Eduskuntaryhmien puheenjohtajissa on valmiutta arvioida uudelleen kansalaisaloitejärjestelmän toimivuutta. Valtaosa ei ainakaan tässä vaiheessa lähtisi kuitenkaan nostamaan vaadittavien allekirjoitusten määrää. Tiedot selviävät Verkkouutisten sähköpostikyselystä ryhmäjohtajille.
Kansalaisaloitteiden keräämien allekirjoitusten määrä ylitti syksyllä kaksi miljoonaa ja aloitteita on pantu vireille muutamassa vuodessa jo yli 500. Kansalaisaloite voi edetä eduskunnan käsiteltäväksi, jos se on kerännyt vähintään 50 000 nimeä puolessa vuodessa.
Verkkouutiset kysyi ryhmäjohtajilta Mitä mieltä olette, pitäisikö vaadittavien allekirjoitusten määrä nostaa 50 000:sta 100 000:nteen?
Kristillisdemokraattien ja kokoomuksen ryhmäjohtajilta löytyy selkein tuki allekirjoitusten määrän nostolle.
– Allekirjoitusten määrää voitaisiin korottaa huomattavasti isommaksi. Tällöin kansalaisaloitteiden merkitys kasvaisi ja niiden perusteellinen käsittely eduskunnassa olisi perustellumpaa, katsoo kristillisdemokraattien Peter Östman.
Kokoomuksen ryhmäjohtaja Kalle Jokinen linjaa, että allekirjoitusten määrää tulisi nostaa ”vähintään 100 000:nteen”.
SDP ja keskusta: Selvitys tällä vaalikaudella
SDP:n ja keskustan ryhmäjohtajat katsovat, että tämän hallituksen tulisi arvioida uudelleen kansalaisaloitejärjestelmän toimivuutta kokonaisuutena.
– En pidä vaadittavien allekirjoitusten määrän nostamista 100 000:een ajankohtaisena juuri nyt. Sen sijaan hallituksen kannattaisi tehdä selvitys kansalaisaloitejärjestelmän toimivuudesta tähän mennessä saatujen kokemusten pohjalta, katsoo SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman.
Lindtmanin mukaan selvitystyön yhteydessä voitaisiin pohtia myös vaadittavien allekirjoitusten lukumäärää.
Keskustan Antti Kaikkonen kannattaa niin ikään kokonaisvaltaista selvitystä:
– Mielestäni tämän vaalikauden lopulla on syytä arvioida kansalaisaloitetta kokonaisuutena, ja tehdä tarvittavia muutoksia sen jälkeen.
Kaikkonen katsoo, että vielä tässä vaiheessa kansalaisaloitteista on ”sittenkin vielä aika vähän kokemuksia”.
Perussuomalaisten ja RKP:n ryhmäjohtajat seuraisivat vielä toistaiseksi kansalaisaloitteiden toimivuutta:
– Kansalaisaloite on yhä verrattain uusi osa poliittista järjestelmäämme. Annetaan vielä muutaman vuoden kulua ennen kuin pohditaan, onko kansalaisaloitejärjestelmää syytä kehittää johonkin suuntaan, katsoo perussuomalaisten ryhmäjohtaja Sampo Terho.
– En lähtisi vielä avaamaan kansalaisaloitelakia vaan seuraisin vielä, miten se toimii, linjaa RKP:n Stefan Wallin.
Vasta-aloitteiden jojo-ilmiö tunnistetaan
Ryhmäjohtajien piiristä tunnistettiin kansalaisaloitteiden mahdollistama niin sanottu jojo-ilmiö vasta-aloitteineen. Esimerkiksi RKP:n Wallin korosti pitävänsä tätä suurempana ongelmana kuin allekirjoitusten määrää.
– Enemmän minua askarruttaa riski, että aloiteinstituutiosta tulee jojo. Näin tapahtuu jos läpi menneen aloitteen jälkeen tehdään vasta-aloite ja niin edelleen. Tämä ei ainakaan ole ollut lainsäätäjän tahto, katsoo Wallin.
Vasemmistoliiton Aino-Kaisa Pekonen pitää kansalaisaloitetta ”tervetulleena lisänä suomalaiseen demokratiaan”, mutta tunnistaa myös vasta-aloitteiden ongelmat:
– Parhaiten kansalaisaloite voi toimia hallitusohjelman täydentäjänä, kuten tasa-arvoisen avioliittolain kohdalla, ja pakottaa eduskunnan ottamaan kansalaisille tärkeitä ja vaikeitakin asioita käsittelyyn ja keskustelemaan niistä. Sen sijaan jo hyväksyttyjen aloitteiden toistuvien vasta-aloitteiden, tai perustuslain vastaisten aloitteiden käsittely ei ole kovin mielekästä.
Pekosen mielestä vaadittavan 50 000 allekirjoituksen raja on osoittautunut kuitenkin hyväksi.
Myönteisimmin kansalaisaloitteisiin suhtaudutaan vihreissä.
– Kansalaisaloitteet ovat tärkeä vaikuttamisen keino. Ne antavat kansalaisille mahdollisuuden ottaa kantaa suoraan poliittisiin aiheisiin ja vaikuttaa päätöksentekoon myös vaalien välillä, näkee vihreiden ryhmäjohtaja Krista Mikkonen.
Mikkosen mielestä kansalaisaloitteita ei ole tullut eduskunnan käsiteltäväksi niin suurta määrää, että vaadittavien allekirjoitusten määrää tulisi kasvattaa.
– Aloitteen tekemisestä ei saa tehdä liian hankalaa. Nimien keräämisen on oltava mahdollista vapaaehtoispohjalta ilman, että taakse tarvitaan isoa ja kallista järjestelmää, Mikkonen linjaa.