[vc_row][vc_column][rev_slider alias=”kuntavero” mode=”header”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Kaksi kolmasosaa Suomen kunnista on asettanut kunnallisveroprosenttinsa niin korkeaksi, että ne ylittävät kriisikunnan raja-arvon. Kyseinen raja on 21,5 prosenttia. Tämä ei vielä tarkoita, että näitä 196:ta kuntaa pidettäisiin kriisikuntina, muuta ne kuuluvat silti ryhmään, joka vaatii erityistä tarkkailua.
Kuntaliiton mukaan 53 kuntaa on nostanut kuntaveroprosenttiaan tänä vuonna ja seitsemän laskenut. Korotukset koskevat 1,1:ä miljoonaa kansalaista ja kevennykset 78 000:aa.
Keskimääräinen kuntien tulovero on kohonnut 19,97 prosenttiin. Vielä 30 vuotta sitten keskimääräinen vero oli 16,47 prosenttia.
Kuinka kauan korotuksia voidaan jatkaa, Veronmaksajien keskusliiton toimitusjohtaja Teemu Lehtinen?
– Kyllä kipuraja varmaan jossain ennen sataa prosenttia tulee vastaan. Matkallakin se käy asteittain hankalammaksi koko ajan, hän naurahtaa.
Pääsääntöisesti kunnallisvero kiristyy, mutta ei koskaan kevene, Lehtinen sanoo. Tosin joitain poikkeuksiakin löytyy. Esimerkiksi Sotkamo pudotti kuntaveroa peräti puolitoista prosenttiyksikköä viime vuodesta (nyt 19,75). Syynä oli se, että Sotkamo haluaa houkutella nuoria kansalaisia veronmaksajikseen.
Päinvastainen esimerkki löytyy vaikkapa Mikkelistä, joka korotti veroaan 1,5 prosenttiyksikköä (nyt 22). Syynä on muun muassa sote-menojen kasvu.
Lehtinen vertaa toisiinsa keskituloista sotkamolaista ja mikkeliläistä asukasta. Veromuutokset vaikuttavat molempiin noin 500 euroa vuodessa. Sotkamossa jää enemmän rahaa käteen, Mikkelissä vähemmän.
– Näistä tulee yhteensä tonnin ero yhden vuoden aikana, kun toisella verotus kiristyy ja toisella kevenee. Toisen lompakosta otetaan ostovoimaa, toiselle annetaan lisää.
Hajonta kuntien välillä on vuosien mittaan kasvanut. Vuonna 1990 matalimman ja korkeimman verottajakunnan välinen ero oli 5,5 prosenttiyksikköä. Nyt haarukka on venähtänyt 6,5 prosenttiyksikköön; Halsualla vero on 23,5 prosenttia ja Kauniaisissa 17.
Valtion vero on progressiivinen eli veroprosentti kasvaa tulojen kasvaessa. Kuntaveroa taas pidetään tasaverona, jossa veroprosentti pysyy samana, vaikka tulot muuttuisivatkin. Totuus on toisenlainen.
– Kuntaverossa on merkittävää progressiota, Lehtinen sanoo.
Tämä johtuu kuntaveroon tehtävistä vähennyksistä, kuten ansiotulovähennyksestä ja perusvähennyksestä. Niistä seuraa, että alle 14 000 euron vuosituloilla kunnallisveroa ei tarvitse maksaa lainkaan. Bruttopalkasta toki pidätetään 8,4 prosenttia, mutta se ei tarkkaan ottaen ole valtion veroa eikä kuntaveroa, vaan sosiaalivakuutusmaksua.
Kun vuositulot ylittävät 14 000 euroa, marginaalivero – siis progressiiviseen verotukseen kuuluva ilmiö, jossa lisätuloista maksettava vero näyttää suurelta – kasvaa nopeasti. Keskituloisella se on jo viitisenkymmentä prosenttia, Lehtinen sanoo.
