[vc_row][vc_column][rev_slider alias=”jan-vapaavuori-helsinki-01″ mode=”header”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]– Koko lausuntokierros oli osin silmänlumetta, koska malli oli paalutettu niin monesta paikasta kiinni, ettei hallituksella ollut käytännössä edes vaihtoehtoja tai mahdollisuuksia muuttaa sitä”, sanoo Helsingin pormestari Jan Vapaavuori työhuoneessaan.
Ikkunasta näkyy Kauppatori, joka on tiistai-iltapäivän edetessä hiljalleen hämärtymässä.
Isojen kaupunkien sote-kritiikki on kohdistunut etenkin rahoitusmalliin, joka syö näiden elinvoimaa ja investointimahdollisuuksia, kun valtaosa kuntaverojen tuotoista siirtyy hyvinvointialueiden rahoittamiseen.
– Hallituksen tulokulmasta oli jo etukäteen tiedossa, ettei se voi olennaisesti tulla tässä vastaan ilman, että koko rakennelma sortuu.
Se, että malli oli varsin lukkoon lyöty, oli Vapaavuoren mukaan myös sote-asioihin perehtyneiden lausunnonantajien tiedossa.
Hallitus teki rahoitusmalliin jonkinasteisia viilauksia painottaen muun muassa väestönkasvua ja vieraskielisyyttä. Vaikka luvut esimerkiksi useimpien isojen kaupunkien osalta näyttävät nyt aavistuksen verran paremmilta, olennaisesti mikään ei muuttunut.
Helsingille muutokset ovat vähäisiä. Väestönkasvukriteeri on tuomassa kaupungille noin neljä euroa asukasta kohden lisää valtionosuuksia. Hyvinvointialue-Helsingin sote-rahoitus paranee viilausten jälkeen muutamia satoja tuhansia euroja.
Vapaavuori uskoi Juha Sipilän (kesk.) hallituskaudella, että sote-uudistus kaatuu eikä maakuntavaaleja järjestetä.
Hän osui tuolloin oikeaan, mutta entä nyt? Sanna Marinin (sd.) johtaman hallituksen sote-esitystä odotetaan eduskuntaan joulukuussa, minkä jälkeen edessä on valiokuntakäsittely.
Uskotko, että sote menee tällä kertaa läpi ja edessä ovat maakuntavaalit?
– Olen ikuinen optimisti ja uskon, että lopulta järki voittaa eikä tällaista pöhköä uudistusta toteuteta. Mutta eihän tässä hullussa maailmassa koskaan tiedä.
Vapaavuori muistuttaa, että kritiikkiä on kuultu hallituspuolueidenkin taholta.
– Siinä vaiheessa, kun tämä esitys lähti lausuntokierrokselle, myös hallituspuolueiden sisältä käytettiin muutamia hyvinkin kriittisiä puheenvuoroja liittyen tähän rahoitusjärjestelmään. Nyt kun se ei juurikaan muuttunut, testataan, mikä niiden puheiden paino oli.
Vapaavuori pitää myös valitettavana, että suurten kaupunkien sote-kritiikille ei ole haluttu antaa painoarvoa. Kritiikki maakuntavetoiselle sote-mallille on ollut johdonmukaista, vaikka sitä ovat esittäneet eri taustaiset kaupunkien johtajat ja vaikka hallituksen väri on välissä vaihtunut.
– Se täytyy sanoa, että Uudenmaan erillisratkaisu tekee nykyisen hallituksen ajamasta sote-uudistuksesta aavistuksen verran vähemmän huonon verrattuna Sipilän hallituksen sote-malliin, jossa tätä erillisratkaisua ei haluttu ottaa lainkaan huomioon. Tämä ei poista kuitenkaan sitä tosiasiaa, että uudistuksessa on tämän jälkeenkin merkittäviä valuvikoja ja ongelmia – myös Helsingin tulokulmasta.
