Iranin vallankumouskaartin al-Quds-joukkojen komentajan Qassim Suleimanin perjantaina Bagdadin lentokentällä surmannut USA:n lennokki-isku on Tarton yliopiston kansainvälisen oikeuden professorin Lauri Mälksoon mukaan ennakkotapaus, jolla voi olla arvaamattomia heijastusvaikutuksia.
– Se herättää ilman muuta kysymyksiä kansainvälisen oikeuden näkökulmasta ja on mahdollisimman problemaattinen asia. Kysehän on sellaisesta, mistä käytetään englanninkielistä käsitettä ”targeted killing” [suom. kohdistettu tappaminen], jonka USA siis toteutti Irakin maaperällä korkea-arvoista Iranin valtion edustajaa vastaan, professori Mälksoo sanoo Viron yleisradioyhtiö ERR:n haastattelussa.
Normit YK:n peruskirjasta
YK:n peruskirja kieltää Mälksoon mukaan aseellisen voimankäytön toista valtiota vastaan kahta poikkeusta lukuun ottamatta. Aseellista voimaa saa peruskirjan mukaan käyttää vain, jos sillä on YK:n turvallisuusneuvoston valtuutus tai jos tilanteeseen voidaan soveltaa valtion oikeutta aseelliseen itsepuolustukseen.
Bagdadin iskua Yhdysvaltain johto on perustellut juuri kansallisella itsepuolustuksella selittäen, että Suleimanin muodostama uhka USA:n kansalaisia kohtaan on ollut välitön.
Mälksoon mukaan ennakkotapauksia vastaavista iskuista, jotka olisivat kohdistuneet nimenomaan korkeassa virka-asemassa olevaan toisen valtion edustajaan, ei juuri ole.
– Esimerkiksi 30 vuotta sitten tällainen lennokki-isku ei tiettävästi olisi ollut mahdollinen, mutta nyt on, Mälksoo huomauttaa.
Edessä voi hänen mukaansa nyt olla vaikea keskustelu kansainvälisen oikeuden tulkinnoista. Pahimmassa tapauksessa isku luo pohjaa uusille standardeille, jotka merkitsevät osittaista paluuta viidakon lakeihin.
– Jos tällaiset hyökkäykset ovat mahdollisia, ne ovat mahdollisia myös muualla ja muidenkin valtioiden toimesta – ehkä myös Yhdysvaltoja ja muita länsimaita vastaan, Mälksoo toteaa.
Oman lisävivahteensa oikeudelliseen pohdintaan tuo hänen mukaansa se, että USA toteutti iranilaiskenraalin surmanneen iskunsa kolmannen valtion eli Irakin alueella tiettävästi ilman Irakin johdon suostumusta.
Ajatukselle, että presidentti Vladimir Putin olisi voinut perustella Venäjän vuonna 2014 toteuttamaa Krimin valtausta kansainvälisen oikeuden mukaisena itsepuolustuksena, Mälksoo antaa täystyrmäyksen. Maa voi hänen mukaansa vedota itsepuolustukseen vain jouduttuaan ensin itse hyökkäyksen kohteeksi, eikä sellaista Krimin tapauksessa yksinkertaisesti ollut.
– Putin sanoi, että ilman Venäjän sekaantumista [Krimin] venäjänkieliset asukkaat olisivat voineet olla tulevaisuudessa vaarassa, mutta se on täysin eri asia, Mälksoo painottaa.