[vc_row][vc_column][rev_slider alias=”eu-menee-suomi-meinaa” mode=”header”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Tammikuussa 2016 EU-komissio ilmoitti, että se aloittaa tutkinnan Puolan demokratian tilasta. Puola oli säätänyt lakeja, jotka antavat maan hallitukselle oikeuden valvoa tiedotusvälineitä ja ohjata perustuslakituomioistuimen päätöksiä. Komission mukaan lait eivät noudata EU:n arvoja, koska ne uhkaavat demokratiaa.
Komissio pystyi puuttumaan Puolan toimiin, koska sillä oli ensimmäistä kertaa käytössään niin sanottu oikeusvaltiomekanismi. Mekanismin nojalla jäsenmaalta voidaan jopa evätä äänioikeus EU-kokouksissa.
EU hyväksyi oikeusvaltiomekanismin vuonna 2014. Silloisen pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) johtama Suomen hallitus ajoi sitä yhdessä Saksan, Tanskan ja Hollannin kanssa. Erityisen aktiivinen oli silloinen ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.).
Kun komissio ilmoitti 2016 mekanismin käyttöönotosta Puolassa, Suomen hallituksen kommentit kiinnittivät monen huomion.
Ulkoministeri Timo Soini (ps.) haukkui komission. Hänen mielestään ”vaaleilla valitsematon EU-byrokraatti ei voi kävellä itsenäisen vaaleilla valitun päättäjän yli”.
Silloinen valtiovarainministeri Alexander Stubb (kok.) otti päinvastaisen kannan. Hän totesi, että EU:n pitää puolustaa kansanvaltaa diktatuuria vastaan.
– Mitä enemmän Euroopassa ja maailmassa kunnioitetaan oikeusvaltion periaatteita, sitä parempi se on myös Suomelle.
Stubbin ja Soinin linjaeroon tiivistyi Suomen ambivalentti suhde EU:hun. Välillä ollaan ytimessä, välillä harpataan kauas reunalle. Lausujasta riippuu, kumpaa linjaa Suomi kulloinkin ajaa.
[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_separator css_animation=”none”][vc_column_text]
Sipilän prosessikaavion vaihtoehtoja
[/vc_column_text][vc_single_image image=”675″ img_size=”full” alignment=”center” css_animation=”none”][vc_tta_pageable no_fill_content_area=”1″ active_section=”1″ pagination_style=”flat-rounded” pagination_color=”white” css_animation=”none” css=”.vc_custom_1498499961438{background-color: #e8e8e8 !important;}”][vc_tta_section tab_id=”1498497046086-e0e97e95-6b02″ title=”1.”][vc_column_text css_animation=”slideInLeft”]
1. Liittovaltiokehitys: pysyvä jakautuminen
[/vc_column_text][/vc_tta_section][vc_tta_section title=”2.” tab_id=”1498497272217-38b5eb87-de76″][vc_column_text css_animation=”slideInLeft”]
2. Keskitien unioni: yhtenäisyys (ja tarvittaessa eritahtisuus)
- Tiiviimpi yhteistyö, esim. EPPO
- Pysyvä rakenteellinen yhteistyö
- EMU
- Schengen
[/vc_column_text][/vc_tta_section][vc_tta_section tab_id=”1498497566827-bb41189d-063e” title=”3.”][vc_column_text css_animation=”slideInLeft”]
3. Heikentyvä unioni: yhtenäisyys rakoilee
[/vc_column_text][/vc_tta_section][/vc_tta_pageable][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Näin ei ole ollut aina. Vielä 1990-luvulla Suomi pyrki kaikkiin ytimiin. Ulkoministeriön entinen valtiosihteeri Pertti Torstila sanoo, että Paavo Lipposen (sd.) pääministerikauden jälkeen Suomen hallituksilla on ollut suuria vaikeuksia asemoitua EU:n kehittämiseen.
– Suomi ymmärtää enemmän EU-änkyröitä kuin vie asioita eteenpäin, Torstila sanoi toukokuussa Helsingissä, kun ulkoministeriö julkaisi EU:ta ruotivan laajan kirjoituskokoelman Reunalla vai ytimessä.
Puola-tapauksen lisäksi viime vuosina on nähty muitakin merkkejä siitä, että Suomi on liikkunut lähemmäs Visegrad-maita. (Se tarkoittaa neljän maan allianssia, joka perustettiin Visegrádin kaupungissa Unkarissa vuonna 1991 ja johon kuuluvat Tshekki, Slovakia, Unkari ja Puola.)
