[vc_row][vc_column][rev_slider alias=”eu-kumoon-01″ mode=”header”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]EU-vaalien paradoksi on tällainen: tehdään eurooppalaista yhteistyötä, jotta voidaan estää eurooppalainen yhteistyö.
Jos mielipidekyselyihin on uskominen, EU-vastustajat, populistit ja äärioikeistolaiset saavat jytkyn toukokuun EU-vaaleissa. Ennusteet lupaavat neljäsosaa parlamentin paikoista, ja vaikka niihin liittyy epävarmuuksia, viimeaikaiset vaalitulokset vaikkapa Hollannista, Virosta ja Itävallasta osoittavat, että jotain tällaista on ilmassa.
Populistit lupaavat kaikenlaista: käännämme Brysselin eliittipiirit ympäri, estämme vapaan liikkumisen, lopetamme Venäjä-pakotteet, torjumme kauppasopimukset, irtisanomme ilmastosopimukset, estämme homoavioliitot.
Nykyisessäkin EU-parlamentissa istuu laskentavasta riippuen 153–175 populistia, mutta heidän voimansa on jäänyt vähäiseksi. Syynä on se, että he ovat jakautuneet kolmeen ryhmään ja sitoutumattomiin.
Euroopan konservatiivit eli ECR on brittien konservatiivipuolueen ympärille rakentunut maltillisten EU-skeptikkojen ryhmä. Perussuomalaiset kuuluu ECR-ryhmään.
Vapauden ja suoran demokratian Eurooppa eli EFDD on puolestaan brittimeppi Nigel Faragen luomus.
Äärioikeistolainen Kansakuntien ja vapauden Eurooppa ENF taas rakentuu ranskalaisen Marine le Penin ympärille.
EU-vastaisuus yhdistää kaikkia ryhmiä, samoin nuiva suhtautuminen maahanmuuttoon, mutta silti yhteistyö on osoittautunut vaikeaksi. Ryhmät ovat samaa mieltä siitä, että EU:n pitää sulkea rajansa, mutta eri mieltä siitä, miten suhtaudutaan tänne jo muuttaneisiin. Unkarilaiset haluavat pysäyttää siirtolaiset Unkarin ulkopuolelle, kun taas italialaiset haluavat, että muutkin EU-maat ottavat näitä vastaan.
Populistien maine EU-päätöksentekijöinä ei ole kummoinen. Monilla suomalaisilla EU-parlamentaarikoilla eli mepeillä on huonoja kokemuksia.
– Enemmistö on sellaisia, että he tulevat täysistuntoon, mutta valiokunnassa he eivät tee juuri mitään. He eivät ole yhteistyökykyisiä tai -haluisia, sanoo Anneli Jäätteenmäki (kesk.).
Hän kuitenkin lisää, että joukkoon mahtuu monenlaista väkeä, ja osa paiskii töitäkin. Samaa sanoo kokoomusmeppi Henna Virkkunen. Hänen mukaansa brittiläisten ECR-ryhmän meppien kanssa on hyvä tehdä yhteistyötä. Myös Italiasta löytyy samanmielisiä kollegoita.
– Viiden tähden liikkeen edustajat ovat olleet digitaalisissa asioissa hyviä kumppaneita, hän sanoo.
Viiden tähden liike on italialainen EU-vastainen puolue, joka istuu maan hallituksessa. Liikkeellä on seitsemäntoista meppiä, jotka istuvat EFDD-ryhmässä.
EU-parlamentaarikko Miapetra Kumpula-Natri (sd.) sanoo, että energia-asioissakin Viiden tähden liike on ollut hyvä kumppani.
– Ja heillä on ollut Italiassa sosiaalinen ja ympäristöagenda, joka on lähellä sosiaalidemokraatteja.
EU-parlamentin oikeusasioiden valiokunnassa puolestaan istuu ranskalaisjuristi Gilles Lebreton, joka edustaa ENF-ryhmää. Ryhmäläisiä on syytetty muun muassa juutalais- ja muslimivastaisuudesta. Lebreton on kuitenkin asiallinen EU-parlamentaarikko, luonnehtii vihreiden Heidi Hautala.
– Hänen taustansa näkyy esimerkiksi sellaisessa, että hän ei halua kasvattaa EU:n toimivaltaa missään asiassa. Heitä (EU:n vastustajia) täytyy kuunnella, eivät kaikki ole huutelijoita, joita niitäkin on, Hautala sanoo.
