Etelä-Koreassa elää tällä hetkellä yli 30[nbsp]000 pohjoiskorealaista loikkaria, joilla ei käytännössä ole mitään keinoa olla yhteydessä rajan toiselle puolelle jääneisiin omaisiinsa. Pohjois-Korean viranomaiset eivät salli kansainvälisiä puheluita, avointa internetiä tai mitään muutakaan valvomatonta viestintää.
Arviolta liki kaksi miljoonaa pohjoiskorealaista kuluttaa kovista rangaistuksista huolimatta säännöllisesti kiellettyjä ulkomaisia medioita. Niistä eräs tärkeimmistä on Pohjois-Korean reformiradio NKRR ja erityisesti sen sinikkaposti. Sinikkaa pidetään Pohjois-Koreassa toivon ja kaipuun symbolina.
Ohjelmassa luetaan loikkareiden viestejä Pohjois-Koreaan jääneille perheenjäsenille. Pohjoiskorealaiset kuuntelevat lähetyksiä usein itse rakentamillaan salaisilla radioilla. Quartz on julkaissut tässä pohjoiskorealaisten loikkareiden omaisilleen radion välityksellä lähettämiä viestejä. Quartzin mukaan tiedetään joitakin tapauksia henkilöistä, jotka ovat loikanneet sinikkapostin lähetysten takia.
Verkkouutiset keräsi alle poimintoja sinikkapostissa luetuista koskettavista viesteistä.
”Äiti, kotoa lähdöstäni on kulunut yli viisi vuotta. Toivon, ettet ole unohtanut ääntäni. Kuulin, että isä kuoli vähän lähtömme jälkeen. Olin shokissa (…) Sydämeni särkyy, kun ajattelen sitä, että olet kotona yksin ilman isää (…) Palaan kotiin poikani kanssa katsomaan sinua, kun maat taas yhdistyvät. Pysy elossa siihen asti”, Chunsim Jeong äidilleen.
”Rakas pikkusisko Sun-yeong. Muistan vieläkin vanhimman poikasi Eun Cholin sanat. Hän oli värväytynyt armeijaan ja hänet oli lähetetty peruskoulutuskauden jälkeen rakentamaan Geumgang-joen voimalaa. He kaivoivat luolaa ja se sortui. Koko komppania hautautui. Eun-Chol oli yksi heistä. Hän palasi kotiin kaksi päivää myöhemmin, mutta lääkkeitä tai mitään syötävää ei ollut. ’Äiti, täti. Uskon, että paranen, jos saan kulhollisen riisiä’, hän sanoi ennen kuin kuoli nälkään. Sydämeni repeää hajalle kun ajattelinkin sitä, miten hän kuoli”, Kim Ji-yeong sisarelleen.
”Namok, ikävöin sinua niin paljon ja olen hyvin pahoillani. Jos kuulet tämän lähetyksen missä ikinä oletkin, tule Etelä-Koreaan ja etsi minut käsiisi (…) Rakastan sinua tyttäreni. Uskon, että voimme vielä nähdä (…) Minä lupaan pysyä elossa siihen asti, että tapaamme. Näkemiin”, Gya Lee tyttärelleen.