– EU pyrkii rakentamaan rauhaa ympärilleen. Syyt eivät ole pelkästään epäitsekkäitä, vaan EU pyrkii myös ehkäisemään konfliktin vaikutusten leviämistä unionin sisälle. Epävakaus EU:n ulkopuolella lisää turvattomuutta unionin sisällä. Se näkyy järjestäytyneenä rikollisuutena, maahanmuuttopaineena ja pakolaisuutena, sanoo Ulkopoliittisen instituutin tutkija Tyyne Karjalainen.
Yhdysvallat on sotilasmahti ja EU:n kyvykkyys lepää pehmeissä keinoissa ja ruohonjuuritason vaikuttamisessa. Asetelma näkyy Ukrainan sodassakin Yhdysvaltojen ja EU:n tukien eroissa Ukrainalle. Vaikka EU on ensimmäistä kertaa sen historiassa rahoittanut myös aseiden antamista, on Yhdysvallat sen suurin tukija. EU puolestaan on auttanut Ukrainan valtion toimintojen rahoituksessa ja jälleenrakennuksessa jo sodan kuluessa, ja sodan joskus päätyttyä sen rooli entisestään korostuu.
Sodan keskellä tai sen uhatessa sotilaallisella voimalla on poliittisesti suurempi vipuvarsi kuin siviilikriisinhallinnalla. Siviilikriisihallinta on kuitenkin tärkeä keino tukea rauhaa ja vakautta EU:n ulkorajoilla. Siinä EU:lla on pitkät perinteet.
– EU:lla on käytössään erilaisia työkaluja ja vipuvarsia, joita muille ei ole, Karjalainen sanoo.
”Jäsenyysporkkana on EU:n vaikuttavin työkalu”
– EU:n jäsenyysporkkana on yksi unionin vaikuttavimmista ulkopolitiikan työkaluista. Ajatellaan, että sen avulla voidaan edistää rauhaa ja vakautta. Jäsenmaaehdokkaat pääsevät etenemään jäsenyyspolulla vain, kun ne edistävät EU:n määrittämiä reformeja eli kehittävät demokratiaa, oikeusvaltiota ja valtion instituutioita, Karjalainen sanoo.
Yksi EU:n tärkeimmistä arvoista on demokratia. Aina sen jalkauttaminen ei onnistu edes jäsenporkkanaa heiluttelemalla. Hyvänä esimerkkinä EU:n epäonnistuneesta vaikuttamisesta käy Länsi-Balkanin alueet. EU laskee, että Länsi-Balkaniin kuuluvat Albania, Bosnia-Hertsegovina, Kroatia, Pohjois-Makedonia, Serbia, Montenegro ja Kosovo. Näistä Kroatia on jo EU-maa.
– Maat olivat pitkään sitoutuneita demokratia- ja oikeusvaltiokehitykseen, mutta EU-jäsenmaat ovat yksi kerrallaan blokanneet maiden mahdollisuuden edetä EU:hun liittymisessä kansallisien intressiensä takia. Tästä syystä usko jäsenyyteen on monessa maassa hiipunut.
EU:n itäisistä naapureista suhteet Valko-Venäjän kanssa ovat huonolla tolalla. Valko-Venäjän kohdalla jäsenyysporkkana ei ole edes ollut pöydällä, aktiivinen vaikuttaminen on muutenkin ollut puutteellista.
Euroopan unionin sisälläkin on maita, joiden demokratia- ja oikeusvaltiokehitys on kulkenut suuntaan, joka ei vastaa EU:n arvoja. Räikeimmät esimerkit ovat Puola ja Unkari.
– Puolasta ja Unkarista voi oppia sen, että laajentumisprosessissa pitää keskittyä myös laatuun. Prosessin pitää palkita jo matkan aikana, mutta samaan aikaan mahdollisten takapakkien pitää johtaa saavutettujen etujen menetykseen. Vaikka Puola ja Unkari syövät EU:n uskottavuutta, niin on hyvä kysymys, millaisia maita ne olisivat ilman EU:ta, Karjalainen sanoo.
– Mutta prosessissa on kehitettävää, esimerkiksi kun Ukrainaa integroidaan joskus tulevaisuudessa osaksi Euroopan Unionia.
EU on onnistunut Ukrainassa ja epäonnistunut Valko-Venäjän kanssa
Yksi EU:n kompastuskivistä onkin se, että jos maassa ei ole länsimielistä hallintoa niin unionin vaikuttamismahdollisuudet ovat kapeat. Valtiotasolla toimimisen lisäksi EU:n kannattaa entistäkin enemmän kiinnittää huomiota kansalaisyhteiskunnan tukemiseen.
– Esimerkiksi Georgian kohdalla olisi tärkeä keskittyä maan kansalaisyhteiskunnan tukemiseen. Maassa on aktiivinen kansalaisyhteiskunta, jota pitäisi tukea, vaikka maan hallinto ei ole tiiviisti edistänyt maan EU-polkua. On tärkeä tunnistaa ja tukea ajavia voimia, jotka tukevat maan hyvää kehitystä, Karjalainen sanoo.
Toimijat eivät ole välttämättä poliittisia toimijoita: esimerkiksi riippumattoman median tukeminen vahvistaa merkittävästi maan demokratiakehitystä.
Valko-Venäjän presidentti Aljaksandr Lukašenkan huonosta terveydentilasta spekuloitiin taajaan viime kuussa. Lukašenkan poistuminen jättäisi jälkeensä aukon, joka mahdollistaisi EU:n vaikuttamisen maan politiikkaan. Mutta EU:n aktiivisen strategian puute menneinä vuosina ja vuosikymmeninä on yksi syy sille, ettei Lukašenkan jälkeenkään maassa katsota välttämättä länteen päin. EU on epäonnistunut Valko-Venäjällä siinä, missä Ukrainassa on onnistunut.
– EU on ollut tukemassa sitä, että Ukrainassa on aktiivinen kansalaisyhteiskunta ja hyvin toimivia kansalaisjärjestöjä. Kansalaisyhteiskunnan ja median aktiivisuus on äärimmäiseen tärkeää, että Ukraina joskus saavuttaa EU-jäsenyyden kriteerit.
– Mutta EU ei ole ollut mitenkään erityisen tehokas pakotteiden asettamisessa Valko-Venäjää kohtaan. Kansalaisyhteiskuntaa olisi voitu paremmin tukea jo aiemmin, ja nyt voitaisiin rahoittaa esimerkiksi maanpaossa olevaa oppositiota. Nyt unioni on tähän herännyt ja rahoitti viime vuonna 25 miljoonaa eurolla Valko-Venäjän kansalaisyhteiskunnan toimintaa.