Useimmat Länsi-Euroopan valtiot pyrkivät brittiläisen turvallisuuspolitiikan asiantuntijan Edward Lucasin mukaan ensisijaisesti patoamaan ja hallitsemaan Venäjän Ukrainaa vastaan käymää hyökkäyssotaa. Venäjän naapurimaille kyse on kuitenkin eksistentiaalisesta taistelusta, joka Ukrainan on yksiselitteisesti voitettava.
Jos Ukrainan valmistelema vastahyökkäys epäonnistuu, pysähtyy tai tuottaa vain vaatimattomia voittoja, esimerkiksi Ranska, Saksa, Italia ja Espanja ovat hänen mukaansa huolissaan ennen kaikkea sodan pitkittymisen aiheuttamista kustannuksista ja riskeistä.
– Ne, kuten myös monet Yhdysvaltain hallinnossa, näkisivät ajan olevan kypsä jonkinlaiselle alueluovutuksia rauhaa vastaan -sopimukselle, jossa Kiina toimisi välittäjänä, Edward Lucas arvioi The Times -lehdessä.
Jos Ukrainan vastahyökkäys toteutuisikin menestyksekkäästi, näissä maissa aletaan hänen mukaansa säikkyä sen seurauksia. Yhtäältä ymmärretään, että Venäjän joukot on kyettävä työntämään pääosin pois niiden miehittämiltä alueilta neuvottelujen mahdollistamiseksi, toisaalta pelätään, että Vladimir Putinin nöyryyttäminen saisi Venäjän turvautumaan ydinaseisiinsa.
Tässä tilanteessa saatetaan Lucasin mukaan olla suhteellisen nopeasti. Ukrainan ei tarvitse esimerkiksi vallata Krimiä takaisin, vaan riittää, että se käyttää tykistöä tai ohjuksia vaikeuttamaan Venäjän maantie- ja rautatieyhteyksiä niemimaalle. Kun Krim olisi tavallaan Ukrainan panttivanki, Putin voisi jälleen uhata eskalaatiolla siinä toivossa, että lännen kantti ei enää kestäisi.
Suomi, Viro, Latvia, Liettua, Liettua ja Puola näkevät Lucasin mukaan tilanteen aivan toisin kuin Naton läntisemmät jäsenmaat.
– Niiden kivenkova näkemys ei perustu vain siihen, että ne ovat esittäneet 30 vuoden ajan Länsi-Euroopassa kuuroille korville kaikuneita varoituksista Venäjän kehityksestä kohti sortoa kotimaassa ja aggressiota ulkomailla, hän sanoo.
Baltiassa taustalla vaikuttavat hänen mukaansa myös raskaat kokemukset vuosikymmeniä kestäneen neuvostomiehityksen ajalta.
– Julmuudet, joita Venäjä Ukrainassa nyt toteuttaa, heijastavat näitä kokemuksia ja herättävät uusia pelkoja. Itäeurooppalaisten voimakas tuki Ukrainan asialle ei perustu haluun olla voittajan puolella, vaan ymmärrykseen, että jos venäläistä imperialismia ei kukisteta nyt, Kreml tulee myöhemmin takaisin, hän toteaa.
Tämä tarkoittaa hänen mukaansa sitä, että sodan eskaloitumisen riski on hänen mukaansa pienempi paha kuin se uhka, jonka messiaanisen militarismin vallassa elävä Venäjä koko muulle Euroopalle muussa tapauksessa vielä aseiden vaiettuakin muodostaisi.