Helsingin kaupungin virkahenkilöiden valmistelema uudistus, jossa painotetun opetuksen opetusjärjestelyjä muutetaan aiemmasta poikkeavalla tavalla, sai paljon huomiota osakseen. Asiaan ovat ottaneet kantaa laajasti niin opettajat kuin vanhemmatkin.
Painotettu opetus ei ole poistumassa helsinkiläisistä kouluista, mutta opetuksen järjestäminen saattaa muuttua.
– Painotettu opetus on arvokas osa kouluja ja oppimista, eikä sitä olla lakkauttamassa. Jo nyt osa painotetusta opetuksesta toteutetaan tuntimuotoisena, osa luokkamuotoisena. Ehdotus on osa laajempaa kokonaisuutta, jota valmistellaan painotettua opetusta koskien, sanoo Helsingin Kasvatuksen ja koulutuksen apulaispormestari Nasima Razmyar (sd.).
Razmyarin esittelemä malli on käytössä Helsingissä muun muassa Kruunuhaan yläkoulussa. Koulutussosiologian ja -politiikan emeritusprofessori Hannu Simola muistuttaa, että kyse on paluusta vanhaan ja vuoden 1998 perusopetuslain henkeen.
– Vuoden 1998 perusopetuslain tarkoituksena ei ollut opetusryhmien perustaminen 1–2 viikkotunnin lisäopetuksen perusteella, vaan ainoastaan lisätä valinnan mahdollisuuksia koulussa sekä oppilaille että opettajille, hän sanoo.
Simola kuitenkin ymmärtää ristiriitaisen vastaanoton, jonka ehdotus on saanut osakseen.
– Vanhemmilla on poisottamaton oikeus puolueellisuuteen lastensa suhteen. Vanhemmat saavat ajaa omien lastensa etua, mutta yksien edut eivät saa toteutua kohtuuttomasti toisten etujen kustannuksella. Viisaan koulupolitiikan tehtävänä on, ettei se aseteta vanhempia valintatilanteeseen, jossa heidän lastensa etu asettuisi toisten etua vasten. Tilanne tuottaa ristiriidan hyvän vanhemmuuden ja hyvän kansalaisuuden välille, Simola sanoo.
Lahjakkaat oppilaat kannustavat heikompia parempiin tuloksiin
Hannu Simola painottaa, että koulut kärsivät siitä, jos lahjakkaammat oppilaat lähtevät pois. Tutkimustulokset osoittavat, että lahjakkaat oppilaat muodostavat ympäristön, jossa heikommat oppilaatkin menestyvät paremmin. Moni tutkimus pystyy myös osoittamaan, että erikoisluokat eriarvoistavat oppilaita koulun sisällä.
– Olemme kuulleet laajasti tutkimuksista, jotka kertovat painotetun opetuksien luokkamuotoisuuden lisäävän koulujen sisäistä segregaatiota. Luokkamuotoisuuden muuttaminen tuntiperustaiseksi on siis yksi useista keinoista, joita nyt tarkastellaan. On päätöksentekijän vastuulla perehtyä huolellisesti tutkimusperustaisiin ratkaisuehdotuksiin ja pohtia niiden erilaisia vaikutuksia. On tärkeää, että laajaa keskustelua käydään, Razmyar sanoo.
Helsingin kaupungin kasvatus- ja koulutuslautakunnan jäsen Jussi Chydenius (vihr.) on tuonut julkisesti esille huolensa painotettujen luokkien lopettamisesta.
– Mielestäni tutkimuksetkaan eivät pysty aukottomasti todistamaan, että juuri luokkamuotoisen painotetun opetuksen lopettaminen olisi ainoa ratkaisu ongelmaan. Myös muita keinoja tulee miettiä laajasti. Painotetun opetuksen luokkamuotoinen opetus on tärkeää etenkin taideaineissa ja siitä luopuminen lyhytnäköistä, hän sanoo.
Chydenius on huolissaan yhteiskunnan ja koulutuksen eriarvoistumisesta, mutta ei näe, että painotettujen luokkien lakkauttaminen välttämättä muuttaisi tilannetta.
– Painotusluokat ovat tärkeä osa suomalaisen yhteiskunnan mahdollisuuksia luoda motivoituneille lapsille ja nuorille paikan, jossa he voivat kokea pätevyyden tunteita omilla vahvuusalueillaan. Painotettu opetus tuo yhteen esimerkiksi musiikista tai kuvataiteesta erityisen kiinnostuneita lapsia ja nuoria, ja antaa heille mahdollisuudet toteuttaa itseään turvallisessa ja sallivassa ympäristössä, Chydenius sanoo.
– Painotettu opetus saattaa tuoda levottomaksi leimaantuneelle alueelle vetovoimaa ja sekoittaa eri taustoista tulevia oppilaita samaan kouluun. Mahdollisuus painotettuun opetukseen on kaikille yhtäläinen taustoista riippumatta.
Nasima Razmyar näkee, että erilaisista taustoista tulevien oppilaiden kohtaaminen koulun arjessa on tärkeää. Hän näkee sen tulevaisuustaitona. Mutta Chydeniuksesta poiketen, hän näkee luokkamuotoisen painotetun opetuksen johtavan kuplautumiseen.
– Kaikille oppilaille tulisi pystyä tarjoamaan onnistumisen ja yhteisöllisyyden tunteita. Mielestäni tutkimuksetkaan eivät pysty aukottomasti todistamaan, että juuri luokkamuotoisen painotetun opetuksen lopettaminen olisi ainoa ratkaisu ongelmaan. Myös muita keinoja tulee miettiä laajasti. Painotetun opetuksen luokkamuotoinen opetus on todella tärkeää etenkin taideaineissa ja siitä luopuminen lyhytnäköistä.
Hannu Simola ei lähtisi muuttamaan koko järjestelmää kerralla eikä lopettaisi kaikkia erikoisluokkia. Varsinkin huonomaisiksi leimautuneiden koulujen kohdalla, joita Chydenius kuvaili, niin vaikutukset voisivat olla täysin päinvastaisia kuin on toivottu. Jos muutoksia tehdään, niin niiden vaikutuksia on seurattava tarkasti. Tähän yhtyy myös Nasima Razmyar.
– Oppivelvollisuus koulu on erittäin kompleksinen systeemi. Suomessa juuri vieraillut OECD:n korkein koulutusasiantuntija Andreas Schleicher totesi viisaasti: ”Emme tiedä ovatko toimenpiteet, joihin ryhdymme, osa ratkaisua vai osa ongelmaa.” Kaikkien uudistushakkeiden toteutumisen tieteellinen seuranta on erittäin tärkeätä, ettei kävisi niin kuin koulutusreformien historian tutkijat varoittavat: jotain kyllä aina muuttuu, mutta harvoin se mitä on aiottu, Simola sanoo.
Chydenius pelkää, että uudistuksen vaikutukset voisivat olla täysin päinvastaiset kuin on toivottu, ja segregaatio ja koulushoppailu vain yltyisivät.
– On hyvä muistaa, että meillä on Helsingissä myös monta yksityistä koulua, jotka tarjoavat painotettua opetusta. Näitä kouluja ei kaupungin uudet käytännöt koskisi, vaan ne voisivat halutessaan jatkaa nykykäytäntöä. Uskon, että tällaisessa tapauksessa olisi aito riski siitä, että perheet hakeutuisivat entistä enemmän näihin yksityiskouluihin. Tämä vain lisäisi segregaatiota ja koulushoppailua, Chydenius sanoo.