27-vuotias ”Mikko” kertoo Ilta-Sanomille valinneensa ”työttömän polun” yhdessä vaimonsa kanssa. Hän luonnehtii itseään syrjäytyneeksi nuoreksi.
Peruskoulusta päästyään ruoanlaitosta innostunut Mikko kokeili ravintola-alaa. Muutama työharjoittelukin tuli tehtyä.
– Sitten totesin, että ei helvetti, työ vie kaiken kivan ruoanlaitosta, hän sanoi.
Lukiokaan ei maistunut: siellä Mikko viihtyi vain parin jakson ajan, vaikka omien sanojensa mukaan sai kaikesta huippuarvosanoja.
– En nähnyt siinä mitään pointtia. Mitä varten ja ketä varten, hän kertoi.
Mikko sanoo olevansa akateemisen perheen poika. Äiti, isä ja sisarukset ovat kaikki korkeakoulutettuja.
Mikko aloitti 14–15-vuotiaana amfetamiinin suonensisäisen käytön, mutta nykyisin hän on ”vain alkoholisoitunut”.
Työntekoon ei ole löytynyt kiinnostusta, vaikka kykyä ehkä olisi.
Kelan toimeentulotuesta jää Mikolle kuukaudessa käteen noin 480 euroa. Sen hän käyttää suurimmaksi osaksi alkoholiin ja tupakkaan.
Lisätuloja hän ja vaimo saavat vuokraamalla vaimon asuntoa pimeästi kavereille ja tuttaville. Vaimo asuu Mikon kanssa saman katon alla, mutta on kirjoilla muualla, koska näin he saavat enemmän rahaa.
Päihteiden ja ruoanlaiton lisäksi Mikon sydäntä lähellä ovat keilaaminen ja kirjallisuus.
– Ne kaksi eivät mitenkään sulje ryyppäämistä mitenkään pois, hän totesi.