[vc_row][vc_column][rev_slider alias=”suokki-01″ mode=”header”][/vc_column][/vc_row]
[vc_row][vc_column][vc_column_text]Sameli Sivonen pohti ensin armeijaankin menoa, mutta Helsingin Olympiastadionilla pidettyjen kutsuntojen ”testosteroninhuuruinen äijämeininki” sai valitsemaan toisin.
– Olen ihan vaan pasifisti–sivari, hän esittäytyy Suomenlinnan lautalla. Siviilipalveluksensa hän suoritti Aalto-yliopiston ylioppilaskunnassa graafikkona.
– Viiden euron päiväraha ei oikein vastannut graafikon tessiä, hän naurahtaa.
Asepalveluksen suorittamista harkitsi myös Iiris Suomela. Hän harrasti siinä vaiheessa judoa ja mietti, että olisi saattanut tykätä palveluksesta.
– Asevelvollisuus tuntui tosi epäreilulta miespuolisten kaverieni puolesta. Ajattelin tuolloin, että olisi ehkä parempi, jos minä menisin sinne.
Pohdinnat naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta jäivät sivuun, kun Suomela pääsi lukiosta suoraan yliopistoon. Aatteellinen pasifistimikin oli alkanut kiehtoa.
Suvi Mäkeläisellä taas naisten vapaaehtoinen asepalvelus on vielä pohdinnassa.
– Olen 24-vuotias, joten tässä on vielä aikaa miettiä. Riippuu varmaan elämäntilanteesta.
Mikkel Näkkäläjärvi taas joutui yllättäen keskeyttämään varusmiespalveluksensa Ivalossa. Tätä edelsi sääriluun murtuma salibandyssa.
– Terveystarkastuksessa todettiin samalla kuulon alenema – sukuvika –, minkä takia minut vapautettiin rauhan ajaksi palveluksesta.
Henrik Vuornos on tästä porukasta ainoa, joka on suorittanut asepalveluksen. Hän suoritti sen Dragsvikissa ja jatkoi sieltä Reserviupseerikouluun. Sotilasarvoltaan hän on reservin aliluutnantti.
Suomessa on yleinen asevelvollisuus, mutta iso osa koko ikäluokasta ei suorita asepalvelusta, kuten tämänkin joukon kertomuksista ilmenee. Järjestelmän tulevaisuudesta on käyty viime vuosina myös vilkasta keskustelua puolesta ja vastaan.
Ennakkoluulottomimmin nykyistä asevelvollisuusjärjestelmää kyseenalaistavat nuoret – kautta puoluerajojen. Nykypäivä on kutsunut neljän poliittisen nuorisojärjestön puheenjohtajat retkelle Helsingin Suomenlinnaan keskustelemaan aiheesta. Paikalla ovat Keskustanuorten Suvi Mäkeläinen, Demarinuorten Mikkel Näkkäläjärvi, Kokoomusnuorten puheenjohtaja Henrik Vuornos sekä kaksikkoedustus Vihreistä nuorista eli Sameli Sivonen ja Iiris Suomela, koska järjestöllä on tasa-arvoperiaatteidensa mukaisesti kaksi puheenjohtajaa.
Poliittisten nuorisojärjestöjen näkemykset yleisen asevelvollisuuden kehittämistarpeista ovat paljolti samansuuntaisia. Kaikissa niistä korostuu miesten ja naisten välinen tasa-arvo. Keskustanuoret loisi nykyjärjestelmän tilalle sukupuolineutraalin kansalaispalveluksen. Sen voisi suorittaa joko aseellisena tai kriisiaikojen taitoja hyödyttävänä palveluksena. Totaalikieltäytyjät joutuisivat maksamaan maanpuolustusveroa. Demarinuoret on muuten samoilla linjoilla, mutta tyrmää maanpuolustusveron.
– Totaalikieltäytyjiä kohdeltaisiin kuten nykyisinkin, linjaa Näkkäläjärvi. Käytännössä tämä merkitsee yleensä valvontarangaistusta jalkapantoineen.
