[vc_row][vc_column][rev_slider alias=”juha-s-niemela-01″ mode=”header”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Jos pitäisi etsiä valtion tuulisin johtajanpesti, Metsähallituksen pääjohtajan paikka kohoaa kärkisijoille. Metsähallitusta on kuuden vuoden aikana johtanut peräti neljä miestä, jotka ovat menneet vaihtoon parin vuoden välein.
Valtion maita, metsiä ja vesiä hallinnoivaa liikelaitosta johti vuosien ajan Jyrki Kangas, joka erosi 2014. Tilalle tuli Esa Härmälä, mutta kun hän haki jatkokautta vuonna 2016, silloinen maa- ja metsätalousministeri Kimmo Tiilikainen (kesk.) antoikin hänelle yllättäen potkut. Tiilikainen nimitti tilalle vanhan gradunohjaajansa Pentti Hyttisen. Viime kesänä Hyttinen erosi johtamisongelmien takia.
Tammikuussa Metsähallituksessa uutena pääjohtaja aloitti Juha S. Niemelä. Eikö hirvitä, että puhuri on kaatanut näin monta pääjohtajaa?
– En voi sanoa että hirvittää, mutta jossain määrin tasapainoilua pitää harrastaa. Pitää ottaa huomioon sekä omistajien että muiden sidosryhmien tarpeet. Onnistuminen on tietysti myös itsestä kiinni ja hyvällä johtamisella voi vaikuttaa siihen, miten tämä menee.
Niemelä sanoo, että hän haluaa aloittaa puhtaalta pöydältä.
– Metsähallituksessa on ammattitaitoinen henkilöstö. Lähden siitä, että viemme yhdessä taloa eteenpäin. Minulla ei ole tarvetta palata vanhoihin aikoihin.
Yleinen käsitys on, että Metsähallituksen johtaminen on vaikeaa. Tämä johtuisi esimerkiksi siitä ristiriidasta, että Metsähallitus toisaalta hakkaa metsää ja hyödyntää muita luonnonvaroja, toisaalta myös suojelee niitä. Metsähallitusta myös ohjaa kaksi ministeriöitä, maa- ja metsätalousministeriö (MMM) sekä ympäristöministeriö (YM). Näin katsottuna Metsähallituksen sisällä olisi ikuinen kiista metsäväen ja luontoväen välillä.
Niemelä myöntää, että Metsähallituksen sisällä on erilaisia näkökulmia, mutta muistuttaa, että sellaisia on monissa muissakin organisaatioissa, ja että Metsähallituksen tehtävä on yhdistää luonnonvarojen kestävä hoito ja käyttö. Hän sanoo kuulleensa moneen otteeseen sekä talon sisällä että sen ulkopuolella, että johtaminen on vaikeaa.
– Ainakaan talon sisällä emme voi pitää yllä sellaista tarinaa.
Niemelä on myös tottunut selviämään useiden ministeriöiden puristuksessa: kun hän johti Keski-Suomen ely-keskusta, sitä ohjasi kuusi ministeriötä.
Metsähallitukseen Niemelä tutustui läheisesti jo edellisessä työpaikassaan MMM:ssä. Hän johti neljä vuotta luonnonvaraosastoa, jonka tehtäviin kuuluu ohjata Metsähallitusta.
Takavuosina Metsähallituksen pääjohtaja kuului Suomen suurimpiin herroihin. Hän katseli maailmaa isojen ikkunoiden läpi Erottaja kakkosessa Helsingin keskustassa.
Nykyisin Metsähallituksen pääkonttori sijaitsee Vantaan Tikkurilassa kauppakeskuksen yläkerrassa. Pääjohtajalla ei ole edes omaa työhuonetta. Johtaminen on muuttunut tiimityöksi, joten käytännöllisempää on, että johtoryhmä jakaa työtilansa.
Samalla sekin on muuttunut, että enää pääjohtajaa ei tarvitse mennä tapaamaan nöyränä hattu kourassa, sanoo muuan työntekijä.
MMM:ssä puolestaan eräs työntekijä sanoo, että Niemelä on helposti lähestyttävä ja huumorintajuinen, ja johtajana ”ehkä hieman pehmo”.
Niemelä syntyi ja kasvoi Teuvalla, Pohjanmaalla. Murre on rapissut vuosien mittaan, mutta pohjalaisuus kuulemma palaa aina, kun käy kotinurkilla.
