Vladimir Putin on toistuvasti väittänyt, että lännen tavoitteena on Venäjän tuho. Hänen maalailemissaan uhkakuvissa nykyisen federaation tilalle syntyisi pienten kansallisvaltioiden tilkkutäkki, jonka osat integroitaisiin pala palalta länteen.
– Uumoilen, että tätä – mielestäni varsin kiehtovaa – ajatusta ei ole olemassa millään ”paperilla” tai varsinkaan virallisessa asiakirjassa, kuten Venäjän presidentti väittää, nimekäs brittiläinen turvallisuuspolitiikan tutkija Edward Lucas toteaa Center for European Policy Analysis -ajatushautomon julkaisemassa artikkelissa.
Useimmat läntiset Venäjä-asiantuntijat ovat lähteneet hänen mukaansa perinteisesti siitä, että maan hajoaminen on epätodennäköistä ja sen seuraukset mahdollisesti katastrofaalisia. On puhuttu ydinaseiden joutumisesta vääriin käsiin, talouskaaoksesta, pakolaisvirroista ja sisällissodan uhasta. Nyt aiheesta kuitenkin keskustellaan jälleen.
– Osallistuin tammikuun lopulla Brysselissä pidettyyn konferenssiin, jonka järjestivät kaksi puolalaista europarlamentaarikkoa sekä Free Nations of Post-Russia Forum, joka kokoaa yhteen Moskovan keskitettyyn hallintoon kielteisesti suhtautuvia etnisiä, kielellisiä ja alueellisia ryhmittymiä, Lucas kertoo.
Tapahtuman otsikkona oli ollut Imperialistinen Venäjä: valloitus, kolonisaatio ja kansanmurha. Siihen osallistui hänen mukaansa eri etnisten vähemmistöjen edustajia, kuten tšetšeenejä, tataareja ja inkeriläisiä, sekä kasakoita ja autonomian kannattajia Pihkovan, Smolenskin ja Tverin alueilta.
Muutoksen tuulia
Venäjän todelliset jakolinjat perustuvat Lucasin mukaan nykyään yhtäältä taloudellisiin, toisaalta maantieteellisiin eroihin. Kaupunkien ja maaseudun välinen vastakkainasettelu saattaa usein olla merkityksellisempi kuin esimerkiksi jako etnisten venäläisten ja vähemmistökansallisuuksien välillä. Kansallisten vähemmistöjen viimeaikainen aktivoituminen vahvistaa hänen mukaansa kuitenkin vaikutelmaa keskusvallan otteen heikkoudesta.
– Putinin äskettäinen purkaus on esimerkki tästä. Hän saattaa muistaa 1990-luvun Uralin itsehallintoliikkeen, jonka puitteissa Sverdlovskin alueen vahva kuvernööri Eduard Rossel flirttaili hetken aikaa ajatuksella oman valuutan, Uralin frangin, perustamisesta. On häkellyttävää, että Venäjän johtaja haluaa edes epäsuorasti palauttaa mieliin 1990-luvun erimielisyydet, Lucas sanoo.
Putinin reaktiot heijastelevat hänen mukaansa pinnan alla kytevää poliittista myllerrystä, josta kertovat osaltaan myös yksittäiset irtiotot ja yhä uusien Wagnerin kaltaisten palkka-armeijoiden synty. Samaan aikaan Kremlillä ei ole tarjota kuin väsynyttä uhoa.
– Valehtelukoneisto inttää, että musta on valkoista. Siitä seuraa kognitiivinen ristiriita sen välillä, mitä venäläiset jokapäiväisessä elämässään kokevat ja mitä valtion propagandakoneisto heille kertoo. Kuten neuvostoajasta tiedämme, näin voi jatkua pitkään. Mutta ei loputtomiin. Muutoksen tuulet ovat jo aistittavissa, hän toteaa.