Vähennyksistä seuraa muutakin. Ne esimerkiksi tasoittavat eroja, joita on matalan ja korkean veroprosentin kunnissa. Vähennysten ansiosta todellinen kuntaveroprosentti jää pienemmäksi kuin virallinen prosentti.
Niistä seuraa myös, että kunnallisveron merkittäväkään korottaminen ei lisää kunnan tuloja samassa suhteessa. Jos tulotaso kunnassa on matala, veronkorotukset lisäävät kunnan tuloja vain vähän, koska vähennykset syövät korotuksen tehoa.
Tosin hyväpalkkaisiin veronkorotus iskee aina. Syynä on se, että kun tulot kasvavat, oikeus ansiotulovähennykseen kutistuu.
– Vähennykset on suunnattu pienituloisille. Jos kunnassa on matala tulotaso ja korkea veroprosentti, paljon veroja maksavat ne, joilla on hyvä palkka, Lehtinen sanoo.
Tätä joutuvat pohtimaan ne kuntapäättäjät, jotka haluavat houkutella veronmaksukykyisiä asukkaita, Lehtinen huomauttaa.
– Tälläkin voi olla vaikutusta. Jatkuvastihan nähdään keskustelua siitä, miten saataisiin asiantuntijoita sijoittumaan muualle kuin kasvukeskuksiin.
Kuntaliitto on laskenut, että kuntien talous kestää ikääntymisen ja muuttoliikkeen aiheuttaman paineen, kunhan ne sopeuttavat talouttaan. Siinä tapauksessa tarvitaan vuosittain lisää rahaa miljardi euroa. Ilman sopeutustoimia lisärahaa tarvitaan 3,2 miljardia euroa.
Kuntalehti kirjoitti vastikään, että ”ikääntymisen tsunami” on vasta iskemässä kuntien talouteen. Muuttotappioalueilla saattaa jäärä rakennuksia tarpeettomiksi tai vajaakäytölle puolentoista miljardin euron edestä.
Samaan aikaan muuttovoittoalueilla pitää rakentaa vimmatusti, jopa kolmen miljardin euron verran. Pelkästään Uudenmaan osuus on kaksi miljardia.
Teemu Lehtinen sanoo, että tähän saakka kuntien veronkorotukset ovat loppujen lopuksi olleet maltillisia. Koko ajan ilmassa leijuu uhka, että niiden pitää tehdä kovia korotuksia.
– Kuntaveron keskimääräiset korotukset ovat olleet pieniä siihen nähden, että paineita on paljon. Huolena on, että kiristyksiä tulee lisää.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row full_width=”stretch_row_content” css=”.vc_custom_1580398060434{margin-top: 20px !important;margin-bottom: 20px !important;}”][vc_column][vc_text_separator title=”Kuntien tuloveroprosentit 1990, 2000, 2010 ja 2020 Lähde: Veronmaksajat” css_animation=”fadeInUp”][/vc_column][/vc_row][vc_row css=”.vc_custom_1580397776790{margin-top: 20px !important;}”][vc_column][vc_raw_html]JTNDaWZyYW1lJTIwc3JjJTNEJTIyaHR0cHMlM0ElMkYlMkZlLmluZm9ncmFtLmNvbSUyRjZhZWI0YTg1LTEwOGItNGI3Yi04NmUyLTM4OGIwYmNiODM2MyUzRnNyYyUzRGVtYmVkJTIyJTIwdGl0bGUlM0QlMjJrdW50YXZlcm90JTIyJTIwd2lkdGglM0QlMjIxMDAlMjUlMjIlMjBoZWlnaHQlM0QlMjI5MDAlMjIlMjBzY3JvbGxpbmclM0QlMjJubyUyMiUyMGZyYW1lYm9yZGVyJTNEJTIyMCUyMiUyMHN0eWxlJTNEJTIyYm9yZGVyJTNBbm9uZSUzQiUyMiUyMGFsbG93ZnVsbHNjcmVlbiUzRCUyMmFsbG93ZnVsbHNjcmVlbiUyMiUzRSUzQyUyRmlmcmFtZSUzRQ==[/vc_raw_html][/vc_column][/vc_row]