Kokoomusnuoret ei innostu kansalaispalveluksesta, mutta kehittäisi asevelvollisuutta valikoivaan suuntaan niin, että vuosittain koulutettavien määrä säilyisi kuitenkin noin 25 000:ssa. Niille miehille ja naisille, jotka eivät palvelusta suorita, määrättäisiin pienehkö maanpuolustusvero. Vihreät nuoret ulottaisi kutsunnat myös naisiin. Asepalveluksesta tulisi kuitenkin voida kieltäytyä aina rangaistuksetta. Ei siis pantarangaistusta eikä edes verokeppiä.
– Tämä on ihmisoikeuskysymys, linjaa Suomela.
Toukokuun lopulla keskustelu asevelvollisuusjärjestelmän uudistamisesta ryöpsähti taas pintaan, kun Elisabet Rehn – Bank of Ideas -ajatushautomo julkaisi raporttinsa. Siinä esitetään asevelvollisuusjärjestelmän uudistamista sekä miehiä että naisia koskevaksi kansalaispalvelukseksi.
Malli on pääpiirteissään identtinen keskustanuorten jo aiemmin esittämän avauksen kanssa. Palveluksen voisi suorittaa joko aseellisena tai kriisiaikoja hyödyttävänä, uudenlaisena varautumispalveluksena. Tähän kannustettaisiin verovähennyksellä, joka olisi voimassa tiettyyn ikään saakka. Ellei palvelusta suorittaisi, joutuisi siis ”rangaistuksena” maksamaan enemmän veroa. Jos asepalvelukseen ei saataisi riittävästi ihmisiä vapaaehtoispohjalta, puolustusvoimille taattaisiin kuitenkin oikeus ottaa sopivaksi katsomansa määrä palvelukseen. Uudistuksen yhteydessä siviilipalveluksesta luovuttaisiin.
Raportin julkistuksen yhteydessä Helsingin Säätytalolla järjestettiin seminaari, jossa puolustusministeri Jussi Niinistö (sin.) ei vaikuttanut järin innostuneelta avauksesta. Hän korosti puheessaan, että nykyinen asevelvollisuusjärjestelmä on osoittautunut toimivaksi ja tuottaa riittävät sodan ajan joukot.
– Pienenkin vapaaehtoisuuden elementin mukaan tuominen aseellisen varusmiespalvelun suorittamiseen avaisi Pandoran lippaan, jota ei olisi enää mahdollista sulkea, Niinistö varoitti.
Puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Ilkka Kanerva (kok.) on eri yhteyksissä puhunut kansalaispalveluksen puolesta. Hänkään ei varauksetta innostu ajatushautomon mallista, vaan korostaa yleisen asevelvollisuusjärjestelmän ”perusrungon” tärkeyttä jatkossakin. Hän yhtyy Niinistön huoleen:
– Jos tässä kytkin alkaa luistaa, saatamme löytää itsemme tilanteesta, jossa asevelvollisuuden nykyisenkaltaisen suorittamisen pohja murenisi, puntaroi Kanerva seminaarin yhteydessä.
Kanerva pitää raporttia kuitenkin ”erinomaisena pelinavauksena” ja toivoo, että kansalaispalveluksen selvittäminen kirjataan seuraavaan hallitusohjelmaan.
Kun kansalaispalveluksesta puhutaan julkisuudessa, tulkinnat tästä vaihtelevat, mikä osaltaan hankaloittaa asiasta käytävää keskustelua. Osa näkisi Niinistön ja Kanervan tavoin kansalaispalveluksen mieluummin nykyistä asevelvollisuutta täydentävänä elementtinä, osa taas sen korvaavana mallina. Ajatushautomon esitys on lähempänä jälkimmäistä.
