Mauno Koivistolla oli merkittävä rooli suomalaisten betonilähiöiden rakentamisessa 1960-luvulla, Helsingin Sanomat kertoo.
Suomalaisten muuttoliike Ruotsiin oli kaikkein voimakkainta 1960-luvulla, jolloin Koivisto toimi valtiovarainministerinä ja pankinjohtajana. Muuttoliikettä yritettiin padota rakentamalla mahdollisimman nopeasti asuntoja kaupunkeihin maalta muuttaville.
Työpaikkojen vähentyessä maaseudulta muutti satoja tuhansia ihmisiä myös Ruotsiin. Väestökatoon reagoitiin perustamalla komitea miettimään, miten asuntotuotanto saataisiin riittämään, jotta maastamuutto saataisiin käännettyä massamuutoksi. Hanke ei ollut helppo, sillä varsinkin Maalaisliitto vastusti Helsinkiin suuntautuvaa kasvavaa muuttoliikettä ja maaseudun autioitumista.
Ensimmäinen varsinainen aluerakentamissopimus laadittiin Vantaan Simonmetsästä vuonna 1964. Tekijöinä olivat silloisen Helsingin maalaiskunnan johtaja Lauri Lairala, STS-Pankin pääjohtaja Mauno Koivisto ja Hakan toimitusjohtaja Antti Pelkola.
Koiviston kantavana ideana oli selvittää kunnalle rakentamisesta tulevat velvoitteet ja laskea kantokyky. Toisena ajatuksena hänellä oli, että asioissa edetään lainmukaisessa järjestyksessä.
1960- ja 1970-luvun vaihde oli Suomessa nopean rakentamisen aikaa ja betonilähiöitä nousi eri puolille Suomea. 1970-luvun alussa ainakin 43 kuntaa teki aluerakentamissopimuksia. Eniten niitä tehtiin pääkaupunkiseudulla sekä Turussa, Tampereella ja Lahdessa.