Maailmaa parhaillaan ravisteleva koronaviruskriisi ei käännä niitä poliittisia trendejä, jotka ovat olleet jo ennen pandemiaa selvästi nähtävissä, Harvardin yliopiston kansainvälisen poliittisen taloustieteen professori Dani Rodrik arvioi.
– Kriisejä esiintyy kahdessa eri muodossa: on sellaisia, joihin emme olisi voineet varautua, koska kukaan ei niitä ennakoinut, ja sellaisia, joihin meidän olisi pitänyt varautua, koska niitä itse asiassa tiedettiin odottaa, Rodrik sanoo Project Syndicate -verkkolehdessä.
– Covid-19 kuuluu jälkimmäiseen kategoriaan riippumatta siitä, mitä Yhdysvaltain presidentti Donald Trump sanoo välttääkseen vastuun katastrofista. Vaikka koronavirus itsessään on uusi eikä epidemian puhkeamisen ajankohta ollut ennustettavissa, asiantuntijat olivat selvästi tiedostaneet, että tämäntyyppinen pandemia oli todennäköinen, hän toteaa.
Aiemmat epidemiat, kuten sars, H1N1, mers ja ebola, ovat Rodrikin mukaan olleet enemmän hyvinkin riittävä ennakkovaroitus. Hän muistuttaa Maailman terveysjärjestö WHO:n jo viisitoista vuotta sitten uudistaneen ja täsmentäneen kansainvälistä epidemioiden torjuntajärjestelmää vuoden 2003 sars-kokemusten pohjalta.
– Mikä silmäänpistävintä, vain muutama kuukausi ennen covid-19:n ilmaantumista Kiinan Wuhanissa USA:n viranomaisten raportti varoitti presidentti Donald Trumpin hallintoa sadan vuoden takaisen, arviolta 50 miljoonaa kuolonuhria eri puolilla maailmaa vaatineen influenssaepidemian kaltaisen pandemian todennäköisyydestä, hän huomauttaa.
Valtioiden toiminta ennalta-arvattavaa
Koronaviruksen aiheuttama kriisi on professori Rodrikin mukaan toteutunut eri maissa pääosin tavoilla, jotka olisivat olleet niiden hallinnon vallitsevan luonteen perusteella ennakoitavissa.
– Trumpin taitamaton, törmäilevä ja mahtaileva ote kriisin hallintaan ei voinut tulla yllätyksenä kaikessa tappavuudessaan. Samaan tapaan myös Brasilian niin ikään turhamainen ja ailahteleva presidentti Jair Bolsonaro on – uskollisena tavoilleen – jatkanut riskien vähättelyä, hän sanoo.
Yllättävää ei Rodrikin mielestä ole ollut sekään, että kansalaistensa vahvaa luottamusta nauttivat maat, kuten Etelä-Korea, Singapore ja Taiwan, ovat kyenneet reagoimaan tilanteeseen huomattavasti nopeammin ja tehokkaammin.
– Kiinan reaktio oli tyypillisen kiinalainen: viruksen esiintymistä koskevan tiedon tukahduttaminen, voimakas sosiaalinen kontrolli ja massiivinen voimavarojen mobilisointi, kun uhka oli lopulta tullut selväksi. Turkmenistan on kieltänyt sekä koronavirus-sanan käytön että kasvosuojainten julkisen käytön. Unkarin Viktor Orbán on kriisin varjolla tiukentanut otettaan vallasta hajottamalla parlamentin ja myöntämällä itselleen rajoittamattomat poikkeusvaltuudet, hän toteaa.
Tutut trendit säilyvät
Koronakriisi onkin Rodrikin mukaan lähinnä vahvistanut kunkin valtion politiikan jo ennestään vallinneita ominaispiirteitä.
– Tämä viittaa siihen, että kriisi ei osoittaudu sellaiseksi kansainvälisen politiikan ja talouden vedenjakajaksi, joksi moni on sitä väittänyt, hän sanoo.
Sen sijaan, että kriisi olennaisesti muuttaisi suuntaa, johon maailma on kulkenut, se hänen mukaansa luultavasti vain entisestään vahvistaa ja sementoi olemassa olevia trendejä.
– Uusliberalismi jatkaa hidasta kuolemaansa. Populistiset itsevaltiaat muuttuvat yhä autoritaarisemmiksi. Hyperglobalisaatio pysyy puolustuskannalla samaan aikaan, kun kansallisvaltiot palauttavat itselleen poliittista liikkumatilaa. Kiina ja Yhdysvallat jatkavat törmäyskurssillaan. Kansallisvaltioiden sisällä taistelu oligarkkien, autoritaaristen populistien ja liberaalien internationalistien kesken kiihtyy entisestään. Vasemmisto yrittää puolestaan edelleen kiivaasti kehittää äänestäjien enemmistöön vetoavan ohjelman, Rodrik arvioi.