Entinen kansanedustaja Jutta Zilliacus (r.) sanoo, että hän on edelleen harmissaan presidentti Mauno Koiviston Baltian maita koskevista kommenteista.
– Se minua suututti, kun hän sanoi jotain sellaista, että tämä on vain tällaista näytelmää, ei mitään oikeata, Zilliacus sanoo Helsingin Sanomissa.
Zilliacus viittaa tammikuun 1991 tapahtumiin. Tuolloin Latviassa ja Liettuassa alkoivat väkivaltaisuudet, kun maat pyrkivät eroon hajoavasta Neuvostoliitosta. Vastaava kehitys oli menossa myös Virossa. Koivisto muistutti, että maat kuuluvat Neuvostoliittoon, ja hän puhui provokaatiosta.
– Mehän emme tietystikään puutu Neuvostoliiton sisäisiin asioihin. Suomi on tunnustanut de facto Baltian maiden liittämisen Neuvostoliittoon ja me pidämme tietysti kiinni kaikesta siitä, mitä kansainvälisesti on sovittu, Koivisto sanoi.
Zilliacus sanoo, että erimielisyydestä huolimatta he säilyivät ystävinä Koiviston kanssa.
– Me puhuimme tästä paljon Koiviston kanssa. Me olimme hyviä ystäviä, ja pysyttiin ystävinä hänen kuolemaansa asti. Mutta emme me tästä asiasta yhteisymmärrykseen päässeet.
Virossa Koiviston lausuntoja ei katsottu hyvällä.
– Koiviston nimeä ei tuolloin voinut mainita Virossa, muuten he saivat raivonpuuskia. Yritin selittää asiaa heille, mutta eivät he halunneet kuunnella. Kerroin Koivistolle reaktioista, että sinusta ei saa edes puhua siellä. Mutta hän oli pragmaattinen, Zilliacus sanoo.
Toisaalta hän myös ymmärtää Koivistoa ja tämän hankalaa asemaa, tukihan presidentti vaivihkaa Viroa vaikka antoikin julkisuuteen neuvostomyönteisiä lausuntoja.
– Hän oli ehkä poliittisesti oikeassa, kun hän ajatteli, että on tuettava Neuvostoliiton presidenttiä Mihail Gorbatšovia. Mutta olisi pitänyt suunsa kiinni, virolaisethan todella loukkaantuivat siitä.
Zilliacus, 96, on syntynyt Helsingissä, mutta hänen vanhempansa olivat virolaisia, jotka pakenivat Venäjän vallankumousta Suomeen. Perhe sai Suomen kansalaisuuden vuonna 1935.