Euroopan parlamentti on maailman ainoa kansainvälinen parlamentti, jonka jäsenet valitaan suoralla kansanvaalilla. Sillä on runsaasti päätösvaltaa, päättäähän se esimerkiksi, kuinka suuri on EU:n budjetti. (Tosin se ei päätä asiaa yksin, vaan yhdessä jäsenmaiden hallitusten kanssa.)
EU-parlamentissa istuu 751 meppiä. Huhtikuuhun saakka näytti siltä, että tulevissa vaaleissa heitä valitaan vain 705, mutta suunnitelmat muuttuivat.
Syynä on Brexitin lykkääntyminen. EU-parlamentti valmistautui kahden vuoden ajan Britannian EU-eroon ja kaavaili vähentävänsä meppien määrää.
Britannia kuitenkin ajautui kaaokseen, ja maa päätyi pyytämään lisää lykkäystä erolleen. EU asetti ehdoksi, että maan pitää osallistua EU-vaaleihin, minkä se todennäköisesti tekee. Tämä oli tilanne ainakin 12. huhtikuuta eli päivänä, joka oli aiemmin kirjattu Britannian EU-eropäiväksi.
Suomi kärsii Brexitin peruuntumisen vuoksi pienen tappion: jos britit olisivat eronneet, Suomi olisi saanut yhden meppipaikan lisää. Nyt Suomi joutuu tyytymään kolmeentoista meppiin tulevallakin kaudella.
EU-parlamentin suurin ryhmä on EPP, johon Suomesta kuuluvat kokoomus ja kristilliset. Sosiaalidemokraatit on toiseksi ja liberaaliryhmä kolmanneksi suurin.
Kolmeen EU-vastustajien ryhmään kuuluu 153 meppiä. Ryhmien ulkopuolella on lisäksi yksinäisiä kulkijoita, jotka eivät kuulu mihinkään ryhmään.
EU-parlamentaarikko Petri Sarvamaa uskoo, että joukko pysyy jatkossakin hajanaisena.
– En millään jaksa uskoa, että kaikki muodostavat yhden ryhmän. Näin heidän poliittinen voimansa hajoaa.
EU-parlamentaarikko Liisa Jaakonsaari (sd.) taas uskoo, että ryhmä syntyy ”teknisenä”, siis että erimielisyydet haudataan hetkeksi, jotta iso ryhmä saadaan kokoon. Silloin ryhmä saa valtaa, joka parantaa mahdollisuuksia saada valiokuntien puheenjohtajuuksia ja paikka parlamentin puhemiehistössä.
– Tällä vallalla ne tulevat jollain tavalla lamauttamaan EU-parlamentin toiminnan, pelkää Jaakonsaari.
Hänen mukaansa on ”hirveän helppoa lamaannuttaa kaikki”, jos on poliittista voimaa.
– Toteuttaa Leninin ohjetta, että parlamentti on pelkkä puhujalava. Ei täällä tarvitse muuta tehdäkään kuin puhua.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row css=”.vc_custom_1556308388596{margin-top: 20px !important;}”][vc_column][rev_slider alias=”eu-kumoon-02″][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Pelkkä EU:n lamaannuttaminen ei ehkä ole skeptikkojen tavoitteena, ainakaan enää.
”Missä EU, siellä ongelma.” Timo Soini (sin.) kertoo keksineensä tämän ehkä kuuluisimman iskulauseensa MTV:n presidentinvaalitentissä vuonna 2006.
Lause kantoi pitkälle: Soini nousi kansanedustajasta mepiksi kesän 2009 EU-vaaleissa 131 000 äänellä. Hän edusti silloin perussuomalaisia, jotka vastustivat jokseenkin kaikkea EU:n kehittämistä.
Soini löysi hengenheimolaisen brittiläisestä Nigel Faragesta, ja vei perussuomalaiset tämän EU-vastaiseen ryhmään. Farage on ollut keskeisiä hahmoja Britannian EU-erossa.
Ajat ovat muuttuneet, eikä Soini enää edusta perussuomalaisia. Lisäksi perussuomalaiset on myös vaihtanut EU-leiriä ja kuuluu nyt samaan ECR-ryhmään kuin Britannian konservatiivipuolue.
EU-vastaisuuskin on hieman muuttunut. Tämä koskee useita EU-vastaisia ryhmiä, arvioi kokoomusmeppi Sirpa Pietikäinen. Hänen mukaansa vanha puheenparsi ”irti EU:sta” on jäänyt taka-alalle ja nyt EU-vastaiset haluavatkin kehittää EU:ta, tosin omilla ehdoillaan.