Niemelän isä oli opettaja ja äiti pankissa töissä. Isoisä oli aikoinaan Kanadassa metsätöissä, tienasi talorahat ja palasi Pohjanmaalle.
Niemelän ensimmäinen kesätyöpaikka oli olla apukanttarina Säntin sahalla Teuvalla. Työhön kuului, että hän seisoi kehäsahan terän takana ja nosti kaarnaisia pintoja hakkurin hihnalle. Työ oli fyysistä ja yksitoikkoista, mutta siitä aukesi elämänura.
Koulujen jälkeen Niemelä opiskeli ensin vuoden matematiikkaa Turun yliopistossa. Kun ovet aukesivat metsätieteelliseen, hän muutti Helsinkiin. Hän opiskeli puumarkkinatiedettä, valmistui viiden vuoden kuluttua ja jatkoi tutkijan uralla.
Väitöskirjaansa varten Niemelä matkusti Pohjois-Amerikkaan samoille nurkille kuin isoisä vuosikymmeniä aikaisemmin – tosin varsinaisia metsätöitä hän ei tehnyt. Sen sijaan Niemelä kiersi 64 sahaa Yhdysvalloissa ja Kanadassa ja haastatteli sahanjohtajia markkinatutkimustaan varten.
Tutkijana Niemelä oli kotimaassa ahkera. Hän kirjoitti runsaasti artikkeleita, ohjasi väitöskirjoja ja vastaväitteli taajaan. Palkkatyön lomassa hän toimi yrittäjänä ja konsultoi puualan yrityksiä Suomessa ja muuallakin.
Vuosituhannen alussa hän kohosi Helsingin yliopiston Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskuksen johtajaksi, siirtyi sieltä aikanaan te-keskuksen johtajaksi ja ely-keskuksen ylijohtajaksi.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row css=”.vc_custom_1582206608270{margin-top: 20px !important;}”][vc_column][rev_slider alias=”juha-s-niemela-02″][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Eduskunta käsittelee kevään aikana kansalaisaloitetta, jossa vaaditaan avohakkuiden lopettamista Metsähallituksen metsissä. Metsäkiistat eivät ole uusi ilmiö, mutta nykyään hakkuiden rajoittamista perustellaan yhä useammin myös ilmastosyillä.
Niemelä sanoo, että eduskunta toki päättää, miten Metsähallituksen täytyy metsiä hakata ja yhtiön johto noudattaa sille asetettuja linjauksia. Hän kuitenkin toteaa, että avohakkuiden näkyisi monella tavalla.
– Seuraukset voisivat olla yllättävänkin isoja.
Metsähallitus myy puuta 300 miljoonalla eurolla vuodessa. Neljä viidesosaa tuloista kertyy uudistushakkuilta, joista suurin osa on avohakkuita. Avohakkuiden lopettaminen vähentäisi myytävän puun määrää ja pienentäisi Metsähallituksen liikevaihtoa. Sahat sekä sellu- ja paperitehtaat saisivat vähemmän puuta.
– Erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa olemme joillekin laitoksille hyvin tärkeä raaka-aineen toimittaja, Niemelä sanoo.
Avohakkuun tilalle tarjotaan niin sanottua jatkuvaa kasvatusta. Se tarkoittaa, että metsää ei hakata aukoksi, vaan sieltä poistetaan vain osa puista.
Jatkuva kasvatus muistuttaa harsintaa, jota Suomessa harrastettiin vuoteen 1948 saakka. Silloin joukko metsäntutkijoita julkaisi harsintajulkilausuman, jossa menetelmää arvosteltiin siitä, että taimet kasvavat huonosti eikä jäljelle jäävä puusto elvy. Harsinta lopetettiin vähitellen. Sen jälkeen Suomen metsien puuston määrä on kuutiometreillä mitattuna kaksinkertaistunut, samoin puuston kasvu, tosin ei yksin harsinnan lopettamisen takia.
Metsähallitus on perustanut kolme viiden tuhannen hehtaarin koealaa jatkuvalle kasvatukselle. Niemelä arvelee, että jatkuva kasvatus sopii joillekin kasvupaikoille, mutta ei kaikille.
– Ei ole ihan helppoa tehdä tasaikäisestä kuusikosta jatkuvan kasvatuksen kohdetta. On aika lujassa, että se lähtisi luontaisesti uudistumaan.
