Kiristyvä kansainvälinen ilmapiiri erilaisine oheisilmiöineen järkyttää saksalaistutkijan mukaan vakiintuneen eurooppalaisen turvallisuusmallin perusteita.
– Eurooppalaiset ymmärtävät yhä selvemmin, että puolustuksen ja strategisen johtajuuden jättäminen pitkälti Yhdysvaltojen varaan samalla, kun itse keskitytään pääasiassa kotimaisiin kysymyksiin, ei enää toimi. USA:ssa on presidentti, joka usein kieltäytyy määrittelemästä amerikkalaisia etuja laajassa merkityksessä – liittolaisten ja kumppanien intressit mukaan lukien, tohtori Ulrich Speck toteaa Berlin Policy Journalissa.
Speck työskentelee vierailevana tutkijana The German Marshall Fund -ajatushautomon Berliinin-toimistossa.
– Uudessa, raa’an voimapolitiikan yhä enemmän hallitsemassa globaalissa strategisessa ympäristössä Euroopasta itsestään on tultava vahva, jotta se kykenee osaltaan muovaamaan kansainvälistä järjestelmää omien periaatteidensa ja etujensa mukaisesti, hän arvioi.
EU:n nykyiset rakenteet ja instituutiot eivät hänen mukaansa tämän tavoitteen toteuttamiseen riitä.
– Kun kyse on suhteista suurvaltoihin – Yhdysvaltoihin, Kiinaan, Venäjään – tai merkittävien resurssien ja varsinkin sotilaallisten keinojen käyttämisestä, Bryssel näyttelee vain vaatimatonta rooli, Speck sanoo.
Geopoliittinen paine kasvaa
EU:n suuretkin jäsenvaltiot, kuten Ranska ja Saksa, ovat yksinään melko voimattomia suhteessa esimerkiksi Kiinaan. Siksi eurooppalaisesta turvallisuusyhteistyöstä on Speckin mukaan tullut niillekin välttämättömyys. Olennaista on hänen mukaansa varmistaa, että yhteisillä toimilla on vahva eurooppalainen mandaatti.
– Sen vuoksi on järkevää ajatella Euroopan turvallisuusneuvostoa – uutta instituutiota, jollaisen mahdollisuuteen [Ranskan presidentti Emmanuel] Macron ja [Saksan liittokansleri Angela] Merkel ovat jo viitanneet, Speck toteaa.
Neuvoston olisi hänen mukaansa yhdistettävä kaksi keskeistä ominaisuutta: sen tulisi olla tehokas ja sen työllä pitäisi olla laaja hyväksyttävyys.
– Jos se koostuisi 28:sta hallitusten päämiehestä, hyväksyttävyys olisi maksimaalinen, mutta tehokkuus vähäinen, hän sanoo.
Jotta neuvosto edustaisi koko eurooppalaista yhteisöä, Britannian olisi hänen mielestään oltava siinä osallisena – toteutuipa brexit lopulta tai ei. Muita pysyviä jäseniä olisivat EU:n suurimmat jäsenvaltiot Ranska, Saksa, Italia, Espanja ja Puola.
– Kokoonpanoon kuuluisivat myös Euroopan komission ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtajat sekä ulkosuhteiden korkea edustaja. Lisäksi olisi kaksi tai kolme vaihtuvaa paikkaa pienemmille jäsenvaltioille, Speck hahmottelee.
– Euroopan turvallisuusneuvoston etuna olisi, että se kohdistaisi kahdesti vuodessa Euroopan huomion isoihin strategisiin kysymyksiin ja pakottaisi johtajat jonkinlaisen konsensuksen saavuttamiseen. Siitä voisi muodostua yksi rakennuspalikka, kun Eurooppa kokoaa rivejään dramaattisesti muuttuvassa geopoliittisessa ympäristössä, hän kiteyttää.