– Miksi tehdä vain Unkarista tai Puolasta autokratia, kun he voivat tehdä sellaisen koko Euroopasta, Pietikäinen sanoo.
Autokratia tarkoittaa yksinvaltaa.
Aivan näillä sanoin ei perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho asiaa kuvaa, mutta muutoksen kuulee hänenkin äänessään. Halla-ahohan valittiin EU-parlamenttiin viisi vuotta sitten, ja tänä keväänä hän palasi kotimaahan kansanedustajaksi.
– EU:ssa ja jäsenmaissa on tapahtunut hyvin paljon, on kilpailevia koulukuntia, mihin sitä pitäisi kehittää. On enemmän aihetta optimistisuuteen kuin oli vielä viisi vuotta sitten, Halla-aho sanoo.
Hän viittaa siihen, että jäsenmaissa ääri- ja laitaoikeistolaiset – joista hän käyttää nimitystä kansallismieliset – puolueet ovat siirtolaisten takia nostaneet kannatustaan. Nousun ansiosta ”rakentavaa eurokriittisyyttä” voidaan edistää EU-parlamentissakin, hän sanoo. Enää ei tarvitse valita syvän EU-yhteistyön tai EU-eron väliltä, vaan löytää jotain siltä väliltä.
– Voidaan valita EU:n sisällä liittovaltiokriittinen linja.
Britannian EU-ero on ajanut maan kaaokseen, ja Halla-ahokin toteaa, että yhä harvempi EU-kansalainen haluaa erota EU:sta. Hän itse haluaa sitä edelleen, ainakin periaatteessa.
– Henkilökohtainen mielipiteeni on, että olisi Suomen etujen mukaista erota EU:sta, mutta ymmärrän realiteetit.
Brexit olisi muuttanut EU-parlamentin ryhmäjakoa merkittävästi, koska konservatiivien ECR ja suoran demokratian EFDD nojaavat brittivoimiin. Nyt britit pysyvät parlamentissa, mutta on auki, millä tavoin se vaikuttaa ryhmäjakoon. EU-vastaisten edustajien määrä todennäköisesti lisääntyy, mutta myös heidän keskinäisen erimielisyytensä.
Halla-aho sanoi Nykypäivälle maaliskuussa, kun Brexitin kohtalo oli vielä kesken, ettei vielä tiedä, mihin ryhmään perussuomalaiset liittyvät. Ensisijainen tavoite on, että puolue kuuluu edelleen samaan ryhmään kuin sen pohjoismaiset sisarpuolueet eli ruotsidemokraatit ja Tanskan kansanpuolue.
– Varsinkin tanskalaisten kanssa olemme hyvinkin tiiviisti koordinoineet asiaa.
Tavoitteena on hänen mukaansa koota mahdollisimman suuri ryhmä.
– Monet meistä olivat aika kokemattomia vuonna 2014, eikä ehkä osattu ajatella kypsästi kysymystä. Nyt valmiudet ovat paremmat kuin silloin.
Hän sanoo, että viisi vuotta sitten kansallismieliset puolueet kuuluivat monissa maissa marginaaliryhmiin.
– Kaikki pyrkivät salonkikelpoisiksi ja välttivät sellaisia eurooppalaisia kytköksiä, jotka olisi voitu esittää huonossa valossa. Sen jälkeen nämä puolueet ovat nousseet monissa maissa hallituksiin. Se vähentää stigmaa, joka niihin on liittynyt.
Haastattelun jälkeen perussuomalaiset ilmoitti liittyvänsä samaan ryhmään kuin Saksan, Italian ja Tanskan maahanmuuttovastaiset puolueet.
Vaikka Halla-ahon mielestä on Suomen etujen mukaista vastustaa eurooppalaista yhteistyötä, hän löytää poikkeuksiakin. Hän sanoo, ettei suhtaudu kielteisesti EU:n laajuiseen turvapaikkapolitiikkaan, kunhan se palvelee jäsenmaiden etuja.
Hän sanoo, että tällä hetkellä EU-komissio ajaa sellaista maahanmuuttopolitiikkaa, jolla ei ole toteutumisen mahdollisuuksia. Esimerkiksi taakanjako eli maahanmuuttajien sijoittelu tasaisesti ympäri EU:n herättää vastustusta monissa jäsenmaissa.
Yhteinen rajavalvonta olisi Halla-ahon mielestä hyvä asia, mutta avoimeksi jäisi edelleen, miten pakolaisiin ja turvapaikanhakijoihin suhtaudutaan, siis kuinka moni huolitaan asukkaaksi unioniin.