Ex-puolustusministeri Elisabeth Rehnin on vaikea uskoa, että kansalaispalvelusmalli romuttaisi halun suorittaa asepalvelus. Päinvastoin hän arvioi suosion jopa lisääntyvän, kun kutsunnat ulotettaisiin myös naisiin. Naisten vapaaehtoinen asepalvelus on kasvattanut viime vuosina muutenkin suosiotaan. Tänä vuonna palvelukseen haki jälleen ennätysmäärä, kaikkiaan 1 516 naista. Naisten kasvava hakijamäärä on aiheuttanut haasteita myös puolustushallinnolle. Rehn toivoo asennemuutosta:
– Harmittaa, että aina kun kyse on naisten osallistumisesta, raha tulee mukaan kuvaan. Puhutaan petipaikoista, erityisjärjestelyistä ja siitä, mitä tämä kaikki maksaa.
Rehn muistuttaa, että suomalaisten naisten osallistuminen asepalvelukseen ja kansainvälisiin kriisinhallintatehtäviin on pohjoismaisessa vertailussa yhä alhainen.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][rev_slider alias=”suokki-02″][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]
Katselemme suomenlinnalaisessa kahvilapöydässä Risto Siilasmaan johdolla laaditun selvitysryhmän loppuraporttia vuodelta 2010 liittyen Suomen asevelvollisuuteen. Siinä pohditaan myös asevelvollisuuden kehittämistarpeita 2020-luvulle tultaessa ottaen huomioon yhteiskunnan haasteet.
Raportissa on lueteltu kuusi yhteiskunnallista haastetta: kansantalous, väestön ikärakenne, kansanterveys ja väestön toimintakyky, yhteiskunnallisten jakolinjojen syveneminen, työttömyys tai työvoimapula sekä alueellinen keskittyminen. Nuorisojärjestöjen puheenjohtajat keksivät saman tien, mikä haaste luettelosta puuttuu:
– Tasa-arvo!
Nykyinen asevelvollisuusjärjestelmä asettaa miehet ja naiset kiistatta eriarvoiseen asemaan ja sallii lisäksi erivapaudet Jehovan todistajille ja ahvenanmaalaisille, joiden ei tarvitse suorittaa edes siviilipalvelusta. Järjestelmää on monien mielestä entistä vaikeampi perustella nyky-yhteiskunnassa, joka pyrkii aktiivisesti edistämään sukupuolten välistä tasa-arvoa ja ihmisten yhdenvertaista kohtelua.
– Olen ihmetellyt suuresti päättävässä asemassa olevien ihmisten innottomuutta puuttua tähän ilmeiseen sukupuolten tasa-arvoon liittyvään ongelmaan, hämmästelee Näkkäläjärvi.
Onko nykyinen asevelvollisuusjärjestelmä enemmän miesten vai naisten ongelma?
– Molempien, molempien, vastataan kahvilapöydästä.
– Itseäni ärsyttää etenkin se, että monilla on yhä sellainen käsitys, että naiset eivät olisi fyysisesti kykeneviä asepalvelukseen. Loppupeleissä kyse on motivaatiosta. On myös paljon tehtäviä, jotka eivät vaadi niin kovaa fyysistä suorituskykyä, arvioi Mäkeläinen.
– Molempia sukupuolia tässä syrjitään, mutta totta kai tämä on nuorille miehille se kaikkein isoin tasa-arvo-ongelma, puntaroi Sivonen.
Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskysymykset ovatkin kokonaisturvallisuuden ohella vaikuttaneet keskeisesti Elisabeth Rehnin nimeä kantavan ajatushautomon kansalaispalvelusmalliin. Raportissa todetaan suoraan, että ”sotilaallisesta näkökulmasta katsottuna tarvetta muutokselle ei ole”.
Mutta eikö puolustusvoimien ykköstehtävä ole maan sotilaallinen puolustaminen? Tasa-arvonäkökulma ei ole se ensisijainen, kun katsotaan Suomen puolustusta. Miehiä koskeva yleinen asevelvollisuus on toimiva ja kustannustehokas järjestelmä palvelemaan tätä tarkoitusta. Näitä seikkoja puolustushallinnosta usein painotetaan.
