Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Juho Romakkaniemi on huolissaan Suomen julkisen talouden rakenteellisesta alijäämästä, joka on heikentynyt trendinomaisesti koko hallituskauden ajan.
Rakenteellisesta alijäämästä on putsattu pois taloussuhdanteen vaikutus. Vaikka alijäämät ja velka suhteessa bruttokansantuotteeseen ovat pienentyneet noususuhdanteen myötä, niin rakenteellinen tasapaino ei ole korjaantunut.
– Ongelmat lakaistaan maton alle, kun tuulen tuomat hyvät ajat tuovat luvut kuntoon, Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Juho Romakkaniemi sanoo Verkkouutisille.
Romakkaniemen mukaan työllisyysastetta on pakko saada nostettua, jos hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohja halutaan pitää kunnossa.
– Kun ikäluokat pienenevät ja huoltosuhde heikkenee, niin työikäisistä huomattavasti isomman osan täytyy olla töissä.
Suomen työllisyysaste on noin 70 prosenttia ja työttömyysaste on EU:n seitsemänneksi korkein. Suomea heikompi työttömyystilanne on vain Etelä-Euroopan maissa, kuten Kreikassa, Kyproksella ja Espanjassa.
– Se johtuu siitä, että meillä on niin korkea rakenteellinen työttömyys. Ja se johtuu meidän jäykistä työmarkkinoista. Käytännössä osa ihmisistä syrjäytetään pysyvästi työmarkkinoilta, Romakkaniemi toteaa.
”Mikropuolue” torppasi paikallisen sopimisen
Vaikka hallitus näyttää nipin napin yltävän 72 prosentin työllisyystavoitteeseensa vaalikauden loppuun mennessä, hallitus ei Romakkaniemen mielestä voi täysin ottaa kunniaa siitä itselleen, sillä talouskasvu on auttanut asiassa.
– On tehty kiky-sopimusta ja aktiivimallia, mutta kun halutaan nostaa työllisyysaste 75 prosenttiin ensi vaalikaudella ja 80 prosenttiin keskipitkällä aikavälillä, siihen tarvitaan aito työmarkkinoiden ja sosiaaliturvan rakenteellinen uudistus palvelemaan työllistymistä kaikissa tilanteissa, Romakkaniemi linjaa.
Hän uskoo, että hallituksen kehysriihessä sopimalla henkilöperusteisen irtisanomisen helpottamisella alle 20 hengen yrityksissä on varmasti jotain merkitystä.
– Pitää ymmärtää, että intuition vastaisesti irtisanomisen helpottaminen itse asiassa tarkoittaa, että työllistetään enemmän.
Mutta siitä Romakkaniemi on harmissaan, että ”mikropuolue sinisten” vastustuksesta paikallisen sopimisen laajentaminen pienempiin, järjestäytymättömiin yrityksiin jäi toteuttamatta työaikalain uudistuksessa.
– Se oli kyllä suuri pettymys. Se olisi voinut avata isompia mahdollisuuksia varsinkin, kun olisi nähty, että maailma ei kaadu siihen, vaan vaikutukset olisivat olleet varmasti positiivisia.
Yleissitovuudesta pitäisi tehdä perälauta
Romakkaniemen mielestä paikallista sopimista pitäisi edistää paljon laajemminkin kuin pelkän työaikalain osalta.
– Kaikkien yritysten pitäisi päästä hyötymään vastaavista joustoista, joita työehtosopimuksissa on sovittu. Nythän sopiminen vaatii raskasta järjestäytymistä. Malli on rakennettu suurten yritysten ja ammattiliittojen tarpeisiin.
Paikallisen sopimisen laajentaminen onkin Romakkaniemen peräänkuuluttamista työmarkkinareformeista olennaisin. Lisäksi yleissitovuutta pitäisi hänen mielestään joustavoittaa.
– Isoon työmarkkinauudistukseen kuuluu se, että työehtojen yleissitovuutta pitäisi pystyä miettimään uudelleen, höllentämään ja tekemään siitä perälauta silloin, kun ei pystytä sopimaan muuta. Ei niin päin, että se pätee valtaosassa yrityksiä, vaikka ne yritykset ja työntekijät eivät ole olleet pöydässä sopimassa niistä asioista. Se on epäkohta, joka ei mene ihmisten oikeustajuun. Sille pitäisi seuraavan hallituksen pystyä tekemään jotain.
