Tampereen yliopiston entinen rehtori Kaija Holli herättelee Nykypäivän haastattelussa keskustelua yliopistojen profiloitumisesta ja korkeakouluverkon tulevaisuudesta. Yliopistoihin on historian saatossa muodostunut hänestä hyvin pirstaleinen tehtäväkenttä, kun ”kaikki ovat tehneet vähän kaikkea”.
– Ja kun nämä (tehtäväkentät) ovat kerran muodostuneet, niiden alas ajaminen on aivan hirvittävän vaikeaa, arvioi Holli.
Hollin mielestä jokaisen yliopiston tulisi hakea omat vahvuutensa ja karsia rönsyjä. Kaikkea sellaista, mikä ei kuulu siihen omaan profiiliin ja aiheuttaa lisäkustannuksia.
Holli on ollut mukana synnyttämässä Tampere3-yliopistokonsernia, joka aloittaa toimintansa vuonna 2018. Yliopistot muodostavat yhdessä säätiöyliopiston, ja konserniin tulee ammattikorkeakoulu osakeyhtiönä mukaan.
Fuusion myötä päällekkäisiä hallintorakenteita voidaan purkaa, mikä vapauttaa jatkossa resursseja tutkimukseen ja opetukseen sekä joustavoittaa opintopolkuja.
Tällä hetkellä monissa yliopistoissa päällimmäisenä huolenaiheena ovat hallituksen koulutusleikkaukset. Syntyy helposti kuva, että fuusioita tehdään pakon edessä. Säästösyitä. Näin ei ainakaan Tampereella ole, vakuuttaa Holli:
– Tässä on lähdetty hakemaan sitä, minkälaisella kombinaatiolla me voitaisiin olla maailmanluokan yliopisto. Mitkä ovat ne alueet, joilla kukaan ei voisi meitä ohittaa ja joilla me voitaisiin saada ihmeitä aikaan.
Uusi Tampere3-konserni olisi noin 35 000 opiskelijallaan jatkossa toiseksi suurin korkeakoulu heti Helsingin yliopiston jälkeen.
Korkeakouluja liikaa
Holli väläyttää tulevaisuudessa niin yliopisto- kuin ammattikorkeakouluverkonkin karsimista.
– Minusta pitäisi hoksata, että ei tämä näin voi jatkua. Julkinen taloutemme ei pysty ylläpitämään tällaista määrää yliopistoja ja korkeakouluja.
Holli ymmärtää taustalla painavat aluepoliittiset syyt, mutta tämän ei tarvitse merkitä sitä, että joku pienempi yliopisto fyysisesti lakkautettaisiin. Se voisi jatkaa toimipisteenä osana laajempaa kokonaisuutta.
– Esimerkiksi Lapin yliopisto voisi toimia filiaalina (sivutoimipisteenä) Oululle. Tällaisia on maailmalla vaikka kuinka paljon.
Yliopistot saavat valtion perusrahoituksen lisäksi noin kolmanneksen kokonaisrahoituksestaan muista lähteistä, kuten muilta julkisilta rahoittajilta sekä yksityisiltä tahoilta.
Perusmäärärahat jaetaan yliopistojen kesken pääosin opetuksen ja tutkimuksen suorituksiin perustuen. Rahoitusmallin tarkoituksena on vahvistaa yliopistojen toiminnan laatua, vaikuttavuutta ja tuottavuutta.
– Jos volyymit ovat kovin pienet, tällainen rahoitusmalli pikku hiljaa kuihduttaa pieniä yliopistoja, vaikka niillä olisi kuinka kullanarvoisia kärkiä opetuksessa ja tutkimuksessa, uskoo Holli.
Parhaiten nämä ”kullanarvoiset kärjet” voitaisiin säilyttää lyömällä hynttyyt yhteen jonkun toisen vahvemman kanssa.
Duaalimalli alas
Kun opetusministeriö tuli mukaan vuoden 2016 alussa Tampere3-konsernin valmisteluun, ministeriö linjasi asetuskirjeessään, että duaalimallissa pysytään. Toisin sanoen yliopisto- ja ammattikorkeakoulututkinnot säilyvät jatkossakin omina kokonaisuuksinaan.
Tampereella olisi ollut kuitenkin valmiutta lähteä purkamaan rohkeamminkin tutkintojen rajoja. Hollin mielestä esimerkiksi Tampereen yliopistossa ja Tampereen ammattikorkeakoulussa tehdään opintojen alkuvuosina ”aivan käsittämätön määrä asioita päällekkäin” – ihan perusopetusta.
– Ei se kauppatiede muutu muuksi, opetetaan sitä sitten yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa. Se on edelleen kauppatiedettä.
Holli uskoo, että Tampere3-hanke on siirtymävaihe tulevaisuudessa siintävän duaalimallin purkamiseen. Hän harmittelee, että duaalimallista pidetään kuitenkin toistaiseksi ”kynsin ja hampain kiinni”.
– Minusta olisi periaatteessa järkevää, että kandivaiheen tutkintoa tehtäisiin yhdessä (yliopistot ja ammattikorkeakoulut) ja halukkailla olisi sitten sujuva pääsy jatkaa maisteri- ja tohtoriohjelmiin. Tämä on varmasti se tulevaisuus, mikä Suomessakin tulee olemaan, vaikka sitä tällä hetkellä ministeriö ja poliitikot eivät pysty ajattelemaan, uskoo Holli.