Vuonna 1907 romaniansaksalaiseen perheeseen Transilvaniassa syntynyt Victor Capesius valmistui farmasian tohtoriksi Wienin yliopistosta marraskuussa 1933. Hän ansaitsi hyvin perheyhtiönsä apteekissa, mutta haasteet puuttuivat. Vuotta myöhemmin hän sai huippuviran lääkeyhtiö Bayerin romanialaisen tytäryhtiön palveluksessa.
Toisen maailmansodan syttyessä Romania oli Saksan liittolainen ja tuhansia romaniansaksalaisia komennettiin suoraan Saksan armeijaan. Elokuussa 1943 Capesius pääsi arjalaisten sukujuuriensa ansiosta Waffen-SS:n palvelukseen ja harjoitusleirin jälkeen hänet ylennettiin kapteeniksi.
Capesiuksen kaltaisia itäeurooppalaisia henkilöitä ei tosin SS:n johdon taholta juurikaan arvostettu. Heitä pidettiin ”toisen luokan saksalaisina” ja heidät osoitettiin kaikkein kurjimpiin tehtäviin.
Capesius sai komennuksen Auschwitziin marraskuussa 1943, koska leirin vastaava apteekkari Adolf Krömer tarvitsi pätevää assistenttia. Osa leirin henkilökunnasta nautti työstään, mutta Krömer romahti henkisesti ja hänet teloitettiin tappiomielialan lietsomisen takia keväällä 1944. Capesius nimitettiin Krömerin tilalle.
Johdossa
Vastaavan apteekkarin päätehtävänä oli tilata lääketarvikkeet Waffen-SS:n päävarastolta Berliinistä. Samoin kaikkien alaleirien, kuten Birkenaun ja Monowitzin, lääketilaukset olivat Capesiuksen vastuulla. Apulaisina toimivat juutalaiset vangit, joilla oli farmaseuttikoulutus.
Capesius varmisti, että lääkkeitä riitti ensisijaisesti leirien SS -henkilöstön terveydenhuollon tarpeisiin. Lääketieteellisiin kokeisiin määrätyille vangeille lääkkeitä annettiin niin kauan kuin heitä tarvittiin. Sairaille vangeille lääkkeitä ei riittänyt.
Lisälääkevarastoja saatiin uusilta vangeilta, joiden matkatavaroiden tutkimiseen vastaava apteekkari osallistui luottoapureidensa kanssa poikkeuksellisen innokkaasti. Lääkkeiden lisäksi mukaan lähti arvoesineitä, koska Capesius valmistautui jo sodan jälkeiseen elämään. Myöhemmin apteekkari otti osansa myös kaasutettujen vankien kultahammaspaikoista sulatetuista harkoista.
Capesiuksen luvan takana oli myös fenolihappo. Suoraan sydämeen annettu fenolipistos säästi uhrin muut elimet lääketieteellisiä kokeita varten. Samoin vankien kaasutukseen käytettyä Zyklon B:ta säilytettiin apteekkarin varastoissa. Joskus Capesius toimitti myrkyn henkilökohtaisesti kaasukammioiden käyttöön.
Tietenkin vastaava apteekkari tiesi, mitä keskitysleireillä tapahtui. Capesius oli paljon tekemisissä muun muassa Josef Mengelen kanssa, mutta hän ei katsonut olevansa vastuussa kuolemista. Hän oli vain määräyksiä toteuttava farmaseutti, joka ei antanut ainoatakaan tappomääräystä. Tosin loppukeväästä 1944 Capesiuksen vastuuta lisättiin määräämällä hänet ratapihalle valikoimaan junista saapuvia vankeja kaasutettaviin tai työkykyisiin.
Sodan jälkeen
Sodan lähetessä loppuaan tammikuussa 1945 SS-majuriksi ylennetty Capesius siirtyi Mauthausenin keskitysleirille Itävaltaan. Sieltä hän yritti siirtyä pohjoiseen, mutta toukokuun alussa brittijoukot pidättivät Capesiuksen lähellä Tanskan rajaa. Hänen ongelmanaan oli SS -tausta, joka riitti automaattisesti pidätysperusteeksi.
Liittoutuneilla ei kuitenkaan ollut voimavaroja tutkia perusteellisesti kaikkia vankeja ja useissa kuulusteluissa Capesius ei koskaan maininnut palvelleensa keskitysleireillä. Silti hän päätyi jopa kahdesti oikeuteen, mutta loppuvuodesta 1947 apteekkari oli vapaa mies aloittamaan uuden elämän. Romaniaan ei ollut enää paluuta, koska romaniansaksalaisia SS -miehiä vastaan oli nostettu syytteet ja muun muassa Capesius oli poissaolevana tuomittu kuolemaan.
Capesius aloitti avustavana apteekkarina ja vuonna 1949 hän osti Stuttgartin läheltä Göppingenin hienostoalueelta tilavan asunnon. Kukaan ei kysellyt rahojen alkuperää. Yhden teorian mukaan Capesius käytti ostoihinsa keskitysleiriltä salakuljettamiaan kultavaroja. Vuotta myöhemmin Capesius avasi oman apteekkinsa ja edelleen paria vuotta myöhemmin kauneushoitolan.
Uudet syytteet
Monille entisille SS -miehille oli helpotus, että vuonna 1955 liittoutuneet luovuttivat juridisen tuomiovallan takaisin saksalaisille. Ilo oli ennenaikaista. Länsi-Saksaan perustettiin 1950 -luvulla uusi keskustoimisto, joka keskittyi vain natsien tekemiin rikoksiin. Yksi uudelleen vireille nostetuista rikostutkinnoista koski Victor Capesiusta. Hänet pidätettiin joulukuussa 1959.
Tutkintovankeus kesti vuosia ja suuren mediahuomion saanut Frankfurtin Auschwitz-suuroikeudenkäynti alkoi vuonna 1963. Syytettyinä oli yli 20 Auschwitzissa palvellutta henkilöä. Vuonna 1965 oikeus antoi päätöksensä ja Capesius sai yhdeksän vuoden vankeustuomion. Hänen valituksensa hyväksyttiin korkeimmassa oikeudessa ja hän vapautui vajaan kolmen vuoden vankeuden jälkeen.
Vapautumisensa jälkeen Capesius jatkoi työtään Göppingenissä ja oli yhteisönsä arvostettu jäsen. Esimerkiksi vuonna 1968, jolloin apteekkari nähtiin vaimoineen ensimmäisen kerran vapautumisensa jälkeen paikallisessa konserttisalissa, yleisö osoitti hänelle suosiotaan raivoisin aplodein. Lisäksi apteekissa kävi paljon asiakkaita osoittamassa tukeaan. Victor Capesius kuoli maaliskuussa 1985.
Patricia Posner: Auschwitzin apteekkari. Victor Capesius, Mengelen proviisori. Suomennos Niko Jääskeläinen. 315 sivua. Minerva Kustannus Oy.
JARKKO KEMPPI