Yhdenvertaisuusvaltuutettu Kristina Stenman katsoo lausunnossaan, että ihmisten erilainen kohtelu koronarokotuksissa on perusteltua, mikäli sillä voidaan suojella ihmisten terveyttä.
Yhdenvertaisuuden käsite sisältää sekä yhdenvertaisuuslaissa että perustuslaissa kaksi elementtiä. Toinen on vaatimus samassa tilanteessa olevien henkilöiden samanlaisesta kohtelusta ja toinen on vaatimus lopputuloksen yhdenvertaisuudesta eli että erilaiset lähtötilanteet voivat edellyttää henkilöiden erilaista kohtelua, jotta tosiasiallinen yhdenvertaisuus toteutuu.
– Yhdenvertaisuusvaltuutetun käsityksen mukaan näitä yhdenvertaisuuden periaatteen kahta sääntöä on tähänkin asti pyritty toteuttamaan rokotusjärjestystä laadittaessa. Rokotuksia on kohdistettu niihin ryhmiin, joissa koronaan sairastuminen todennäköisesti aiheuttaa suuremman uhan terveydelle sekä joihinkin ammattiryhmiin esim. terveydenhuoltohenkilöstöön, joissa riski sairastua on keskimääräistä suurempi, valtuutettu katsoo lausunnossaan.
– Toisaalta tavoitteena on ollut mahdollisimman tasainen rokottaminen silloin kun terveyteen kohdistuvat riskit eivät edellytä tästä poikkeamista.
Yhdenvertaisuus on keskeinen osa suomalaista yhteiskuntaa. Valtuutettu huomauttaa, että rokotejärjestystä määrättäessä erityiskohtelu on pystyttävä perustelemaan huolellisemmin kuin kaikkien samanlainen kohtelu.
Valtuutettu katsoo, että rokotusten kohdentaminen pahimmille epidemia-alueille ei myöskään ole yhdenvertaisuuden vastaista.
– Valtuutetun arvion mukaan hyväksyttävänä tavoitteena voidaan pitää sellaisia tavoitteita, jotka tukevat asukkaiden oikeutta elämään ja terveyteen. Tällaisia ovat ainakin yleisvaarallisen ja laajalle levinneen tartuntataudin leviämisen ehkäiseminen väestön terveyden suojelemiseksi, vakavien tautitapausten ja kuolemantapausten väheneminen Suomessa sekä terveydenhuoltojärjestelmän kantokyvyn turvaaminen.
– Jotta näiden tavoitteiden toteuttamiseksi olisi asianmukaista kohdentaa rokotteita asuinpaikan/oleskelupaikan mukaan, tulisi samalla osoittaa, että alueellinen kohdentaminen todennäköisesti ehkäisee kyseisen tartuntataudin leviämistä ja näin turvaa ihmisten terveyttä ja terveydenhuoltojärjestelmän kantokykyä tehokkaammin kuin kohdentaminen tasaisesti koko väestöön, valtuutettu katsoo.