Ensinnäkin Suomi vaati Kreikalta kahdenkeskisiä vakuuksia syksyllä 2011, kun Kreikka sai EU:lta lainapaketin. Toiseksi Suomi vastusti enemmistöpäätöksentekoa Euroopan vakausmekanismissa. Kolmanneksi Suomi torjui Bulgarian ja Romanian liittymisen Schengen-alueeseen. Neljänneksi Suomi vastusti EU:n turvapaikkakiintiötä yhdessä Tshekin, Slovakian, Unkarin ja Romanian kanssa.
Torstilan mielestä Suomi onkin matkalla joukkoon, jota johtaa Unkarin pääministeri Viktor Orbán.
– Orbán kerää maita ympärilleen, ja Suomi on vaarassa ajautua siihen ryhmään.
Torstila katsoo, että Suomen linjanmuutos osui samaan aikaan, kun Venäjä alkoi aktivoitua maailmanpolitiikassa. Siinähän voi pitää käännekohtana Venäjän presidentti Vladimir Putinin puhetta Münchenissä vuonna 2007, jolloin hän sanoi, että Yhdysvallat johtaa maailmanpolitiikkaa muista piittaamatta ja että siihen pitää tulla muutos.Tuosta lähtien Suomi on kulkenut kohti ”perinteistä linjaa”, Torstila arvioi.
Virallisesti Suomi noudattaa EU:n Venäjä-politiikkaa, ja esimerkiksi pakotteet ja vastapakotteet ovat voimassa samalla tavoin kuin muissa EU-maissa. Kuitenkin Suomi hoitaa kahdenvälisiä suhteita Venäjään omalla tavallaan.
EU:n ja Venäjän suhteethan ovat viilenneet sen jälkeen, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja valloitti Krimin. Kun EU:n ulkopoliittinen edustaja Federica Mogherini ja Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov tapasivat huhtikuussa Moskovassa, tunnelma oli jännittynyt.
Mogherini korosti tiedostustilaisuudessa, että EU ja Venäjä ovat eri mieltä Ukrainan tilanteesta.
Mutta kun Timo Soini kahta viikkoa myöhemmin tapasi Lavrovin Porvoossa, molemmat korostivat, että Suomen ja Venäjän kahdenväliset suhteet ovat hyvällä tolalla. Vaikeistakin kysymyksistä voidaan keskustella, sanoi Soini, joka puhutteli Lavrovia tuttavallisesti: ”haluan kiittää sinua, Sergei, käynnistä Suomessa”.
Britannia yllätti EU:n viime kesänä ja äänesti Brexitin puolesta. Brysselissä herättiin. Syntyi pelko, että jos EU ei tee mitään, unioni hajoaa käsiin.
Kolme kuukautta myöhemmin EU-maiden päämiehet jo totesivat Bratislavassa, että EU:n pitää muuttua. He sitoutuivat tarjoamaan kansalaisilleen sellaisen EU:n, johon nämä voivat ”luottaa ja tukeutua”.
Maaliskuussa EU-komissio julkaisi niin sanotun valkoisen kirjan. Se oli komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin näkemys siitä, miten EU muuttuu tästä eteenpäin.
[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_separator css_animation=”none”][vc_column_text]
Junckerin valkoisen kirjan viisi vaihtoehtoa
[/vc_column_text][vc_single_image image=”677″ img_size=”full” alignment=”center” css_animation=”none”][vc_tta_pageable no_fill_content_area=”1″ active_section=”1″ pagination_style=”flat-rounded” pagination_color=”white” css_animation=”none” css=”.vc_custom_1498499961438{background-color: #e8e8e8 !important;}”][vc_tta_section tab_id=”1498500812043-44a4f084-d4bd” title=”1.”][vc_column_text css_animation=”slideInLeft”]
1. Jatketaan entiseen tapaan.
[/vc_column_text][/vc_tta_section][vc_tta_section title=”2.” tab_id=”1498500812252-20d9b14f-e6d6″][vc_column_text css_animation=”slideInLeft”]
2. Keskitytään sisämarkkinoihin, uinohdetaan euroalueen kehittäminen ja yhteinen turvapaikkapolitiikka.
[/vc_column_text][/vc_tta_section][vc_tta_section tab_id=”1498500812409-fb90b705-6520″ title=”3.”][vc_column_text css_animation=”slideInLeft”]