[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row css=”.vc_custom_1604668678673{margin-top: 20px !important;}”][vc_column][rev_slider alias=”jan-vapaavuori-helsinki-02″][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Pääkaupungin asema uudistuksessa on kiintoisa, kun Uuttamaata ollaan jakamassa neljään hyvinvointialueeseen sekä Helsinkiin. Julkisuudessa on herättänyt ihmetystä, tuleeko Helsinkiin kaksi valtuustoa ja mitä käytännössä merkitsee rahoituksen siirtyminen kaupunki-Helsingiltä hyvinvointialue-Helsingille.
– Ajatuksena on se, että yksi valtuusto riittäisi ja se hoitaisi sekä niin sanotun hyvinvointialueen asiat että jäljelle jäävän kaupungin asiat. Nämä pitäisi kuitenkin eriyttää toisistaan, mikä tarkoittaa, että rakennetaan vähän kuin kaupunki kaupungin sisälle.
Niin Helsingin kuin muidenkin kuntien verotuloista on leikkaantumassa tämänhetkisten laskelmien mukaan 13,26 prosenttiyksikköä hyvinvointialueiden rahoittamiseksi.
– Rahoitushan ei siirry suoraan kaupungilta hyvinvointialueelle, vaan valtiolle, joka palauttaa tästä osan – mutta pienemmän – hyvinvointialueelle. Helsingissäkin yksi iso haaste tulee olemaan, että hyvinvointialue joutuu aloittamaan huomattavasti pienemmällä rahoituksella, mitä kaupungissa sote-palveluihin tällä hetkellä käytetään.
Tuoreimpien laskelmien mukaan Helsingin sote-menoihin olisi käytettävissä noin 52 miljoonaa euroa vähemmän verrattuna kaupungin nykyisiin sote-nettokustannuksiin.
Vaikka Helsingissä valtuusto käsittelee jatkossa hyvinvointialueen asioita, Vapaavuori uskoo tosiasiallisen päätösvallan siirtyvän sosiaali- ja terveysministeriöön, joka normiohjaa sitä sekä valtiovarainministeriöön, joka vastaa talousohjauksesta.
– Itsehallinto on tässä illuusio.
Helsingin pormestari uskoo, että sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamisessa oltaisiin jo pitkällä, jos työtä olisi tehty kuntapohjaista mallia vahvistamalla.
– Tähän mennessä olisi otettu paljon hyviä askeleita.
”Terveysulottuvuus oli pakko panna edelle”
Tulevaa sote-uudistusta vieläkin ajankohtaisempi huolenaihe on paraikaa Suomea yhä koetteleva koronakriisi.
Vapaavuoren mukaan ymmärrys kriisin kokonaisvaltaisesta luonteesta on kevääseen verrattuna kasvanut. Kyse on paitsi terveyskriisistä, myös talous- ja sosiaalisesta kriisistä ja kaikki nämä kietoutuvat toisiinsa.
– Otan yhden esimerkin. Helsingissä oli ennen koronakriisiä 30 000 työtöntä. Tällä hetkellä luku on käytännössä 50 000, kun meillä on 10 000 työtöntä enemmän sekä 10 000 kokopäiväisesti lomautettua. Tämän johdosta meillä on vähemmän verotuloja sekä noin 20 000 ihmistä tai perhettä lisää, joilla on taloushaasteita. Taloushaasteet voivat tuoda mukanaan uudenlaisia terveysongelmia. Irtisanomiset ja konkurssit aiheuttavat myös isoja sosiaalisia ongelmia.
Vapaavuoren mukaan kun keväällä näytti siltä, että sairaalat ja teho-osastot alkavat täyttyä, ”terveysulottuvuus oli pakko panna kaiken muun edelle”.
– Pidemmässä juoksussa meidän on löydettävä sellainen tasapainoinen ratkaisu, jossa toisaalta torjutaan epidemian leviämistä, mutta samalla kuitenkin yritetään pitää yhteiskuntaa niin avoinna kuin mahdollista, jotta vältämme taloudellisten ja sosiaalisten ongelmien kärjistymisen.
