Ukrainan taistelua Venäjän hyökkäystä vastaan tulevat pääasiassa rikkaat länsimaat, kun taas muut maat ovat joko puolueettomia tai avoimesti Venäjän puolella. Tämä on yleinen näkemys, jonka Peterson Institute for International Economicsin ja Bruegel -ajatushautomon vanhempi tutkija Nicolas Veron kiistää.
Veron on luokitellut maailman kahteen leiriin, joista ”pohjoisen” bruttokansantuote (bkt) on yli 15 000 dollaria asukasta kohti ja ”etelän” alle tuon rajan. Maailman asukkaista 85 prosenttia ja bkt:sta vähän alle 40 prosenttia kuuluu eteläiseen leiriin.
Kunkin maan aseman suhteessa Ukrainaan ja Venäjään määrittelee niiden kanta 23. helmikuuta 2023 YK:n yleiskokouksen äänestyksessä, jonka tulokset ovat pääpiirteissään samanlaisia kuin viime vuonna järjestetyt äänestykset samasta aiheesta, että Venäjän pitäisi ”välittömästi, täysin ja ehdoitta vetää asevoimansa Ukrainasta kansainvälisesti tunnustettujen rajojensa taakse”.
Äänestystuloksissa kaikki pohjoisen leirin 53 maata tukivat Ukrainaa, mutta myös kaksi kolmesta eteläisen leirin 136 maasta. Vaikka lähes puolet eteläisen leirin bkt:sta tulee Kiinasta, melkein puolet loppuosasta tulee Brasiliasta, Filippiineiltä, Indonesiasta, Meksikosta ja Nigeriasta, jotka ovat Ukrainan tukijoita.
Veronin mukaan ei ole reilua tuomita eteläisen leirin maita sen perusteella, että ne eivät tue pohjoisen leirin asettamia pakotteita Venäjää vastaan. Niiden taakse asettuminen korreloi vahvasti maiden vaurauden kanssa. Äänestyksessä bkt:n suhteen rikkain neljännes asettui kokonaan Ukrainan puolelle, seuraavaksi rikkain 77-prosenttisesti, seuraava 65-prosenttisesti ja köyhin neljännes 51-prosenttisesti. Sama kuvio näkyy G20-maiden asettumisessa pakotteiden taakse: kymmenen rikkainta seisoo niiden takana, kun taas loput eivät.
On siis tehtävä ero Ukrainan poliittisen tukemisen ja tuesta maksamisen välillä. Köyhissä maissa jakolinja kulkee juuri siinä: koko väestö on varsin valmis ilmaisemaan poliittista tukea Ukrainalle, mutta jos siitä pitää maksaa, tukijat jäävät vähemmistöksi, ja kolonialismin vastainen narratiivi alkaa toimia länsimaiden ja Ukrainan vastaisten osapuolien hyväksi.
Meduza kirjoittaa, miten Venäjä aikoi hyödyntää tätä narratiivia voittaakseen eteläisen leirin sympatiat. Kreml alkoi viime vuonna luoda presidentti Vladimir Putinista kuvaa, jossa hän on ”taistelija länttä vastaan”, Latinalaisen Amerikan ja Afrikan puolustaja kolonialistista sortoa vastaan ja ”yksi moninapaisen maailman tärkeimmistä johtajista”. Tämän vuoksi Venäjä myös hyväksyi Ukrainan viljanvientisopimuksen.
Haagin kansainvälisen rikostuomioistuimen antama Putinin pidätysmääräys kuitenkin sotki Kremlin suunnitelmat, koska ne estävät hänen matkustamisensa lähes kaikkiin Etelä-Amerikan ja Afrikan maihin. BRICS-maiden – Brasilian, Venäjän, Intian, Kiinan ja Etelä-Afrikan – vuotuinen huippukokous pidetään elokuussa Etelä-Afrikassa, jonka johto on jo ilmoittanut huomioivansa tuomioistuimen päätöksen. Jos se ei huomioisi, se pilaisi väistämättä Etelä-Afrikan maineen. Carnegie Centerin vanhempi tutkija Alexander Baunov on kirjoittanut, miten diktaattorit aina pyrkivät legitimoimaan itsensä kansainvälisten yhteyksiensä kautta. Nyt se on huomattavasti vaikeutunut.