3. Annetaan halukkaiden tehdä enemmän yhdessä.
[/vc_column_text][/vc_tta_section][vc_tta_section title=”4.” tab_id=”1498501433432-8423b7ae-3e0f”][vc_column_text css_animation=”slideInLeft”]
4. Tehdään vähemmän mutta tehokkaammin
[/vc_column_text][/vc_tta_section][vc_tta_section title=”5.” tab_id=”1498501435210-b424772b-8538″][vc_column_text css_animation=”slideInLeft”]
5. Tehdään paljon enemmän asioita yhdessä.
[/vc_column_text][/vc_tta_section][/vc_tta_pageable][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Valkoinen kirja itsessään ei sisällä lakiesityksiä. Pikemminkin sen voi nähdä kysymyksenä jäsenmaille: Tässä ovat EU:n vaihtoehdot, voisitteko päättää, mitä haluatte?
Valkoinen kirja on jo tuottanut lakiesityksiäkin ja tuottanee lisää jatkossa. Ne liittyvät rahaliitto EMU:n kehittämiseen, EU:n sosiaaliseen pilariin, EU:n omien varojen keräämiseen, globalisaation hallintaan ja EU:n puolustukseen.
Euron kehittämistä ohjaa niin sanottu viiden puheenjohtajan paperi. Se on kunnianhimoinen mutta kiistelty ehdotus siitä, miten euroalueesta tehdään täydellinen talousunioni. Se tarkoittaisi yhteisvastuuta, riskien jakoa ja yleistä solidaarisuutta muita euromaita kohtaan.
Kesäkuun alussa EU-komissio ehdotti uutta rahoitusinstrumenttia. Komissio haluaa, että euromaiden valtionlainoja paketoidaan yhteen, jotta kaikkien euromaiden korkokulut pysyisivät matalina.
Valtioiden velkoja ei yhdistettäisi, mutta korkoerot eri maiden välillä melko varmasti tasoittuisivat. Saksalle ehdotus on vaikea, koska sen korot saattaisivat nousta, kun taas monissa muissa maissa ne laskisivat.
Komission ehdotus on vasta testi. Komissio tavallaan kysyy jäsenmailta, olisivatko ne valmiita tämänkaltaiseen lainsäädäntöön. Nyt jäsenmaat pohtivat, mitä ne komissiolle vastaavat.
Yhteisvastuun lisääminen on Saksalle vaikeaa, mutta se saattaa silti löytää Ranskan kanssa yhteisen sävelen, ehkä niinkin pian kuin loppuvuodesta.
Toukokuussahan Ranska pysäytti EU-vastaisen populismin nousun ja valitsi presidentikseen Emmanuel Macronin. Kun hän marssi voitonjuhliinsa Louvreen, taustalla soi Oodi ilolle, EU:n epävirallinen kansallissävelmä.
Macronilla on paljon ideoita EU:n kehittämiseksi. Hän on puhunut fiskaaliunionista, euroalueen yhteisestä valtiovarainministeristä, euroalueen velkainstrumentista ja pankkiunionin viimeistelystä. Eurobonditkin eli yhteiset velkakirjat hän on tuonut takaisin EU:n asialistalle.
Saksan liittokansleri Angela Merkel on ollut varovaisempi, mutta hänkin on ilmoittanut haluavansa muutoksia EU:hun.
Merkel oli ensimmäinen valtionpäämies, jonka tuore presidentti Macron tapasi. Yhteisessä tiedotustilaisuudessaan he totesivat olevansa valmiita jopa EU:n perussopimuksen muutoksiin, jos euroalueen kehittäminen edellyttää sitä.
Termi fiskaali tulee latinan sanasta fiscus ja se tarkoittaa valtion varainhoitoa. Käytännössä tarkoitetaan yleensä verotusta. EU:n fiskaaliunionin voikin tulkita merkitsevän, että EU alkaa rahoittaa toimintaansa verotuksella eikä vain EU-valtioiden jäsenmaksuilla.
Tämän ansiosta EU voisi rahoittaa toimintaansa myös lainaamalla rahaa markkinoilta, ja tämä lienee Macroninkin ajattelun takana.
Muitakin malleja eurobondeille on vuosien mittaan ehdotettu, kuten sitä, että EU ostaisi valtioiden velkakirjoja itselleen ja muuttaisi ne omiksi velkakirjoikseen. Euroopan keskuspankkihan harrastaa jo tällaista toimintaa, mutta keskuspankkia ei ohjata poliittisesti Brysselistä käsin.
