Valko-Venäjän johtaja Aljaksandr Lukašenka on vastannut eroaan ja uusia presidentinvaaleja vaativiin laajamittaisiin protesteihin muun muassa vakuuttamalla, että Venäjän asevoimat ovat tarpeen vaatiessa hänen takanaan.
Lukašenka on myös siirrättänyt omia eliittijoukkojaan maan itärajalta Puolan rajan tuntumaan väittäen, että opposition laajamittaiset mielenosoitukset Minskissä olisivat osa jonkinlaista Valko-Venäjään kohdistuvaa Naton hybridioperaatiota.
Jos Venäjä haluaisi käyttää sotilaallista voimaa Valko-Venäjän tilanteen ratkaisemiseksi, vuosittaisen Kavkaz-suurharjoituksen parhaillaan käynnissä olevat esiharjoitukset tarjoaisivat arvostetussa European Council on Foreign Relations -ajatushautomossa toimivan Gustav Gresselin mukaan otollisen savuverhon joukkojen siirroille.
– Valko-Venäjän asevoimien lojaliteetit ovat toistaiseksi epäselvä kysymys, ja Venäjä pystynee lukemaan läheisen CSTO-liittolaisensa kaikkea viestiliikennettä, sotilaallinen interventio on varmasti mahdollinen – mutta onko se todennäköinen, Gressel kysyy ECFR:n julkaisemassa artikkelissa.
– Vaikka Venäjän asevoimat ovatkin vahvemmat, Valko-Venäjän armeija on paljon paremmassa kuosissa kuin Ukrainan joukot vuonna 2014. Hyökkäyksellä olisi siis kova hinta, hän sanoo.
Venäjän sotaharjoituksia hän pitää ainakin toistaiseksi lähinnä voimannäyttönä ja pelotteluna. Kremlin viesti on suunnattu länteen, mutta samalla Valko-Venäjän opposition halutaan sisäistävän Venäjän geopoliittisen sietokyvyn rajat.
Itävaltalainen Gressel on sotatieteiden tohtori, joka ennen nykyistä tehtäväänsä työskennellyt pitkään maansa puolustusministeriössä ja asevoimissa.
Uutisoinnin muutos enteilisi voimatoimia
Venäjän sotilaallinen voimankäyttö Valko-Venäjää vastaan näyttävät tässä vaiheessa epätodennäköisiltä. Jos presidentti Vladimir Putin päättäisi sellaisiin ryhtyä, Kremlin olisi Gresselin mukaan muutettava narratiiviaan Valko-Venäjän viimeaikaisista tapahtumista.
– Välittömästi Valko-Venäjän vaalien jälkeen Venäjän valtiollinen media on käsitellyt kriittisesti Lukašenkaa, vaalien manipulointia ja [protestien] tukahduttamista. Myös Lukašenkan omat viestit ovat vähitellen saamassa tilaa Venäjän mediassa, mutta kokonaisvaikutelma on edelleen kaukana siitä massiivisesta ”Kiovan fasistien” ja ”juntan” vastaisesta propagandaponnistuksesta, jolla vuonna 2014 pohjustettiin sotilaallista hyökkäystä Ukrainaan, Gressel sanoo.
– Jos propagandakoneisto nytkähtäisi käyntiin, se olisi tietenkin signaali edessä siintävästä selkkauksesta, hän toteaa.
Presidentti Lukašenka ja hänen tukijansa ovatkin jo kiiruhtaneet leimaamaan hallituksen vastaisissa mielenosoituksissa liehuneet tuhannet valkopunaiset liput fasistisiksi symboleiksi.