Yli 93[nbsp]000 ihmistä, joista suurin osa oli Japanin korealaisia, muutti vuosina 1959–1984 Japanista Pohjois-Koreaan. Lähtijöille luvattiin uusi elämä Korean demokraattisessa kansantasavallassa, kertoo The Washington Post.
Mukaan lähti myös muutamia tuhansia japanilaisia puolisoita ja lapsia.
Hiroko Sakakibara oli pieni tyttö, kun Pohjois-Korean agentit tulivat 1960-luvun alussa hänen isänsä kotiin ja kertoivat heille maallisen paratiisin odottavan Pohjois-Koreassa. Valtio huolehtisi kaikkien tarpeiden – työpaikka, koti, vaatteet, terveydenhuolto – täyttymisestä.
– Sanoin isälleni, että lähdetään, Sakakibara, 68, kertoo.
Totuus osoittautui kuitenkin Pohjois-Koreassa täysin toisenlaiseksi. Lähtijöitä syrjittiin, ja he elivät köyhyydessä ilman minkäänlaisia perusvapauksia.
Nyt vuosikymmeniä Pohjois-Koreassa asuneet neljä naista ja yksi mies ovat nostaneet kanteen Pohjois-Koreaa vastaan japanilaisessa tuomioistuimessa. Viisikon onnistui lopulta paeta takaisin Japaniin. He vaativat korvauksia valheista ja kaltoinkohtelusta. He vaativat lisäksi, että heidän sukulaisensa saavat luvan palata Japaniin.
Sakakibaran molemmat vanhemmat olivat Japanin korealaisia. Elämä Japanissa oli haastavaa. Hänen isänsä ei löytänyt säännöllistä työtä ja äiti sai halvauksen.
Toukokuussa 1961 perhe lähti neuvostoliittolaisella aluksella kohti Pohjois-Koreaa. Sakakibara muistaa heille näytetyt propagandakuvat ennen lähtöä: kauniita tyttöjä poimimassa tuoreita omenoita puista, idyllistä maaseutua ja moderneja kaupunkeja.
Epäilykset kuitenkin heräsivät heti laivan lähdettyä.
– Ruoka oli kamalaa ja omenat täysin kuihtuneita, Sakakibara sanoo.
Laivan saavuttua Chongjinin satamaan he ymmärsivät tehneensä valtavan virheen.
Sakakibaran mukaan kaupunki oli köyhä ja likaisenharmaa. Laiturilla oli aliravittuja ihmisiä rähjäisissä vaatteissa. Osalla lapsista ei ollut kenkiä tai housuja.
Japanilainen Hiroko Saito, joka saapui korealaisen aviomiehensä ja lapsena kanssa, pettyi huomattuaan todellisuuden.
– Meille oli luvattu tämän olevan paratiisi, mutta näin ei todellakaan ollut. Kaikki alkoivat itkeä: ”Viekää minut pois täältä. Viekää minut kotiin”.
Perheet kertovat kanteessa monien päätyneen vankileireille tai hiilikaivoksiin, osan kuolleen aliravitsemukseen ja tauteihin ja toisten jääneen henkiin myymällä Japanista mukanaan tuomansa omaisuuden.