Eurobondien tarkoitus on sama kuin fiskaaliunionin, valtiovarainministerin ja pankkiunionin: saada EU:sta kestävämpi taloudellisia kriisejä vastaan. Jos yksi maa ajautuu kriisiin, se voidaan pelastaa.
Kääntöpuoli on, että jäsenmaiden vastuu toisistaan kasvaa. Yhteisvastuuta on vastustanut ennen kaikkea Saksa, koska se ei halua muiden maiden velkoja maksettavakseen.
Der Spiegel -lehti otsikoikin taannoisen Macron-juttunsa sanoilla ”Kallis ystävämme”.
Oma lukunsa on EU:n yhteinen puolustus, jota on vuosikausia ajettu eteenpäin mutta joka ei tahdo ottaa tulta. Syy on, että Nato puolustaa useimpia EU-maita.
Toki EU:lla on jo nopean toiminnan joukot, on ollut jo kymmenen vuotta. Niiden ongelma on, että ne eivät ole nopeita, ne eivät toimi eivätkä ne ole joukkoja, kuten EU-parlamentaarikko Liisa Jaakonsaari (sd.) on todennut.
Puolustuksenkin saralla saattaa alkaa tapahtua. Askelet ovat vielä pieniä, mutta niitä kuitenkin otetaan.
Maaliskuussa EU päätti perustaa yhteisen komentokeskuksen Afrikan-operaatioita varten. Keskus on kutistunut muutaman ihmisen kokoiseksi toimistoksi lähinnä brittien vastustuksen vuoksi, mutta jos Britannia todella lähtee EU:sta, muut jäsenmaat saavat tilaisuuden lisätä sotilaallista yhteistyötään.
EU-komissaariksi siirtynyt Jyrki Katainen puolestaan esitteli kesäkuun alussa komission ehdotuksen EU:n puolustusrahastosta. Varoja käytettäisiin yhteisiin hankintoihin ja tutkimukseen.
Tämä EU:n ”puolustusbudjetti” olisi aluksi vain 25 miljoonaa euroa vuodessa, mutta vuoden 2020 jälkeen jo 1,5 miljardia euroa.
– Päätökset tehdään edelleen jäsenvaltioissa, jotka saavat parempaa vastinetta rahoilleen ja joiden vaikutusvalta viime kädessä kasvaa, Katainen sanoo.
Komissio ehdottaa myös niin sanottua solidaarisuuslauseketta, joka tarkoittaa, että jäsenmaat sitoutuvat puolustamaan toisiaan. Kataisen mukaan lauseke koskisi terrorismi-, kyber- ja hybridiuhkia.
Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) sanoi kannattavansa Kataisen aloitetta.
– Suomi tukee EU-budjettirahoituksen lisäämistä puolustussektorilla.
EU-maat voivat toki puolustaa yhdessä toisiaan ilman Brysseliäkin. Romania, Tshekki ja Saksa sopivat helmikuussa, että yksi romanialainen prikaati ja yksi tshekkiläinen prikaati liittyvät osaksi Saksan asevoimia Bundeswehriä. Komentokieleksi kaavaillaan englantia.
Saksa ja Hollanti ovat aiemmin sopineet vastaavasta yhteistyöstä.
[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_separator css_animation=”none”][vc_column_text]
Macronin ideoita EU:n kehittämiseksi
[/vc_column_text][vc_single_image image=”676″ img_size=”full” alignment=”center” css_animation=”none”][vc_tta_pageable no_fill_content_area=”1″ active_section=”1″ pagination_style=”flat-rounded” pagination_color=”white” css_animation=”none” css=”.vc_custom_1498499961438{background-color: #e8e8e8 !important;}”][vc_tta_section tab_id=”1498501090272-f5d444a2-71bc” title=”1.”][vc_column_text css_animation=”slideInLeft”]
1. Fiskaaliunioni.
[/vc_column_text][/vc_tta_section][vc_tta_section title=”2.” tab_id=”1498501090439-9a8a9a0c-af27″][vc_column_text css_animation=”slideInLeft”]
2. Euroalueen yhteinen valtiovarainministeri.
[/vc_column_text][/vc_tta_section][vc_tta_section tab_id=”1498501090587-c349feb6-21e3″ title=”3.”][vc_column_text css_animation=”slideInLeft”]
3. Euroalueen velkainstrumentti.
[/vc_column_text][/vc_tta_section][vc_tta_section title=”4.” tab_id=”1498501726044-9ff2182c-a37d”][vc_column_text css_animation=”slideInLeft”]
4. Pankkiunionin viimeistely.
[/vc_column_text][/vc_tta_section][vc_tta_section title=”5.” tab_id=”1498501727807-21b765b2-cb17″][vc_column_text css_animation=”slideInLeft”]
5. Eurobondit eli yhteiset velkakirjat
[/vc_column_text][/vc_tta_section][/vc_tta_pageable][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Entä EU-skeptisyyden kanssa painiva Suomi? Mihin se asettuu, jos EU uudistuu? Mitä se haluaa?