Hänen mukaansa jatkuva kasvatus houkuttelee siksi, että uudistamiskuluja ei näytä tulevan metsänomistajalle lainkaan. Luotetaan siihen, että taimet kasvavat metsään itsestään.
– Voi olla rohkeasti sanottu, mutta pitkässä juoksussa metsänomistajalle tulee tappiota.
Niemelä arvioi, että jos metsänomistaja nyt aloittaa jatkuvan kasvatuksen, se voi olla tälle hyvinkin kannattavaa. Tulevat sukupolvet sen sijaan joutuvat tyytymään pienempiin tuottoihin.
– Yhteisen omaisuuden vastuullisena hoitajana meidän pitää ottaa huomioon metsien kehitys ja tuotto yli usean sukupolven. Emme maksimoi nykyhetken tuottoja, vaan panostamme hyvään metsänhoitoon ja uudistumiseen pitkällä aikavälillä.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row css=”.vc_custom_1582206617390{margin-top: 20px !important;}”][vc_column][rev_slider alias=”juha-s-niemela-03″][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Metsähallitus maksaa viime vuoden tuloistaan valtiolle voittoa noin 140 miljoonaa euroa. Summa vaihtelee vuosittain, ja hallitus asettaa tavoitteet Metsähallituksen tuloutukselle.
Runsas vuosi sitten heräsi epäilyjä, että Metsähallitus avohakkaa metsiä liian nuorena, koska valtio olisi asettanut sille liian kovat tulostavoitteet. Kainuusta löytyi aukkoja, joissa kantojen läpimitta ei silminnäkijöiden mukaan ollut kuin 15 senttiä. Niemelä ei tuolloin vielä ollut Metsähallituksessa.
– Luulen, että ne olivat yksittäistapauksia, jotka nousivat esiin. Aina ei tiedä tapausten taustoja ja vaikuttimia, miksi nostetaan esiin. Puumarkkinatilanne oli kuuma ja voi spekuloida, että oliko vaikuttumina huono kuitupuun hinta.
Hän vakuuttaa, että Metsähallitus noudattaa metsänhoitosuosituksia ja valitsee jokaiselle kohteelle parhaan käsittelytavan. Se käyttää metsien uudistamisessa yli satavuotiaan asiantuntijalaitos Tapion metsänhoitosuosituksia. Korkovaatimus (joka kertoo, milloin kannattaa hakata) on 2–3 prosenttia.
– Siihen pyrimme, että metsiä uudistetaan taloudellisesti järkevästi. Uudistamispäätös tehdään, kun uudistaminen on taloudellisesti järkevämpää kuin kasvattaminen.
Hän sanoo, että Metsähallitus ottaa myös huomioon kaikki kestävän metsätalouden osa-alueet, kuten taloudelliset, ympäristölliset, sosiaaliset ja kulttuuriset vaatimukset.
Nyt maan hallitus kaavailee (tilanne helmikuun puolivälissä) Metsähallitukselle myös hiilinielutavoitteita. Se tarkoittaisi, että Metsähallituksen metsien pitää vuosittain sitoa tietty määrä hiiltä. Yksityismetsille valtion on vaikeampi asettaa yhtä sitovia tavoitteita, koska yksityinen metsänomistaja saa vapaasti päättää hakkuistaan.
Niemelä sanoo, että valtion metsien käsittelyssä pitää yhdistää erilaisia tahtoja.
– Meitä vaaditaan usein toimimaan esimerkkinä, mikä ei ole kohtuuton vaatimus.
Varsin moni tässä maassa haluaa, että Metsähallituksen hiilinielu kasvaisi. Niemelä muistuttaa, että ne sitovat eli ”nielevät” hiilidioksidia jo nyt: Metsähallituksen hallinnoimat metsät kasvavat vuosittain 16 miljoonaa kuutiometriä puuta, mutta niitä hakataan vain kuusi miljoonaa.
– Metsähallituksen metsät muodostavat 30–35 prosenttia Suomen nieluista.
Ongelmia tuottaa, että hiilidioksidia koskeva tieto muuttuu koko ajan. Valtakunnan metsien inventointi tuottaa lisää tietoa ja mitattu tieto tarkentuu, minkä lisäksi poliittisesti sovitut laskentatavat muuttuvat. Maaperän merkitystä hiilen sidonnassa ja sen vapautumisessa ei tunneta tarpeeksi, Niemelä sanoo.
– Jos asetetaan tavoite, pitää olla luotettava tapa mitata.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]