Pormestari pitää tauon ja jatkaa:
– Ja se on vaikeata, se on tosi vaikeata. Mutta se on käytännössä ainoa vaihtoehto, miten tässä voidaan toimia.
Oliko koulujen sulkeminen keväällä virhe?
– Totta kai jälkeenpäin voidaan aina viisastella, mutta siinä hetkessä – siinä tilanteessa – kun tauti oli vyörymässä päälle, en halua sanoa, että se olisi ollut virhe vaan oli ihan loogista tehdä näinkin.
– Toki keskustelu tästä jälkikäteen on osoittanut, että meillä on nyt varmasti ymmärretty, miten koulujen lyhytaikainenkin sulkeminen on ongelmallista ennen kaikkea syrjäytyneiden ja syrjäytymisvaarassa olevien lasten kannalta. Nythän on aika yksimielisesti katsottu, että koulujen sulkeminen on niitä viimeisimpiä asioita, mitä pitäisi tehdä.
[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row css=”.vc_custom_1604668687282{margin-top: 20px !important;}”][vc_column][rev_slider alias=”jan-vapaavuori-helsinki-03″][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Koronatoimiin liittyvä päätöksenteko on viime aikoina hämmentänyt. Julkisuuteen on välittynyt kuva hallituksen ja pormestarin välisistä erimielisyyksistä tai vähintäänkin päätöksenteon epäselvyyksistä, oli kyse sitten ravintoloiden aukiolojen rajoituksista tai koronaviruksen leviämisen kannalta potentiaalisista riskiurheilulajeista.
Mistä tässä on pohjimmiltaan kyse?
– Ensimmäinen haaste liittyy siihen, että hallituksella on taipumus hyvin vahvasti välittää sellaista viestiä, että päätökset tehtäisiin paikallisella ja alueellisella tasolla, mutta tosiasiassa hallitus tekee ne itse. Kun esimerkiksi määritellään, mikä on kiihtymisvaihe ja mikä on leviämisvaihe ja minkä tyyppisiä toimenpiteitä pitäisi näissä yhteyksissä tehdä, käytännössä hallitus tekee päätökset alue- ja paikallistasojen puolesta, joiden tehtäväksi jää käytännössä todeta tilanne ja panna päätökset toimeen.
Esimerkiksi hallituksen päättäessä syksyllä uusista ravintolarajoituksista Vapaavuori hämmästeli julkisuuteen, ettei asiasta käyty keskustelua Helsingin kanssa.
Pormestari toivoisi jatkossa hallitukselta nykyistä parempaa dialogia ja ennakoivaa keskustelua koronatoimista alueiden kanssa, joita päätökset koskettavat. Hänestä valtiovalta on toistaiseksi ollut ”haluton käymään mitään keskustelua edes isoimpien kaupunkien kanssa”.
– Syntyisi vähemmän hämminkiä ja kaikki ymmärtäisivät, mitä tässä ajetaan takaa. Hankalia rajanvetotapauksia voitaisiin ratkoa yhdessä. Nythän tässä on välillä käynyt niin, että asioita pallotellaan toisille eikä ole oikein selvää, kenen tehtävä on ikään kuin ottaa kantaa kaikkein hankalimpiin kysymyksiin, sanoo Vapaavuori.
Tällä hän viittaa taas hallituksen harrastuksia koskevaan periaatepäätökseen, jossa ei otettu kuitenkaan kantaa koronaviruksen kannalta mahdollisiin riskilajeihin ja jossa hallituksen voi tulkita taas väistellen vastuutaan.
Samaan hengenvetoon Vapaavuori haluaa korostaa, että katsottaessa koronakriisin isoa kuvaa – Suomi on pärjännyt hyvin.