Suomen hallituksen EU-linjaus esitellään hallitusohjelmassa: Toisaalta unionia pitää uudistaa, toisaalta perussopimuksia ei pidä muuttaa. Toisaalta Suomi suhtautuu rakentavasti, toisaalta kriittisesti.
EU-linjauksen tekeminen oli hallitukselle ymmärrettävästi vaikeaa, onhan kokoomus EU-myönteinen ja perussuomalaiset EU-vastainen puolue. Keskusta taiteilee näiden välissä.
Tästä ristiriidasta johtunee, että hallitus määrittelee EU-tavoitteensa lähinnä toteamalla, mitä EU:n ei ainakaan pidä tehdä. Jos jotain EU-tavoitteita mainitaankin, niissä kerrotaan, miten Suomen pitää hyötyä unionista.
Ei lisää integraatiota, ei verotusoikeutta unionille, ei liian suurta nettomaksuosuutta, ei yhteisvastuuta, ei kahdenvälisiä luottoja; kansallinen etu ensin, Suomen maatalous turvattava, metsien biomassaa voitava käyttää hyväksi, laittomia siirtolaisvirtoja torjuttava.
EU-puolustuksen kehittämistä Suomi ilmoittaa kannattavansa.
Hallitusohjelman kirjoittamisen jälkeen EU on muuttunut, eniten siksi, että Britannia aikoo erota. Hallitus ei ole kuitenkaan ilmoittanut, että se muuttaisi EU-linjaansa.
Suomen EU-politiikkaa johtaa pääministeri. Sen takia on suuri merkitys sillä, mitä hän ajattelee.
Juha Sipilää ei pidetä EU-visionäärinä. Hän tuntuu näkevän unionin sinänsä hyvänä, mutta voimia kuluttavana liittona, jossa pitää säännöllisin välein käydä valvomassa Suomen etuja. Milloin pitää varmistaa hyvät laskelmat metsien hiilinieluille, milloin huolehtia maataloustuista.
Toisaalta Sipilä katsoo, että EU sitoo Suomeen länteen ja että EU takaa Eurooppaan rauhan. Oli oikein liittyä, hän on todennut.
Sipilä ei yleensä esitä ehdotuksia EU:n kehittämiseksi, vaan korostaa, että kaikessa pitää toimia pragmaattisesti ja järkevästi.
EU-passiivisuuden syitä voi hakea Sipilän taustasta. Hän loi uransa liike-elämässä, ei EU- eikä edes kotimaan politiikassa. Hän on asettanut poliittiseksi tavoitteekseen Suomen, ei EU:n, laittamiseen kuntoon, ja tätä tavoitetta hän on korostanut koko puheenjohtaja- ja pääministerikautensa ajan.
On toki muistettava Sipilän hankala asema kokoomuksen ja perussuomalaisten välissä. Hänelle jää vain vähän tilaa liikkua. (Tätä kirjoitettaessa ei ole tiedossa, kenet perussuomalaiset valitsevat puheenjohtajakseen.)
Sipilä on paljastanut EU-tavoitteitaan tipoitellen. Maaliskuussa hän julkaisi Helsingin Sanomissa Vieraskynä-kirjoituksen, jossa hän määritteli, että Suomen linja on ”pragmaattinen, konkretiaa ja yhtenäisyyttä hakeva”.
Hän kirjoitti, että Suomi esittää realistista keskitien linjaa. Ei perussopimusten avaamista, ei uusia hyppyjä integraatiossa eikä unionin toimivallan purkamista. On löydettävä tapoja edetä EU-yhteistyössä samaa tahtia.
Hän myös arvioi, että EU ei ole voittanut kansalaisten luottamusta, minkä vuoksi ”unionin on palattava juurilleen ja keskityttävä olennaiseen”.
Maaliskuussa Sipilä tiivisti näkemyksensä prosessikaavioon, jota hän esitteli Brysselissä muille EU-päämiehille. Kuvassa oli vasemmalta oikealle kulkevia nuolia. Laitimmaisissa nuolissa luki EU:n hajoaminen ja EU:n liittovaltiokehitys, ja ne oli maalattu punaiseksi ilmeisesti siksi, että Sipilä halusi sulkea molemmat pois. Vihreällä hän merkkasi keskitien vaihtoehdot.
