turvallisuus varmistetaan.