– Ei ole poliittista päätöstä, mitä tehdään niille ihmisille, jotka yrittävät tulla sieltä yli. Asiaa ratkotaan kansallisesti, suorastaan sooloilemalla.
Kumpula-Natri pohtii, millä tavoin EU-vastustajien menestys näkyy muissa puolueissa. Hänen mukaansa näiden konservatiiviset arvot vetoavat etenkin keskustaoikeistolaiseen EPP:hen. Britanniassahan tämä tapahtui jo vuosia sitten, kun konservatiivipuolue erosi EPP:stä ja perusti oman EU-vastaisen ECR-ryhmänsä.
– Me katsomme kauhuissamme, milloin EPP hyppää ECR:n kylkeen ja siitä EFDD :n kylkeen.
EPP mielletään Pohjois-Euroopassa keskustaoikeistolaiseksi, ja esimerkiksi kokoomus onkin verraten liberaali liike. Etelä-Euroopassa taas EPP:läiset lukevat itsensä kristillisdemokraateiksi, joilla on uskonnolliset juuret.
Pietikäinen sanoo, että populisteja vastaan on vaikea taistella matkimalla heitä ja omaksumalla vaikkapa maahanmuuttovastaisuus lievennettynä. Hänen mukaansa matkija ei ole koskaan yhtä hyvä kuin alkuperäinen.
– Oikea populisti voittaa aina kevytversion, Pietikäinen toteaa.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row css=”.vc_custom_1556308396766{margin-top: 20px !important;}”][vc_column][rev_slider alias=”eu-kumoon-03″][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]EU-parlamentaarikko Nils Torvalds (r.) lähestyy aihetta numeroiden kautta. Hän laskee, että keskustaoikeisto, sosiaalidemokraatit ja liberaalit saavat seuraavaan EU-parlamenttiin niukan enemmistön.
Päätöksenteko eli voittaminen äänestyksissä edellyttää kuitenkin, että nämä kolme EU-myönteistä ryhmää löytävät yhteisen näkemyksen.
– Ryhmien pitää pystyä tekemään yhteistyötä kaikissa kysymyksissä, mikä tulee olemaan vaikeaa, Torvalds sanoo.
Enemmistöä varten keskustaoikeisto, sosiaalidemokraatit ja liberaalit joutunevat etsimään kumppaneita muualtakin, vaikkapa vihreistä.
– Jotta laiva uisi seuraavalla kaudella, tarvitsemme aivan toisenlaista yhteistyötä. Kun EU-komissio tekee lakiesityksiä, pitää ymmärtää, mitkä synnyttävät yksimielisyyttä. Jos tulee erimielisyyttä, laitapuolueet riepottelevat päätöksen hajalle, toteaa Torvalds.
Lisäjännitteitä EU-päätöksentekoon tuo se, että EU-komission kokoonpano vaihtuu syksyllä EU-vaalien jälkeen. Koska EU-vastaiset puolueet ovat menestyneet kansallisissa vaaleissa, saattaa käydä niin, että komissaarinsalkkua kantaa joku EU-vastustaja. Esimerkiksi Unkarissa ja Puolassa päähallituspuolueet ovat vahvasti kansallismielisiä.
– Aivan sikamielenkiintoista tulee. Kovin idealistisia kysymyksiä ei voi viedä EU:ssa eteenpäin, vaan pienempiä, Torvalds sanoo.
EU-myönteisiä kansalaisia huolettaa vaaleissa, millä tavoin Euroopan ulkopuoliset voimat yrittävät vaikuttaa lopputulokseen. Yhdysvalloissa ja Britanniassa Venäjä onnistui ohjaamaan äänestäjiä, ja seuraukset tunnetaan.
Facebook ja Twitter ovat viime kuukausina painostuksen jälkeen luvanneet torjua valeuutisten leviämistä, mikä saattaa tehdä piilovaikuttamisen vaikeammaksi.
Osa ulkopuolisesta vaikuttamisesta tapahtuu avoimesti. Yhdysvaltalainen Steve Bannon, joka oli nostamassa Donald Trumpia presidentiksi, on Euroopassa koonnut äärioikeistolaisia voimia yhteen.
Bannon perusti viime vuonna italialaiseen luostarirakennukseen koulutuskeskuksen, jossa hän on luvannut kasvattaa kansallismielisten ja populistien ”uuden sukupolven”. Keskus on saanut lehdistössä nimen gladiaattorikoulu. Paikalliset asukkaat ovat vastustaneet hanketta osoittamalla mieltä kadulla.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]