Ukrainan joukot ovat vallanneet kesäkuun alussa alkaneen vastahyökkäyksensä aikana useita kyliä, mutta eivät ole vielä saaneet aikaan ratkaisevaa läpimurtoa itäisellä ja eteläisellä rintamalohkolla.
Ukrainalaisten eteneminen on ollut nopeinta idässä sijaitsevan Bahmutin kaupungin ympäristössä. Venäjä valtasi kaupungin toukokuussa. Hyökkääjä ei kuitenkaan ehtinyt miinoittaa aluetta kattavasti.
Nyt Ukrainan joukot etenevät ja työntävät venäläisiä taaksepäin Bahmutin pohjois- ja eteläpuolella. Venäläisten taisteluhelikoptereiden ohjustuli on kuitenkin hidastanut etenemistä. Helikopterit pysyttelevät olalta laukaistavien ilmatorjuntaohjusten ulottumattomissa ja laukaisevat laserohjattuja ohjuksia ukrainalaisiin kohteisiin.
– Länsimaat mokasivat, kun he antoivat panssarivaunuja ja panssaroituja miehistönkuljetusajoneuvoja, mutta eivät toimittaneet tarpeeksi kalustoa – kuten hävittäjiä tai ilmatorjuntajärjestelmiä – niiden suojaamiseksi, sanoo Bahmutin lähellä taisteleva Wall Street Journalin haastattelema komentaja Juri Ulshyn.
– Se on sama kuin antaisi pyörän ilman polkimia. Kiitos paljon pyörästä, mutta…
Ulshynin yksikkö koostuu 40 vapaaehtoisesta. Yksikkö on sijoitettu noin viiden kilometrin päähän Bahmutin sivustalle. Yksiköllä on aseinaan muun muassa konekivääreitä ja olalta laukaistavia Stinger-ilmatorjuntaohjuksia. He tarkkailevat koko ajan ilmatilaa etsien venäläisiä hävittäjiä, helikoptereita ja lennokkeja.
Varsinkin venäläisten miehittämättömät Orlan-lennokit ovat suuri uhka, koska ne etsivät kohteita ja ohjaavat tykistötulta.
Jos lennokit laskeutuvat pilvisinä päivinä riittävän alas, ukrainalaiset yrittävät pudottaa niitä konekivääritulella. Kun taivas on kirkas, lennokit voivat leijua huoletta heidän yläpuolellaan konekiväärien kantaman ulkopuolella, koska Ulshynin yksikkö säästää arvokkaita Stinger-ohjuksia vaarallisempaa kohdetta, kuten helikopteria tai lentokonetta, varten.
– Taivas on kaikkialla ongelmamme. Kun vihollinen näkee koko taistelukentän, mitä me voimme tehdä? Tarvitsemme niin paljon kaikkia mahdollisia välineitä. Kun vihollinen ei näe taistelukenttää, hän on pimeässä, eikä silloin tarvita niin paljon (kalustoa).
”Tiedustelemme ja tutkimme”
Venäjän joukot ovat kaivaneet varsinkin eteläisen rintamalinjan eri kohtiin useita peräkkäisiä puolustuslinjoja, jotka koostuvat juoksuhaudoista, panssariesteistä ja -haudoista, miinakentistä ja muista suoja-asemista.
Venäläisten miinakentät ja taisteluhelikoptereiden ohjustuli ovat hidastaneet ukrainalaisten vastahyökkäystä eteläisellä rintamalohkolla. Tämän takia länsimaiden toimittamaa panssarikalustoa ei ole voitu käyttää halutulla tavalla.
Tiedustelukomppaniaa komentava kapteeni Anatoli Khartshenko kertoo, että hänen yksikkönsä etenee nyt jalan yrittäen vallata yhden pellon kerrallaan saadakseen miehitetyt alueet takaisin.
– Meillä ei ole mitään menetettävää. Voitto ei ole pelkästään tärkeää, se on ainoa vaihtoehto, muuten me kaikki kuolemme, hän sanoo.
Kiovan poliittisen ja sotilaallisen johdon mukaan länsimaisten aseiden hitaiden ja puutteellisten toimitusten vuoksi Ukrainalla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin hyökätä venäläisten linjoja vastaan ilman riittävää ilmapuolustusta, jolloin joukot ja ajoneuvot ovat haavoittuvia.
Ukrainalaiset haluavat varjella länsimaista panssarikalustoaan, joten he etenevät hitaasti ja varovaisesti. Keskeisenä tavoitteena on edetä Asovanmerelle, eristää Krimin niemimaa ja ajaa venäläisjoukot pois Hersonin alueen eteläosista.
Suurin osa länsimaiden kouluttamista ja varustamista ukrainalaisista prikaateista on edelleen reservissä odottamassa tositoimia.
– Tiedustelemme sormillamme ja tutkimme, mihin suuntaamme nyrkkimme, Khartshenko sanoo.