Turvapaikanhakijoiden voimakkaasti kasvanut virta edellytti syksyllä 2015 nopeita toimia ja uusia vastaanottokeskuksia pystytettiin ripeällä aikataululla ja kilpailutuksetkin jäivät kiireessä hoitamatta. Tämä on johtanut Helsingin Sanomien mukaan myös hyvin vaihtelevaan laatuun niiden toiminnassa.
Henkilöstövuokrausyhtiö Baronan tytäryhtiö Luona päätti tarttua tilanteeseen. Emoyhtiöllä oli tarjolla työvoimaa ja toisella tytäryhtiöllä Forenomilla taas valmista majoituskapasiteettia. Kokemusta turvapaikanhakijoista tai sosiaali- ja terveyspalveluista ei kuitenkaan ollut.
Kuukaudessa Luona laittoi kuitenkin pystyyn kahdeksan vastaanottokeskusta ja palkkasi satoja työntekijöitä. Henkilökunnan epäpätevyys ja kokemattomuus osoittautui kuitenkin työntekijöiden itsensä mukaan suureksi ongelmaksi. Koulutusta, työkokemusta tai kielitaitoa ei välttämättä tarkistettu.
”Sinne marssi ketä vain, ihmisiä, joilla ei ollut mitään hoitoalan kokemusta. Sulle laitettiin huomioliivi päälle ja olit vartija”, yksi työntekijöistä kertoo.
Maahanmuuttajataustaisia työntekijöitä palkattiin paljon. Osa suosi samasta etnisestä taustasta tulevia, ja yksi somalitaustainen ohjaaja puhui loukkauksia arabiaksi, heitteli ihmisten tavaroita ja aiheutti tappeluita. Jotkut työntekijät ottivat myös asukkailta vastaan lahjuksia.
”Yksi ohjaaja sai suosikiltaan uuden älypuhelimen.”
Sosiaali- ja terveyspalveluiden osalta asiat eivät toimineet. Kouluttamattomat ohjaajat päättivät kuka lääkäriin pääsee, eikä palveluita ollut tarjolla ohjeistusten mukaisesti. Turvapaikanhakijoiden kerrotaan itkeneen epätoivoisena hoidon puutetta. Vaivoihin annettiin Buranaa ja lääkkeet käskettiin ostaa vastaanottorahalla. Yhdellä terveydenhoitajalla saattoi olla vastuullaan jopa 800 ihmistä.
Ihmisiä myös sullottiin samaan huoneeseen kymmeniä riippumatta heidän taustoistaan. Vähäiset vessat olivat tukossa ja paria sataa henkeä kohden saattoi olla yksi suihku.
Myöskään mielenterveyteen ei kiinnitetty oireiluista huolimatta huomiota. Sosiaalityöntekijöitä ei välillä palkattu, koska vastaanottokeskuksen johtajan mukaan he olisivat vain pariutuneet asiakkaiden kanssa. Sosiaalityöntekijöitä ja terveydenhoitajia alkoi näkyä keskuksessa päivittäin vasta tammikuussa ongelmien kärjistyttyä.
”Kerran yksi turvapaikanhakija makasi 12 tuntia omassa ulosteessaan ilman, että asialle tehtiin mitään. Kirjoitin asiasta raportin, mutta se poistettiin.”
Turvallisuudesta huolehtiminen osoittautui myös haasteelliseksi. Osa turvapaikanhakijoista käyttäytyi agressiivisesti ja työ oli kokemattomille hyvin kuormittavaa. Työntekijöiden mukaan tilannetta ei helpottanut, että vartijoiden joukossa oli avoimia rasisteja jotka päihtyivät vallasta. Osa vartijoista teki ratsioita huoneisiin ja ihmisiä siirreltiin mielivaltaisesti keskellä yötä.
”Jos yritti olla asiallinen, vartijat nauroivat, että mitä sä noita partalapsia hyysäät, ei niille tarvitse puhua”, yksi työntekijöistä kertoo.
Moni vartija tuntui hänen mukaansa nauttivan konfliktitilanteista omasta taustastaan riippumatta.
”Oli turhaa voimankäyttöä, ja raudoituksesta tuli tapa: mies lattialle, jalka niskan päälle ja käsiraudat kiinni.”
Maahanmuuttoviraston vastaanottoyksikön johtaja myöntää valvonnan puutteet.
”Ajateltiin, että hoidetaan majoitus ja perusasiat ensiksi, mutta ohjausmielessä meidän roolin olisi pitänyt olla isompi.”