”Yleisen asevelvollisuuden avulla saamme isänmaan parhaat voimat maanpuolustuksen tehtäviin sekä kykenemme ylläpitämään Suomen puolustuksen kannalta riittäviä sodan ajan joukkoja” (puolustusministeri Jussi Niinistö puheessaan 29.9.2016)
”Nykyisessä turvallisuusympäristössämme emme voi ottaa sellaista riskiä, että loisimme järjestelmän, joka romahduttaisi puolustuksemme selkärangan” (puolustusministeri Niinistö ja puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg Helsingin Sanomien yhteiskirjoituksessaan 1.6.2018)
Poliittisten nuorisojärjestöjen puheenjohtajia argumentit eivät täysin vakuuta.
– Minusta ei voida sanoa, että yhteiskunnan terävin kärki otetaan yleisen asevelvollisuuden kautta, jos se koskee vain miehiä, näkee Suomela.
Nuorisojärjestöjen puheenjohtajien mielestä puolustushallinto käy nykyistä asevelvollisuusjärjestelmää puolustaessaan eräänlaista ”viivytystaistoa”. Keskusteluun kytkeytyy asioita, joilta ummistetaan silmät, joista ei puhuta suoraan tai jotka otetaan ikään kuin annettuina. Kokoomusnuorten
Vuornos antaa esimerkin:
– Meillähän on jo nyt käytännössä valikoiva asevelvollisuusjärjestelmä, vaikka sitä ei sanota ääneen. Eihän tämä ole enää mikään sukupolvikokemus, jos kaksi kolmasosaa miehistä suorittaa asepalveluksen ja koko ikäluokasta 35 prosenttia.
Niin, miehistä asepalveluksen suorittaa vuosittain noin 70 prosenttia ja siviilipalveluksen seitsemän prosenttia. Naisten ohella ase- ja siviilipalveluksen ulkopuolelle jää jopa yli 20 prosenttia miespuolisesta ikäluokasta, todetaan ajatushautomon raportissakin. Useimmat heistä karsiutuvat terveydellisistä syistä. Jos koko ikäluokka – naiset mukana lukien – lasketaan, kuusi kymmenestä ei suorita minkäänlaista palvelusta.
Siviilipalveluksen suorittaa vuosittain noin seitsemän prosenttia miesikäluokasta. Vain kolmannes heistä päätyy palvelukseen vakaumuksellisista syistä, valtaosa käytännön syistä. Lehtien palstoilla monet kertovat nykyisin suoraan valinneensa siviilipalveluksen, koska se on tavalla tai toisella edistänyt omia opintoja tai työuraa. Alalla kuin alalla.
Puolustusministeri Jussi Niinistön työhuone sijaitsee ministeriön suuressa keltaisessa rakennuksessa Helsingin Kasarmitorin varrella. Miten puolustusministeri vastaa näkemykseen siitä, että Suomessa on jo nyt käytännössä valikoiva asevelvollisuus?
– On valitettavaa, että nuorilla miehillä on mielenterveyden, päihteiden ja ylipainon kanssa ongelmia. Kun itse kävin varusmiespalveluksen 80–90-luvun vaihteessa, silloin noin 80 prosenttia miehistä vielä sen suoritti. Onhan tämä laskenut kuin lehmän häntä, kun nykyisin palveluksen suorittaa reilut 70 prosenttia. Kehitys näyttäisi onneksi tasaantuneen.
Niinistö myöntää, että ”onhan se tosiasia, että jos henkilöllä on vahva tahto olla suorittamatta varusmiespalvelus, niin eihän hän sitä tällä hetkellä suorita”. Hän sanoo pyrkivänsä luomaan ilmapiiriä Suomessa sellaiseksi, että ”nuorten miesten ja vapaaehtoisten naisten kannattaa suorittaa varusmiespalvelus”.
Niinistön mielestä yleisen asevelvollisuuden pitäisi olla Suomessa ”mahdollisimman kattava”. Tällä hän ei tarkoita kuitenkaan sitä, että sen tulisi velvoittaa yhtä lailla miehiä kuin naisiakin.
– Miksi muuttaa toimivaa järjestelmää? Nykyinen järjestelmä tuottaa meille riittävän nuoret sodan ajan joukot ja pystymme vielä kouluttamaan tappiota paikkaamaan myös varaväkeä.