Romakkaniemi sanoo, että kun aikoinaan työehtojen yleissitovuus vietiin lakiin, alkuperäisen esityksen tarkoituksena oli, että yleissitovuudesta tulisi perälauta.
– Eduskuntakäsittelyssä tulkinta meni paljon tiukemmaksi. Kannattaisi palata alkuperäiseen ajatukseen perälaudasta ja hyväntahtoiseen tulkintaan joustojen mahdollisuudesta, eikä niin, että paikallinen sopiminen on tehty käytännössä mahdottomaksi pienille yrityksille, joissa työpaikat syntyvät.
Romakkaniemen mielestä työehdoista pitäisi sopia lähtökohtaisesti työpaikoilla. Se, mitä työnantaja- ja työntekijäjärjestöt ovat työehtosopimuksissa sopineet, pätisi silloin, kun työpaikalla ei ole sovittu jotain muuta. Suomen työlainsäädäntö on Romakkaniemen mielestä riittävän vahva turvaamaan työntekijöiden oikeudet.
– Tämä on ay-liikkeeltä paljon enemmän valtapolitiikkaa vaatia sopimisen tapahtumista heidän rakenteissaan kuin yleisen edun hakemista ja maalaisjärjen käyttöä.
Lisätulot eivät saa aiheuttaa yllätyksiä
Samaan aikaan yleissitovuuden höllentämisen ja paikallisen sopimisen lisäämisen kanssa täytyy Romakkaniemen mielestä sopia sosiaaliturvan kokonaisuudistuksesta.
– Kannustinloukut pitää kerta kaikkiaan purkaa, jotta työnteosta kaikki saavat osuutensa.
Romakkaniemen mukaan Suomessa tunnustetaan varsin laajasti, että työllisyysastetta pitää nostaa, mutta keinojen suhteen ollaan ideologisissa poteroissa ja määritellään varsinkin se, mitä ehdottomasti ei saa tehdä.
– Tarvitaan paljon keppiä ja paljon porkkanaa ja niiden oikeanlaista yhteensovittamista, jotta saadaan suomalaiset töihin.
Romakkaniemi pitää Juho Saaren eriarvoisuustyöryhmän esitystä perusturvaetuuksien yhdistämisestä ja kokoomuksen puheenjohtajan Petteri Orpon ajatuksia Ison-Britannian universal creditistä harkitsemisen arvoisina.
Keskustelu vastikkeettomasta perustulosta ja vastikkeellisesta sosiaaliturvasta on Romakkaniemen mielestä lähinnä moralistinen keskustelu.
– Toiminnan kannalta merkityksellistä on, että sosiaaliturva on yksinkertainen ja universaali. Lisätulot eivät aiheuta negatiivisia yllätyksiä, vaan toimeentulo on kaikissa tilanteissa turvattu. Lisätuloilla voi olla ainoastaan positiivisia vaikutuksia, hän linjaa.
Kun sosiaaliturvaa ja työtuloja yhdistetään, marginaaliveroaste on väistämättä melko korkea. Olennaista Romakkaniemen mielestä on kuitenkin se, että työn tekijä jää aina plussan puolelle. Tähän auttaisi työn verotuksen keventäminen.
Verotuksen painopistettä pitäisi Keskuskauppakamarin toimitusjohtajan mielestä siirtää johdonmukaisesti työnteosta kulutukseen, erityisesti ympäristölle ja terveydelle haitalliseen kulutukseen laajoilla veropohjilla.
Erityisesti korkeita marginaaliveroasteita pitäisi hänen mielestään alentaa.
– Ei tarvitse olla hirveän hyvätuloinen, kun yhteiskunta vie valtaosan, yli 50 prosenttia, ansaitusta eurosta. Siinä voi olla jo hieman moralisti ja kysyä, onko se oikein, että viedään yli puolet, Romakkaniemi sanoo.