Työmarkkinaosapuolet pääsivät pitkän istumisen jälkeen sopuun eläkeratkaisusta Akavaa lukuun ottamatta. Eläkeikä nousee asteittain 65-vuoteen. Vuonna 1962 syntynyt ikäluokka on ensimmäinen, johon uutta eläkeikää sovelletaan.
65-vuotispäiviäni vietetään vasta 21 vuoden kuluttua. Eläkeiän nouseminen parilla vuodella ei tässä iässä tunnu vielä katastrofilta. Olo on kuitenkin huijattu, eikä tämä ole vielä ensimmäinen kerta. Huomaan olevani eläkeasioissa kolminkertainen väliinputoaja.
Ensimmäinen kerta
Olen ollut kokopäivätöissä nyt 19 vuotta, mutta ensimmäiset viralliset työsuhteet ja -todistukset ovat peräti 28 vuoden takaa. Eläkettä minulle on työnteostani kertynyt kuitenkin vasta kesästä 1993 alkaen, sillä kuulun ikäpolveen, jolle ei ole karttunut eläkettä ollenkaan alle 23-vuotiaana tehdystä työstä.
Laki muuttui vuonna 2005, jonka jälkeen eläkettä alkoi karttua heti täysi-ikäisestä lähtien.
Toinen kerta
Perheeseemme syntyi vuosituhannen vaihteen tuntumassa kaksi lasta. Ensimmäisen kanssa olin hoitovapaalla muutaman kuukauden, toisen kanssa liki pari vuotta. Tällöin elettiin vuosia 2003 ja 2004.
Eläkkeen kannalta ajoitus meni tässäkin pieleen. Ennen vuotta 2005 eläkettä ei karttunut hoitovapaan ajalta, mikäli palkaton jakso oli yli vuoden mittainen.
Ja kolmas kerta..
Olen suorittanut korkeakoulututkinnon silloisessa tavoiteajassa ja tullut työmarkkinoille jo ennen valmistumista. En olisi pystynyt suorittamaan opintojani nopeammin. Samaan aikaan ammattikouluun suoraan yläasteelta aikoinaan menneet koulukaverini olivat olleet työelämässä jo viidestä seitsemään vuotta.
Nyt sovitut mallit suosivat työuran kokonaispituutta, eikä työuran pidentämiseen sen loppupäästä enää kannusteta karttumilla. Tämä suosii niitä, jotka aloittavat työnteon nuorina. 25-vuotias yliopisto-opiskelija on jo valmistuessaan eläkekertymien suhteen häviäjä. Kuten minä.
…toden sanoo?
Mitä uudistuksesta jää käteen keski-ikäiselle ja korkeakoulutetulle, teini-ikäisen lasten vanhemmalle? Akavassa on laskettu, että nykymallissa 65-vuotiaaksi asti työskentelevä saa toistakymmentä prosenttia parempaa eläkettä kuin tulevaisuuden 65-vuotias, koska eläkeiän alaraja nousee 65 vuoteen ja korotettu karttuma sekä superkarttuma poistuvat.
Minun ikäisteni on siis syytä unohtaa eläkkeet ainakin toistaiseksi ja keskittyä paiskomaan töitä. Kun pitää itsensä kunnossa sekä fyysisesti että tiedollisesti ja taidollisesti, on mahdollisuus jaksaa jatkaa työuraa aina seitsemänkymppiseksi saakka. Eikä pahaksi olisi, jos samalla säästäisi vielä ylimääräistä eläkepäiviä varten. Ihan vain varuiksi. Koskaan kun ei tiedä, milloin iskee se neljäs kerta kun huomaa olevansa taas väliinputoaja.
Kirjoittaja on Verkkouutisten ja Nykypäivän toimituspäällikkö.