EU-komissio ehdottaa EU:n yhteistä turvapaikanhakijoiden palautusjärjestelmää. Komission tiistaina hyväksymä ehdotus on asetus eli lainsäädäntöä sovellettaisiin sellaisenaan EU:n jäsenvaltioissa.
– Tällä hetkellä vain 20 prosenttia kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneista pystytään palauttamaan. Se on erittäin alhainen lukema ja heikentää meidän koko turvapaikkajärjestelmän toimivuutta, komission varapuheenjohtaja Henna Virkkunen (kok.) sanoo Ilta-Sanomien haastattelussa.
Virkkusen alaisuudessa valmistellussa asetuksessa ehdotetaan jäsenmaille yhteisiä menettelyitä, miten toimitaan, kun henkilö saa kielteisen turvapaikkapäätöksen.
Komissio esittää eurooppalaista palautuspäätöstä, joka on oikeudellisesti sitova kaikissa EU-maissa.
– Nythän on niin, että jos yhdessä jäsenmaassa on saanut kielteisen päätöksen, niin on saattanut paeta toiseen jäsenmaahan. Siellä päätös ei ole oikeudellisesti sitova, vaan tämän jäsenmaan on pitänyt tehdä oma prosessinsa. Muutos on se, että kun kielteinen päätös tulee, siitä tulee sitova ja pätevä kaikissa EU-maissa, Virkkunen taustoittaa.
Ensisijaisena vaihtoehtona on jatkossakin vapaaehtoinen paluu kotimaahan, kun turvapaikanhakija saa kielteisen turvapaikkapäätöksen.
– Jos vapaaehtoinen palautus ei onnistu, niin kyseeseen tulee pakkopalautus, eli sitten on lähdettävä joka tapauksessa tiettyyn päivään mennessä.
Jos kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneen palautus kotimaahan ei onnistu, komissio ehdottaa, että jäsenmaat voivat tehdä sopimuksia kolmansien maiden kanssa palautuskeskuksista. Silloin henkilö voitaisiin siirtää johonkin muuhun maahan kuin omaan lähtömaahansa.
Ehdotuksessa ei ole tarkemmin kuvattu, minkälainen palautuskeskus olisi, mutta maan on noudatettava kansainvälisiä ihmisoikeusnormeja.
Ehdotuksessa on erityiset säännökset myös vaarallisiksi todettujen, kuten vakaviin rikoksiin syyllistyneiden, turvapaikanhakijoiden osalta.
– Heidät palautetaan lähtökohtaisesti pakkopalautuksena lähtömaahansa. Heille esitetään myös maahantulokieltoja, Virkkunen sanoo.
Komission esitys menee seuraavaksi EU-parlamentin ja jäsenmaiden käsiteltäväksi. Komission tavoitteena on, että lainsäädäntö tulisi voimaan vuoden 2026 aikana.