Niinistö näkee asevelvollisuusjärjestelmän muutokset valikoitavuuden tai vapaaehtoisuuden suuntaan riskinä. Hän viittaa naapurimaa Ruotsiin, joka luopui ensin ja pyrkii nyt palauttamaan asevelvollisuusjärjestelmäänsä.
– Tänä vuonna 4 000 ihmisen piti aloittaa palvelus, mutta 3 300 saatiin kasaan, kun laarinpohjia kaavittiin eikä kaikkeen laatuun olla tyytyväisiä. Ikäluokka on siellä Suomeen verrattuna kuitenkin kaksinkertainen.
Puolustusministeri kääntäisi asevelvollisuuskeskustelussa huomion siviilipalvelukseen, joka ei nykyisellään vastaa ”juuri millään tavoin” yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden haasteisiin kriisiaikana. Asia on nostettu puolustusministeriön toimesta hiljattain esille työ- ja elinkeinoministeriön vetämässä virkamiestyöryhmässä.
Niinistö on valmis pohtimaan myös kutsuntojen ulottamista naisiin.
– Tämä olisi keino saattaa nykyistä paremmin tietoa maanpuolustuksesta myös naispuoliselle ikäluokalle. Ehkä tämä olisi osaltaan vastaus myös tasa-arvokysymykseen.
Niinistö huomauttaa, ettei tämäkään ”mitään ilmaista olisi” ja se vaatisi lisärahoituksen.
– Pelkästään lääkärintarkastukset maksaisivat arviolta 3–4 miljoonaa euroa, jos naiset otettaisiin mukaan kutsuntoihin.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][rev_slider alias=”suokki-03″][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Kansalaispalvelukseen liittyy väistämättä kaksi isoa kysymysmerkkiä. Ensimmäinen niistä on, onko tämänkaltaiselle palvelukselle todellista tarvetta – ainakaan esitetyssä laajuudessa. Toinen kysymys on, mitä se maksaisi.
Kansalaispalvelusta tai ajatushautomon mallissa kuvattua varautumispalvelusta on perusteltu yhdenvertaisuuden ohella myös yhteiskunnan kokonaisturvallisuudella. Perinteisten sotilaallisten uhkien rinnalle on tullut uusia haasteita liittyen esimerkiksi ympäristön suojeluun ja kyber- ja informaatioturvallisuuteen. Kriisiaikana yhteiskunta tarvitsee myös pelastus-, sosiaali- ja terveysalan sekä huoltovarmuuteen liittyvää erityisosaamista.
Kokoomusnuoret ei kannata kansalaispalvelusta. Miksei?
– Jos yhteiskunta rajoittaa yksilönvapautta, lähdemme siitä, että tälle täytyy olla todella hyvät perustelut, näkee Vuornos. Maanpuolustus on hänestä tällainen peruste, kansalaispalvelus ei. Kokoomusnuorissa ei myöskään uskota, että palvelukselle olisi todellista kysyntää tai tarvetta.
Varauksetta ei esitettyä kansalaispalvelusmallia suitsuta myöskään ulkoministeriön tasa-arvoasioiden suurlähettiläs Anne Meskanen, joka piti raportin julkistamistilaisuudessa oman puheenvuoronsa Säätytalolla.
– Olen sitä mieltä, että kansalaispalvelus on luotava vapaaehtoisuusperiaatteelle. Kaikkia koskeva kansalaispalvelus olisi ensinnäkin kansantaloudellisesti aivan liian kallis ratkaisu. Toiseksi pakko on huono motivaattori ja sen me tiedämme asevelvollisuuden osalta. Lienee myös tosiasia, että kaikille ei voida osoittaa mielekkäitä tehtäviä, hän arvioi puheessaan.
Meskasen mielestä kansalaispalvelukseen liittyvien taitojen opetus voitaisiin sisällyttää osaksi toisen asteen opintoja. Hän kehotti myös valppauteen, ettei kansalaispalveluksella luotaisi samalla ”vahingossa uusia sukupuolittuneita käytäntöjä”. Tässä hän viittasi palveluksen erilaisiin suorittamismuotoihin lähtien palo- pelastus- ja väestönsuojelusta sosiaali- ja terveydenhuoltoon, kyber- ja informaatioturvallisuuteen, ympäristönsuojeluun ja huoltovarmuuteen.