Sipilän kaavio herätti ainakin kotimaassa huomiota. Sitä tulkittiin eri tavoin, ja yhden kiintoisan tulkinnan esitti toukokuussa Tampereen yliopiston valtio-opin professori Tapio Raunio.
Raunion mielestä Sipilän linja on tämä: Juuri nyt on hyvä.
Professorin mielestä pääministerin pitäisi olla aktiivisempi.
– Tämä ei saa riittää, pitää pystyä tuottamaan lisäarvoa eurooppalaiseen keskusteluun.
Toukokuussa Sipilä julkaisi Kauppalehdessä Debatti-kirjoituksen, jossa hän sanoi, että Suomi tavoittelee EU:sta vapaakauppaa. Kun Britannia eroaa, Suomi ottaa EU:ssa vahvemman roolin vapaakaupan edistäjänä, hän sanoo.
– Suomi katsoo, että EU:n on tuettava ja kehitettävä avointa ja sääntöpohjaista kauppajärjestelmää, Sipilä kirjoitti.
Suomen entinen EU-suurlähettiläs Jan Store toteaa, että linja on sinänsä hyvä, mutta ei erityisen uusi.
– Vapaakauppa on ollut Suomen hallitusten ohjelmassa jo 60 vuotta.
Muitakaan EU-henkisiä suomalaisia Sipilän varovainen linja ei tyydytä.
Kokoomuksen entinen puheenjohtaja Ilkka Suominen vaati Nykypäivässä (6/17), että hallituksen pitää tehdä EU-aloitteita. Hänen mukaansa ”vedet ovat liikkeellä”, eikä Suomen pidä jäädä odottamaan.
– Kun Macron saa hallituksensa ja kesän vaalit on käyty, on mentävä Pariisiin ja pian. — Haitaksi ei ole, jos koukkaa Berliinin kautta, Suominen kirjoitti.
Suominen vaatii myös Suomea muuttamaan linjaansa, jonka mukaan koko EU:n pitää edetä samaa vauhtia. Suomisen mielestä EU jakaantuu.
– Kun Eurooppa etenee eritahtisesti, Suomen on oltava etulinjassa, Suominen vaati.
Toukokuun lopussa Sipilä paljasti eduskunnassa, että tässä suhteessa hän on tehnyt ainakin pienen linjanmuutoksen. Vielä maaliskuussahan hän sanoi, että EU:n pitää uudistua samaa tahtia eli että uudistusten pitää koskea kaikkia jäsenmaita. Nyt hän on valmis siihen, että unionin sisälle syntyy jakolinjoja.
– Tarvittaessa unionissa voidaan kuitenkin edetä myös eritahtisesti. Niissäkin tilanteissa on noudatettava perussopimusten määräyksiä ja pidettävä ovet auki kaikille jäsenvaltioille ja kehityksen kaikissa eri vaiheissa, Sipilä sanoi.
Samassa puheenvuorossaan Sipilä totesi, että EU:n pitää viimeistellä pankkiunioni, mutta kuitenkin niin, että pankkien riskejä ei jaeta nykyistä enempää. Sijoittajavastuusta on myös pidettävä kiinni. Suomi ei kannata yhteisvastuun lisäämistä.
Suomi osallistuu ”olennaisiin EU-hankkeisiin” silloin, kun niistä on hyötyä Suomelle, Sipilä totesi. Tämän tarkemmin hän ei määritellyt asiaa.
Raunio arvioi, että pääministeri puhuu EU:sta vain, jos hänen ”on aivan pakko”.
– Emme me sille mitään mahda, jos Sipilä ei halua EU:sta mitään sanoa. Ehkä hänen sitten on pakko jos Merkel tai Macron tekee jonkin ison aloitteen.
Nykypäivä kysyi toukokuussa Sipilän kantaa fiskaaliunioniin, EU:n valtiovarainministeriin, euroalueen yhteiseen budjettiin, eurobondeihin, EU:n perussopimusten avaamiseen ja EU-puolustukseen.
Sipilä ilmoitti avustajansa välityksellä, ettei halua tällä hetkellä vastata kysymyksiin. Hän lupasi kuitenkin ottaa niihin kantaa myöhemmin tänä vuonna, kunhan asiat Brysselin suunnalla etenevät.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]