– Varmasti kiitos kuuluu tästä osin hallitukselle, mutta osin myös kaupungeille ja kunnille sekä niissä asuville ihmisille. Viime kädessähän rajoitukset ja suositukset eivät estä virusta leviämästä, vaan se, miten ihmiset käyttäytyvät ja kuinka vastuullisesti he toimivat.
Kansanvaali veisi väärään suuntaan
Suomessa seuraavat vaalit ovat kuntavaalit, jotka järjestetään keväällä 2021. Helsingissä valitaan myös uusi pormestari, jonka on perinteisesti sovittu menevän suurimmalle puolueelle. Neljä vuotta sitten kokoomus oli Helsingissä suurin puolue ja Vapaavuoren henkilökohtainen äänimäärä lähes 30 000.
Helsingissä apulaispormestari Nasima Razmyar on jo ilmoittanut olevansa käytettävissä SDP:n pormestariehdokkaaksi. Vapaavuori ei ole toistaiseksi kertonut aikeistaan eikä myöskään siitä, milloin päätös kuntavaaleihin liittyen tulee tai mitkä asiat siihen vaikuttavat.
– Kyllä sitten kerron, kun päätän.
Vapaavuoren nimi on pyörinyt vahvana myös presidenttigallupeissa 2024 ja kaupungilla puhutaan ja arvuutellaan hänen mahdollista kiinnostustaan.
– En vastaa tähänkään mitään. Kaupungilla puhutaan joo kaikenlaista, Vapaavuori kuittaa kysymyksen.
Vapaavuori on kritisoinut vallitsevaa pormestarimallia ja epäili sen toimivuutta jo ennen valintaansa. Viimeksi hän pohti asiaa lokakuussa julkaisemassaan blogissa.
”Pormestarimallin suurin riski on, että kaupunkien ruoriin valitaan enemmän suosittuja poliitikkoja, vaikka sinne pitäisi valita enemmän kyvykkäitä operatiivisia johtajia”, Vapaavuori kirjoitti. Pormestari on kaupungin ylin operatiivinen johtaja, jonka työ on Vapaavuoren mielestä muuttuvassa toimintaympäristössä luonteeltaan ”ennemminkin nykyistä epäpoliittisempaa kuin poliittisempaa”.
Miten pormestarimallia sitten voisi kehittää? Aika ajoin Suomessakin on nostettu ilmaan kysymys pormestarin valitsemisesta suoralla kansanvaalilla, mikä monissa Euroopan maissa on käytäntö.
Vapaavuoren mielestä ajatus ei ole mahdoton, muttei myöskään ongelmaton.
Hän muistuttaa, että ylin päätöksentekovalta kunnallisessa edustuksellisessa demokratiassa on kaupunginvaltuustolla eikä pormestarilla.
– Isoin ongelma tässä olisi, että se sotisi suomalaisen edustuksellisen demokratian perusajatusta vastaan. Viime kädessä valtuuston voimasuhteet ratkaisevat eikä tiettyjen yksittäisten ihmisten suosio.
Vapaavuori kehottaa vertaamaan asiaa valtakunnanpolitiikkaan ja kysyy, olisiko meillä vastaavasti halukkuutta valita pääministeri suoralla kansanvaalilla.
– Siinä olisi ihan samantyyppisiä haasteita.
– Niin houkuttelevalta kuin tämä saattaa tuntua, en lähtisi tähän suuntaan. Pormestarimalli on jo sinänsä minusta henkilöittänyt, pinnallistanut ja viihteellistänyt poliittista järjestelmäämme vähän liikaa.
Verkkouutisten juttusarjassa ”Kohti kuntavaaleja” haastatellaan kuuden suurimpien kaupunkien johtajat Suomessa. Sarjassa on aiemmin haastateltu pormestari Lauri Lyly Tampereelta (3.10.2020), kaupunginjohtaja Minna Arve Turusta (9.10.2020) sekä kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä Espoosta (31.10.2020)
[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]
Joko luit sarjan muut jutut?
[verkkojulkaisut tag=”kohti-kuntavaaleja”]