– Vanhoillinen hyvinvointivaltio on tullut aatteellisen, poliittisen ja taloudellisen tiensä päähän, kirjailija, kulttuurihistorian ja sosiologian dosentti Jari Ehrnrooth toteaa.
Hän kirjoittaa Ylen Ikkuna-kolumnissaan, että tulevalla vaalikaudella alkaa suomalaisen yhteiskuntapoilitiikan korjaus, jollaista ei ole ennen nähty.
– Erilaisten sosiaalitukien ja palvelujen varassa elävien suomalaisten on syytä tiedostaa, että pian kaikki menee uusiksi, Erhnrooth sanoo.
Hän arvioi, että hyvinvointimalli muuttuu ”hyvintoimintamalliksi”. Siinä vastuu vapaan yksilön itsenäisestä hyvästä elämästä palautetaan valtiolta ”sinne minne se kuuluukin” eli yksilölle itselleen. 2020-luvun sosiaalipolitiikka merkitsee Ehrnroothin mukaan valtavaa asennemuutosta.
– Tukiriippuvuus tekee ihmisistä epävapaita valtion alamaisia ja sehän on perustuslakimme edistyshengen vastaista. Vapaista yksilöistä muodostuva liberaali kansakunta voi edistyä vain parantamalla jokaisen yksilön itsenäistä toimeentuloa, työn tuottavuutta ja kykyä antaa arvoa luova työpanoksensa koko kulttuurin kehitykseen, Jari Ehrnrooth kirjoittaa.
– Toisin sanoen, vapaamatkustuksen helpot ajat ovat pian muisto vain, hän jatkaa.
Sosialismi vetäytyy menneisyyteen
Jari Ehrnrooth jakaa tulevan muutoksen neljään osaan. Ensin romahtaa lopullisesti marxilaisen kollektivismin ja tulontasauksen aatteellinen perusta. Sitten hajoaa konsensuspolitiikka, koska julkistalouden välttämättömät uudistukset pakottavat siihen. Kolmanneksi yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden kehittäminen alkaa yhä enemmän kohdistua toisten kustannuksella elämisen poistamiseen. Viimeiseksi tullaan yleisesti ymmärtämään, että terveys ja hyvinvointi eivät ole arvokkaan elämän tarkoitus vaan edellytys.
Jari Ehrnrooth tyrmää sosialismin järjettömänä.
– Hölmöläisten puuhalta vaikuttanut nurinkurinen proletaarinen yhteiskuntajärjestys ei missään johtanut ihanteelliseen kommunismiin, jossa jokaisen yksilön vapaus on jokaisen yksilön vapauden ehto, kuten aatteen parrakkaat profeetat kauniisti muotoilivat.
Sosialismin varjo tulee Ehrnroothin mukaan vetäytymään menneisyyteen ja yhteiskunnallista palvelujärjestelmää tullaan kehittämään klassisen liberalismin ja yleisen velvollisuusetiikan pohjalta.
Jari Ehrnrooth näkee entistä selkeämmän budjettikurin politiikkaa tulevaisuudessa koossapitävänä ja vakauttavana tekijänä. Hän muistuttaa hyvinvointipalvelujen kustannusten aiheuttaneen jo kaksi kertaa valtaisan rahoituskriisin talouden normaalivaihteluun kuuluvien lamakausien aikana.
– 2020-luvun sosiaalipolitiikassa päätöksentekoa ja vaalilupauksia järkevöittävät budjettirajoittimet, jotka ennaltaehkäisevät kriisit ja paniikinomaiset leikkaukset.
Suuri epäoikeudenmukaisuus
Työllisyysastetta on Jari Ehrnroothin mukaan saatava ylemmäs ja itsenäisesti toimeentulevien osuutta vahvistettava. Niille edes osittain työkykyisille, joiden työn tuottavuus ei riitä työllistymiseen vapailla markkinoilla, tulisi hänen mukaansa luoda työtä takuutyömarkkinoiden ja kolmannen sektorin avulla.
Ehrnrooth nostaa myös esiin terveyspalvelujen ”suuren epäoikeudenmukaisuuden”.
– Terveyspolitiikassa jokaisen on otettava vastuu omista elintavoistaan ja niiden seurauksista. Sairausvakuutuksen on rajoitettava tuottamuksellisten vahinkojen korvaamista selkeiden yksilöllisten terveydenhoitosopimusten avulla.
– Jokainen alkoholin suurkuluttuja, tupakoitsija, ylipainoinen, liikuntaansa laiminlyövä huonoa elämää elävä henkilö tietää, että elintavoillaan hän sairastuttaa itseään ja siten ottaa ylimääräistä niiltä jotka elävät vastuullista hyvää elämää.
Koulutuksessakin olisi otettava vastuuta itsestä. Jari Ehrnroothin mukaan ihmisten pitäisi kouluttautua niin, että he työllistyvät. Hänen mukaansa on yhä ihmisiä, jotka maksuttomassa koulutusjärjestelmässä hankkivat itselleen tutkinnon ja alkavat sitten syyttää järjestelmää, jos eivät saa koulutusta vastaavaa työpaikkaa.
– Tällainen vastuunpakoilu on kauhistuttava esimerkki siitä mihin vanhoillinen hyvinvointiajattelu on johtanut. Aikuiset ihmiset käyttäytyvät kuin lapset joita kaikkivoiva äitivaltio hoitaa kohdusta hautaan, Ehrnrooth toteaa.
– Vapauden ja valistuksen valtakunnassa vastuu hyvästä, terveestä, kunnollisesta ja tuottavasta elämästä kuuluu yksilöille – siis aivan jokaiselle meistä. Koska me itsenäiset ja vapaat ihmiset kuitenkin olemme riippuvaisia toisistamme, on reilua, että kaikki ponnistelevat ja tekevät parhaansa. Tämän ja vain tämän yleisen vastuuperiaatteen vallitessa rakentuu oikeudenmukainen yhteiskunta.