Brittikirjailija Horatio Clare kuvailee tästä löytyvässä Financial Timesin kirjoituksessaan kymmenpäiväistä matkaansa Perämerellä Otso-jäänmurtajan kyydissä.
– Olin huolissani myös hiljaisuudesta. Suomalaiset ovat vähäpuheisia. Merimiehet voivat lajina olla hiljaisia ja varautuneita. Suomalaisten merimiesten olisi pakko vaihtaa englantiin ottaakseen minut mukaan juttuihinsa; pelkäsin, etten huomaisia nyansseja, Clare kirjoittaa.
Hän kertoo paenneensa joskus hyttiinsä tunkeutunutta ”sisäänpäinkääntyineisyttä, hiljaisuutta ja ulkona ollutta jäistä maailmaa” laivan tupakkahuoneeseen. Sen seinät ovat keltaista terästä. Ne on tapetoitu pehmopornolla.
– Laivojen tupakkahuoneet ovat tavallisesti tällaisia, ellei naistupakoijia ole. Meillä niitä ei ollut. Tällä ei haluta loukata ketään. Suomi on naisten asemassa ja kohtelussa vuosikymmeniä edellä melkein kaikkia, hän selvittää.
Brittikirjailija kuvailee tyypillisen sananvaihdon tupakkahuoneessa Jouni-nimisen merimiehen kanssa.
– ”Mikä on nimesi?” Muminaa, kuulostaa Jounilta. ”No mitäs teit tänään?” Vaikea ilme. Tauko. ”Vähän jotain”. ”Ja mitä aiot tehdä huomenna?” Tuskastunut katse. Käsi vasten päätä. ”En tiedä”.
Clare riemuitsee tajunneensa, että kyseessä on ”suomalainen hiljaisuus”. Hän luettelee viisi suomalaisten hiljaisuustyyppiä.
– Niitä on eriasteisia: hämmentynyt, tyytyväinen, onneton, latautunut ja mietteliäs – on jopa lyyrisiä hiljaisuuksia.
Kirjailija kokeili liittyä Jounin seuraan suomalaiseen hiljaisuuteen.
– Hän tuijottaa teräslaipiota, ei Heatherin pyllyä tai Kyran tissejä. Minä pystyn tähän. Jouni hieroo leukaansa kuin hänellä olisi hammassärkyä. Kuljemme nyt raskaammassa jäässä. Laiva kirskuu ja tärisee. Minä teen tämän väärin. Kuuntelen hänen hiljaisuuttaan. Miten voi jakaa hiljaisuuden, jos salakuuntelee toisen hiljaisuutta? Kuuntelen nopeasti omaa hiljaisuuttani. Rysäys, pamaus, kirskunta – jää raapii runkoa. Toivotonta. Jokin vaikeroi. Oliko se Jouni? Olinko se minä? Seinän naiset nauravat.
Horatio Clare poistuu ja tervehtii Jounia mennessään.
– Umph, kuuluu vastaus.
Britti pohtii olisiko tilanne ollut helpompi, jos he molemmat olisivat olleet alasti.
– Tasa-arvo on suomalaisista kaikkein tärkeinä. Tätä todistaa joukkoalastomuus. Juuri nyt tuhannet suomalaiset tuijottavat kärisevää puuta hiljaisuudessa ja syntymäasuissaan, tuntien rauhan, jonka saa vain saunasta.
Horatio Clare pohtii, onko suomalaisten kansallinen vähäpuheisuus kenties seurausta maalaisjärjen törmäyksestä kaupungistuneen elämän kiireeseen.
Clare on kirjoittanut Suomi-kokemuksistaan marraskuun alussa julkaistavan kirjan Icebreaker: A Voyage Far North.