Sähköistyminen on keskeinen osa vähähiilistä energiamurrosta, ja sen vaikutukset sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen tulee tunnistaa ja arvioida energian tuotantoa sekä kulutusta koskevassa päätöksenteossa, Ilmastopaneelin painottaa tänään maanantaina julkaisemassaan raportissa.
Energiajärjestelmien sähköistäminen voi merkittävästi vähentää hiilidioksidipäästöjä ja auttaa ilmastotavoitteiden saavuttamisessa. Sähköistyvä yhteiskunta vaikuttaa kansalaisiin eriarvoisesti esimerkiksi tulotasosta, osaamisesta ja asumismuodosta riippuen.
– Mitä varhaisemmassa vaiheessa energiamurrokseen liittyvät oikeudenmukaisuusnäkökulmat osataan päätöksenteossa tunnistaa ja huomioida, sitä paremmin epätasa-arvoisuutta aiheuttavia vaikutuksia voidaan ennaltaehkäistä Suomen ilmastopaneelin jäsen, tutkimusprofessori Paula Kivimaa sanoo tiedotteessa.
Sähköistymiskehitykseen pohjaava vähähiilinen energiamurros tarjoaa myös uusia mahdollisuuksia korjata nykyiseen, fossiilisten polttoaineiden käyttöön nojaavaan energiajärjestelmään liittyviä epäoikeudenmukaisuuksia.
Lisää julkista energianeuvontaa
Kuluttajien ja kotitalouksien mahdollisuudet ottaa uusia energia- ja älyteknologioita käyttöön vaihtelevat esimerkiksi koulutustason ja varallisuuden mukaan. Etenkin vähävaraiset ja haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät pitäisi Ilmastopaneelin mukaan huomioida paremmin ja julkista, matalan kynnyksen energianeuvontaa lisätä.
Fossiilisia polttoaineita korvaavan teknologian hinta sekä lämmityksen ja sähkön tuotantoon liittyen myös asumismuoto ovat keskeisiä tekijöitä, jotka vaikuttavat sähköistymisen oikeudenmukaisuuteen.
Pääsääntöisesti uusien teknologioiden hinta laskee niiden yleistyessä. Jos halutaan kannustaa niiden käyttöönottoon jo varhaisessa vaiheessa, tarvitaan Ilmastopaneelin mukaan tukimekanismeja, kuten uuden teknologian hankintatukia.
Kriittisten mineraalien tarve kasvaa
Raportissa on tunnistettu kuusi keskeistä teemaa, joiden kautta sähköistymisen oikeudenmukaisuusvaikutukset näkyvät: 1) kriittisten mineraalien ja metallien tuotanto ja käyttö, 2) energia- ja älyteknologiat sekä digitalisaatio, 3) sähkön saatavuus, hinta ja energiaköyhyys, 4) energian omistus, 5) fossiilisista polttoaineista luopuminen sekä 6) osallistuminen energiapoliittiseen päätöksentekoon.
Raportin mukaan kriittisten mineraalien ja metallien käytön kansainväliset ja paikalliset vaikutukset, tuotannon eettisyys sekä huoltovarmuus tulisi huomioida nykyistä paremmin. Kriittiset mineraalit, kuten koboltti, litium ja harvinaiset maametallit, ovat maantieteellisesti epätasaisesti jakautuneita materiaaleja, joilla on suuri taloudellinen merkitys ja joiden tuotantoketjuihin liittyy merkittäviä riskejä.
Kriittisten materiaalien tarve kasvaa sähköön pohjautuvissa energiantuotantotavoissa. Niitä käytetään esimerkiksi akkuihin sekä uusiutuvan energian kuten tuulivoiman ja aurinkosähkön tuotantoon.
Lisäksi kriittisiä materiaaleja käytetään yhä enemmän myös muilla aloilla ja lähes kaikissa digitaalisuuteen nojaavissa laitteissa, joten niiden oikeudenmukaisuusvaikutukset eivät kohdistu vain energiasektorille. Tuotannon haitat on usein ulkoistettu Suomen ja Euroopan ulkopuolelle.
– Kriittisten materiaalien kierrätys ja vaihtoehtoisten materiaalien kehittäminen vähentävät kysyntää sellaiselle kaivostoiminnalle, jolla on kielteisiä ihmisoikeus- ja ympäristövaikutuksia. Tuotantoketjujen haasteisiin pitää vaikuttaa sekä kansainvälisellä että kansallisella sääntelyllä, Kivimaa näkee.
Suomen potentiaalisista kaivannaisvarannoista suuri osa on Lapissa, joten kaivostoiminnan vaikutukset saamelaisiin ja paikallisyhteistöihin on huomioitava.