– On helppo arvata, miten naiset ja miehet näihin tehtäviin sijoittuisivat. Todennäköisesti hoivaan liittyvä sukupuolirooli vahvistuisi entisestään.
Turvallisuuskomitean pääsihteerin Vesa Valtosen mielestä kansalaispalvelus voisi olla mahdollista toteuttaa kustannustehokkaasti, jos se täydentää yleistä asevelvollisuusjärjestelmää.
– Jos taas luodaan velvoittava järjestelmä, jossa kaikille pitää järjestää koulutusta, siitä tulee ilman muuta enemmän kustannuksia.
Kansalaispalveluksen suurin potentiaalinen hyöty liittyy Valtosen mielestä yhteisiin kutsuntoihin tai ikäluokkatarkastuksiin, millä voidaan ehkäistä myös nuorten syrjäytymistä.
– Jos tätä kautta pystymme osallistamaan koko ikäluokan, saa se minusta vähän maksaakin.
Valtosen mielestä kansalaispalvelukseen liittyviä ikäluokkatarkastuksia voisi olla mahdollista integroida osaksi oppilaitosten opetussuunnitelmia, mikä pienentäisi kustannuksia.
Kansalaispalvelusmallin kustannuksia pohdittaessa ilmassa pyörii monia avoimia kysymyksiä. On esitetty veronalennusta asepalveluksen tai varautumispalveluksen suorittaneille, väläytetty nykyistä korkeampia päivärahoja, kutsuntojen ulottamista naisiin ja niin edelleen.
Kokonaiskustannuksiin vaikuttaa myös se, miten asepalvelus tai varautumispalveluksen suorittaminen lykkäävät opintoja tai rajoittavat työelämässä mukana oloa. Ajatushautomon mallissa tosin korostetaan, että varautumispalveluksen voisi suorittaa tietyn ajan sisällä kurssimuotoisena ja osin virtuaalisenakin.
Turvallisuuskomitean pääsihteeri Valtonen summaa, että kansalaispalveluksen kustannuksiin on tässä vaiheessa mahdotonta ottaa kantaa, ennen kuin tiedossa on nykyistä enemmän konkretiaa.
– Toivottavasti jatkoselvitys kansalaispalveluksesta lähtee liikkeelle ripeästi.
Seuraavien eduskuntavaalien vaaliteemaa hän povaa tästä joka tapauksessa.
Samaan uskovat poliittisten nuorisojärjestöjen puheenjohtajatkin, joiden kanssa vierailemme lopuksi Suomenlinnassa sijaitsevan Sotamuseon Maneesin näyttelyssä, jonka teemana on Puolustusvoimat 100 vuotta.
Esillä on vanhoja kenttäpukuja, tykkejä, suur-Suomen kartta. Yhdessä vitriinissä on kiteytetty tekstimuotoon osapuolten heikkoudet ja vahvuudet talvisodassa. Suomen armeijalla oli puolellaan ”maaston tuntemus sekä taito liikkua, majoittua ja taistella pakkasessa ja lumisessa maastossa”. Sen sijaan pula aseista aiheutti jatkuvia ongelmia.
Suomalaista asevelvollisuusjärjestelmää on pidetty historiallisena menestystarinana. Oletteko samaa mieltä?
– Se on täyttänyt historiassa tehtävänsä, mutta eihän mikään järjestelmä ole ikuinen, vaan tarvitsee päivityksiä ajassa, arvioi Vuornos.
– Kyllähän se on Suomen poliittiselle historialle ollut iso asia. Eri puoluekantojen ja aika jakaantuneenkin Suomen edustajat ovat olleet näin yhdessä rintamalla. Ehkä sitä vähän liikaakin korostetaan, mutta kyllä se on ollut iso asia, näkee Suomela.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]