Huippututkija: Suomen Nato-jäsenyys entistä todennäköisempi

Kremlin uhkailu voi François Heisbourgin mukaan pakottaa liittoutumattomuuden hylkäämiseen.
Francois Heisbourg Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutusarvion luovutustilaisuudessa Helsingissä 29. huhtikuuta 2016. LEHTIKUVA/HEIKKI SAUKKOMAA
Francois Heisbourg Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutusarvion luovutustilaisuudessa Helsingissä 29. huhtikuuta 2016. LEHTIKUVA/HEIKKI SAUKKOMAA

Venäjän esittämä varoitus Suomen ja Ruotsin mahdollisen Nato-jäsenyyshakemuksen vakavista seurauksista saattaa arvostetun ranskalaisen turvallisuuspolitiikan tutkijan, professori François Heisbourgin mukaan kääntyä tarkoitustaan vastaan.

– [Varoitus] voi osoittautua isoksi virhearvioksi, Kansainvälisen strategisen tutkimuksen instituutin (IISS) puheenjohtajana pitkään toiminut Heisbourg kirjoittaa Twitterissä.

Mainos - sisältö jatkuu alla

– Ennen tätä varoitusta vakavasti otettavaa näkymää Suomen ja Ruotsin liittymisestä Natoon ei ollut. Molempien linjana on vuosikymmenten ajan ollut olla liittymättä Naton jäseniksi, mutta säilyttää optio avoimena sekä varmistaa joukkojensa yhteensopivuus Naton standardeihin, hän toteaa.

Heisbourg muistetaan Suomessa erityisesti yhtenä Nato-jäsenyytemme vaikutuksia arvioineen arvovaltaisen asiantuntijaryhmän jäsenistä. Vuonna 2016 selvityksensä jättäneen työryhmän muut jäsenet olivat Ulkopoliittisen instituutin silloinen johtaja Teija Tiilikainen, suurlähettiläs René Nyberg ja ruotsalainen veteraanidiplomaatti Mats Bergquist.

Mainos - sisältö jatkuu alla

Twiittiketjussaan Heisbourg muistuttaa Ruotsin lisäksi jo 60 vuoden ajan vaalineen räätälöityä kahdenvälistä turvallisuussuhdetta Yhdysvaltojen kanssa. Tämä järjestely on hänen mukaansa vastannut molempien maiden etuja, mutta hyödyttänyt myös Venäjää sikäli, että siihen ei ole sisältynyt Nato-joukkojen pysyvää tai rotaatiopohjaista läsnäoloa Ruotsin maaperällä.

– Nyt Venäjän paine vaikeuttaa tämän ”ei liittyä eikä hylätä” -politiikan jatkamista. Natoon liittyminen on Venäjän vaatimuksen todennäköisempi seuraus tuloksena siitä, mitä saksalaisessa 1800-luvun diplomatiassa kutsuttiin Torschlusspanikiksi (suomeksi ”paniikki portin sulkeutumisesta”) – peloksi siitä, että tulee jätetyksi ulos kylmään.

Mainos