Jyväskylän yliopiston biokemian emeritusprofessori Matti Vuennon teos Bakteerien planeetta ilmestyi kovakantisena vuonna 2019 ja tänä vuonna ilmestyneeseen pehmeäkantiseen versioon on tehty joitakin pieniä muutoksia. Lukijan onneksi teos on kirjoitettu yleistajuiseksi, vierasperäisiä termejä ja tutkijoiden slangia on yritetty mahdollisuuksien mukaan välttää.
Vaikka yksittäisen bakteerin massa on pieni, noin yksi pikogramma eli gramman tuhannesmiljardisosa, yhteensä näiden eliöiden massa on paljon suurempi kuin kaikkien eläinten yhteensä.
Vuento arvioi ihmiselimistössä bakteereita on olevan yhtä paljon kuin ihmisen omia solujakin eli noin 30[nbsp]000 miljardia. Tämä määrä vastaisi aikuisella ihmisellä noin 200 grammaa bakteerimassaa.
Helposti kuvitellaan, että bakteerit ovat äärimmäisen yksinkertaisia eliöitä. Todellisuudessa näillä mikrobeilla on hämmästyttäviä kykyjä ja ominaisuuksia, jotka saavat niiden maailman muistuttamaan monessa suhteessa omaamme. Vuennon mukaan ne reagoivat ympäristöstä tuleviin signaaleihin ja jopa kommunikoivat keskenään.
Hyvät ja pahat
Ihmisen näkökulmasta on helppo puhua hyvistä ja pahoista bakteereista. Pahoja riittää, kuten jäykkäkouristusta aiheuttava Clostridium tetani. Ne piilevät maassa ja mullassa ja saattavat joutua puhdistamatta jääneeseen haavaan. Seurauksena on vakava myrkytystila nimeltä jäykkäkouristus eli tetanus.
Bakteeritaudeista ehkä pahamaineisin on Yersinia pestis -bakteerin aiheuttama rutto, joka on piinannut ihmiskuntaa vuosituhansien ajan ja jota yhä esiintyy eri puolilla maailmaa. Bakteerin tuhovoimasta kertoo, että vuonna 1300 Euroopassa asui noin 78 miljoonaa ihmistä. Vuosina 1346– 1352 riehunut mustaksi surmaksi nimetty paiserutto tappoi heistä eri lähteiden mukaan 25–47 miljoonaa, siis pahimmillaan yli puolet.
Mykobakteerien aiheuttama tuberkuloosi on ollut ihmiskunnan vitsauksena Afrikan alkukodista lähtien ja kulkeutunut muuttajien mukana eri puolille maailmaa. Tuberkuloosi äityi epidemiaksi Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa 1700- ja 1800-luvuilla, ja on sanottu, että se tappoi enemmän ihmisiä kuin mikään muu tauti.
Tuberkuloosin taipumus piiloutua elimistöön pitkäksi aikaa, jopa vuosikymmeniksi, on pidetty osana bakteerin selviytymisstrategiaa.
Toinen Mycobacterium-suvun aiheuttama pahamaineinen tauti on lepra eli spitaali. Se tuhoaa niin sanottuja periferaalisia hermoja eli aivojen ja selkärangan ulkopuolisia ääreishermoja aiheuttaen tulehduksia nenässä, kurkussa ja silmissä.
Hyviä bakteereja on iholla ja limakalvoilla, jossa ne torjuvat haitallisia bakteereita ja suolistossa ne osallistuvat ruoansulatukseen ja valmistavat hyödyllisiä yhdisteitä. Bakteerit auttavat immuunijärjestelmää kehittymään ja lisäävä vastustuskykyä taudeille.
Vuento toteaa, että hyvät bakteerit ansaitsisivat nykyistä enemmän arvostusta. Antibioottikuurit tappavat niin pahoja kuin hyviäkin bakteereita, joten turhia kuureja kannattaisi välttää.
Hyödylliset bakteerit ovat käytössä monissa bioteknisissä prosesseissa. Jugurtin ja viilin valmistus ei onnistuisi ilman maitohappobakteereita, joita on myös valmiissa tuotteessa sen syöjän terveyttä edistämässä. Bakteereita tarvitaan myös juuston kypsyttämisessä ja salamimakkaran valmistuksessa. Bakteereja on valjastettu tuottamaan antibiootteja ja valmistamaan käymisreaktioiden kautta monenlaisia hyödyllisiä aineita, kuten etikkaa.
Bakteerit sodankäynnissä
Kaivojen myrkyttäminen oli antiikin ajoista lähtien tunnettu sodankäynnin keino. Yleensä siihen käytettiin kasvikunnasta saatuja myrkkyjä, mutta joskus kaivot myrkytettiin heittämällä niihin ihmisten ruumiita tai eläinten raatoja.
Mikrobiologian synty 1800-luvun lopulla muutti biologisen sodankäynnin luonteen. Nyt voitiin eristää taudinaiheuttajia, kasvattaa niitä ja kehittää tapoja niiden levittämiseksi. Silti vielä ensimmäisessä maailmansodassa biologisilla aseilla oli vain vähäinen merkitys, ne jäivät kaasusodankäynnin varjoon.
Lisäksi Geneven asevalvontakonferenssissa vuonna 1925 kirjattiin kemiallisen sodankäynnin kielto. Sen sijaan niiden kehittämistä ja varastointia ei kielletty ennen vuotta 1972, jolloin solmittiin biologisten aseiden kieltosopimus.
Japani perusti biologisten aseiden tutkimuslaitoksen vuonna 1932. Tutkijat kokeilivat muun muassa mikrobien vaikutusta eläimiin sekä vuosina 1937-1945 käydyn Kiinan–Japanin sodan aikana sotavankeihin. Tutkimuksia tehtiin esimerkiksi kolera-, rutto-, pernarutto- ja botuliinibakteereilla. Kokeissa kuoli noin 10[nbsp]000 ihmistä.
Japanilaiset myös ruiskuttivat pernaruttobakteerin itiöitä viiden kiinalaisen kaupungin ylle. Samoin ruttobakteereilla saastutettuja kirppuja levitettiin taivaalta. Näiden operaatioiden uhrien määrää ei tiedetä, mutta niiden aiheuttamat epidemiat jatkuivat vielä vuosia toisen maailmansodan päätyttyä.
Japanilaistutkijat eivät koskaan joutuneet vastaamaan tekemistään rikoksista, sillä Yhdysvallat takasi heille koskemattomuuden bioasetietoja vastaan.
Matti Vuento: Bakteerien planeetta. 398 sivua. Gaudeamus Oy.
JARKKO KEMPPI